Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Haluan lääkäriksi, mieluiten kirurgiksi. miten aloitan?

Vierailija
06.01.2015 |

Olen yläasteella, en kovin hyvä matikassa mutta biologiassa loistava. Missä aineissa täytyisi olla erityisen hyvä, mitä lukion jälkeen? Voisiko joku lääkäriksi/kirurgiksi valmistunut kertoa tasan tarkkaan, mitä koulussa ja mitä koulun jälkeen, mitä opiskelun jälkeen?

Kommentit (70)

Vierailija
61/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:30"]

Pitkä matikka on tosi trkeä laskurutiinin kannalta! Pitää osata pyrittää kaavoja nopeasti ja oikein! Mä pääsi sisälle pitkän matikan ansiosta.

[/quote]

Hyvä suomenkielentaitokin on eduksi.

Vierailija
62/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yliopistosairaalasaa erikoislääkärillekin maksetaan aika huonoa palkkaa (reilu 4000 €/kk +päivystykset) keskussairaaloissa varmaankin enemmän. Päivystysrasite on kammottava lopun ikäsi. Ja tuo palkka kuulostaa varmasti yläasteikäisestä kovalta, mutta kun vastavalmistuneena lääkärinä tienaa tkssa enemmän kuin sairaalassa erikoislääkäri niin tuntuu kyllä pieneltä tuo 4000 €. Jos rahoiksi haluat lyödä, niin rupea silmälääkäriksi ja tee privaatissa laserleikkauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä ihmeessä erikoistuva saa 3000 kuussa ja pikkuisen päälle päivystyksistä?!
Kaikki erikoistuvat, jota mä tunnen on saaneet ainakin sen 6000 kuussa. Voiko näissä olla muka noin suuria eroja...? Mä tunnen erikoistuvia psykasta, yleisestä, hematologiasta ja kardiologiasta.

Vierailija
64/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt onnistuisi pääsemään lääkikseen ja vielä valmistumaan lääkäriksi, niin onko sen jälkeen kirurgiksi erikoistumispaikka tiukassa? Saako paikan jotenkin helposti/varmasti, jos vain viitsii hakea, vai onko niistäkin kova kilpailu? Pitääkö valmistua hyvin arvosanoin, että on mahdollisuuksia?

Vierailija
65/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä ei voi oikeasti tietää haluavansa oikeasti kirurgiksi ennen kuin on valmistunut lääkäriksi tai ainakin opiskellut lääkiksessä pari vuotta. Monihan ekana vuonna aloittaa lääkiksessä henkseleitä paukutellen ja ilmoittaa ryhtyvänsä sitten kirurgiksi. Viimeistään kliinisessä vaiheessa suurin osa tajuaa, ettei se kirurgin työ ole ehkä sittenkään niin kivaa... Paljon yötöitä, ihmisiä kuolee, omaiset tehtailevat valituksia ja uhkailevat oikeusjutuilla... Kirurgin työ ei ole niin hohdokasta kuin sairaalasarjoissa annetaan ymmärtää. Erikoistumisajan palkka on myös surkea, kuten joku aiemmin jo mainitsi. Sinuna keskittyisin nyt vain siihen lääkikseen pääsemiseen ja jättäisin erikoistumispohdinnat sitten myöhemmäksi. Alaa valitessa kannattaisi myös miettiä, mistä oikeasti tykkää. Ei vain siitä, mikä on arvostettu ja hyväpalkkainen ala. Jos motivaatio työhön nimittäin kumpuaa vain viimeksi mainituista, ei sillä jakseta painaa töitä eläkeikään asti. 

Vierailija
66/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yks mitä kannattaa miettiä on kirjotettavat aineet josta saa pisteitä lääkikseen haettaessa, eli:

1. Matikka, pitkästä mahollisuus saaha korkeempi pistemäärä

2. Äidinkieli

3. Bilsa/Fysiikka/Kemia

4. Ruotsi

5. Joku pitkä vieras kieli, usein englanti, ellei ole opiskellut esim. kielikoulussa, jotta on valmiudet kirjoittaa jokin muu kieli..

