Miltä tuntui erota kirkosta, oletteko kertoneet kenellekkään?

Ei tuntunut juuri miltään, eihän kirkko tai uskonto olleet vaikuttaneet elämääni muuten kuin riparin ja ussantuntien muodossa. Erosin netissä päivänä jona täytin 18 ja vähän naureskellen kerroin heti äidille.

Vapauttavalta. Erosin alaikäisenä vanhempieni luvalla, joten ensimmäisenä saivat vanhempani tietää. Muut sukulaiset tuskin tietävät erosta, enkä muutenkaan asiasta ilmoita, ellei joku kysy. Kaikki kaverini ja mieheni sattuvat olemaan ateisteja - lika barn leka bäst.

En juurikaan kertonut asiasta kellekkään. Ensin oli sellanen "siitäs saitte" -fiilis ja että eipä tarvitse enää maksaa kirkollisveroa, mutta jo parin päivän päästä tuli syntinen, häpeilevä ja huono omatunto :D nykyään ei tunnu miltään. Lähinnä olenkin vaan ns tapauskovainen.

Ei kyl miltään.

Se oli ihanaa ja vapauttavaa. Siitä on nyt 24 vuotta. Muistan vieläkin kuinka kävelin kirkkoherranvirastoon ja sen jälkeen yhtä katua pitkin kahvilaan. Juhlistin kirkosta eroa kupillisella kahvia ja palalla kakkua. Aika pian kerroin kaikille tärkeille ihmisille, että erosin kirkosta. Kerroin myös tosiuskovaiselle ystävälleni. Hän teki tarkentavia kysymyksiä. Häntä huojensi, että en ollut kokonaan hylännyt ajatusta Jumalan olemassaolosta. Vanhempani osasivat odottaa eroamaistani. He kiittivät siitä, että tein sen harkiten ja maltilla. En myöskään liittynyt mihinkään toiseen uskontoon.

Sama, helpottunut tunne. Kerroin asiasta myöhemmin muille. 

Ei tuntunut miltään enkä nyt erikseen asiaa julista kaikkialla en tiedä kuka tietää asiasta eikä sillä mitään merkitystä ole