Ja luonnollisesti ällästä saa parhaat pisteet ja siitä alaspäin :) Netistä löytää vanhoja lääkiksen pääsykokeita, kunhan oot käyny jonki verran kursseja lukiossa niin kattele niitä siinä sivussa ja mieti miten osaisit soveltaa tietojas pääsykokeen tasolle. 

Toki toi pitkä matikka tosiaan tukis fysiikan ja kemian opiskelua, mutta ilmankin pärjää :) Varaudu lukioon tullessasi, että ekat kurssit tuntuu helpoilta kun on kertausta, muista panostaa sitten syventäviin! Pääsykokeet lääkikseehän perustuu just lukion bi/fy/ke kursseihin, pakollisiin ja syventäviin, soveltavat on koulukohtaisia mut niistäkin saa hyvää tukea. Muista, et vaikka lukiossa niinku yläkoulussakii saa tosi helpolla huippunumeroita, se ei tarkota et osais välttämättä käsitellä tietoa ja muokata sitä omassa päässä, eli kannattaa jo lukion alussa motivoitua ja ottaa tähtäimeen lääkis :) Itekkin oon aina ollut niitä "yli ysin ka hikkejä" jotka siis vaan saa hyviä numeroita tekemättä mitään, mut aion tosiaan alkaa opiskella nyt kunnolla, jos sitä pääsis ekalla hampaalle sisään..Onnea tosi paljon opintoihin!

Terv. Lukion tokaluokkalainen, tähtäimessä hammasääkärin ura :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

2

Vierailija
68/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:51"]

Missä ihmeessä erikoistuva saa 3000 kuussa ja pikkuisen päälle päivystyksistä?! Kaikki erikoistuvat, jota mä tunnen on saaneet ainakin sen 6000 kuussa. Voiko näissä olla muka noin suuria eroja...? Mä tunnen erikoistuvia psykasta, yleisestä, hematologiasta ja kardiologiasta.

[/quote]

Missä päin Suomea? Minä erikoistun pääkaupunkiseudulla. Tunnen hyvin paljon muitakin eri alojen erikoistuvia yliopistosairaalasta eikä _kukaan_ saa kuutta tonnia. Ehkä joinakin kuukausina, kun joku on päivystänyt oikein paljon, saattaa päästä tuonne kuuteen tonniin mutta sittenhän joutuu tekemään työtunteja sen normiviikkotyön päälle kuukaudessa aika paljon. Esim. 4x18h päivystyksiä on jo paljon yli tavallisen yhden viikon työajan, ja ne työt tehdään epämukaviin aikoihin eli iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/70 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirurgiksi ryhtymistä pohtiessa kannattaa huomioida myös se, että se omien pikku kätösten jälki on nähtävissä heti, niin hyvässä kuin pahassa. Vaatii tietynlaista kanttia selittää surevalle omaiselle, että joo vaimosi kuoli kun tekemäni suolisauma petti ja vaimonne sai sen seurauksena vatsakalvontulehduksen. Tai selittää potilaalle, että valitan, teidät täytyy leikata uudestaan, en saanutkaan murtumaa korjattua tarpeeksi hyvin ekalla kerralla. Työ on sikäli tarkkaa ja "peruuttamatonta", että jos viillät hermon poikki niin se on poikki, piste. Ei voi peruuttaa, ei voi ottaa uusiksi. Ok, toki noita voidaan joskus yrittää korjata, mutta lopputuloksesta ei ole takeita. Pienikin erehdys voi siis aiheuttaa potilaalle mittaamatonta vahinkoa, koko elämän kestävät kivut, halvauksen, työkyvyttömyyden, jopa kuoleman. Ok, niin tietty lääkärintyössä muutenkin, mutta kirurgiassa se syy ja seuraus kulkevat niin tiiviisti käsi kädessä. Ei saa erehtyä eikä tehdä virheitä, ketään muuta ei laikkauskomplikaatioista voi syyttää kuin itseään.

Vierailija
70/70 |
08.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai että, mahtavaa lukemista. Etenkin tuo loppu piristi! :D Tsemppiä sinne!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi kolme