Entä jos rakkaus löytyy samalta työpaikalta?

Itse olen ihan pihkassa ja tuntuu että kaikki menisi pilalle jos alettaisiin nyt seurustelemaan, en välttämättä tykkää olla samassa firmassa miehen kanssa , toivottavasti tulee tilaisuus että jompi kumpi tekee tästä kuitenkin lopun, tää alkaa oleen niin syvää tuntemista et vaikuttaa kotielämään.

No sitten ollaan töissä ja vapaa-ajalla yhessä. Ei sen kummempaa.

Pystyittekö keskittymään töihin vai tuliko työntekoon vain uutta potkua? Miten muut reagoivat. Salailitteko pitkään?

Meillä työtulos parani sen alkuahdistuksen jälkeen. Alettiin tekemään töitä enemmän yhteistyössä toistamme tukien.

Löytyi n. 18 vuotta sitten ja yhdessä olemme vieläkin. Pidimme töissä hyvin matalaa profiilia ja asiasta tiesi vain muutama harva ennenkuin jäin äitiyslomalle parin vuoden seurustelun jälkeen. Vasta silloin asia selkeni lähtöjuhlissani muillekin. En näe tällaisessa siis mitään ongelmaa. Vain yksi vanhempi naispuolinen valitti kuormasta syömisestä, mutta esimerkiksi meidän pomo, joka meidät lähes yhteen saikin, oli asiasta innoissaan.

Sama kokemus. Osa naisista oli ilkeitä, mutta sitten ne jotka ne jotka näkivät miten onnellisiksi tulimme yhdessä, olivat aidosti jopa hieman innoissaan.

Meillä niin päin, että satuimme pääsemään samaan työpaikkaan. Kiva kulkea työmatkat yhdessä, mutta kyllä minä tunsin helpotusta, kun pääsin eri paikkaan. Tuntui, että ollaan liikaa yhdessä, vaikka olimmekin eri osastoilla. Lisäksi työnantaja kohteli meitä yhtenä henkilönä, esim. joululahjan sai vai toinen. 

Hyvin menee. Nyt kuudetta vuotta naimisissa ja yhteinen lapsi. Edelleen samassa työssä ja kivaa mennä joka aamu yhdessä töihin ja jakaa työasiat :) Yksi hyvä työkaveri tosin viilensi välit kun menimme naimisiin. Muuten työyhteisö ihan jees.

Mekin liki 18v yhdessä. Välillä eri osastoilla, välillä samalla. Hyvin menee! Työnantaja oli eri silloin kun tavattiin ja jossain vaiheessa oltiin eri työpaikoilla, nyt taas sama.

Olimme pari vuotta hyviä ystäviä ja työkavereita. Kun sitten ilmoitin tälle nuoremmalle esimiehelleni suunnittelevani lähtöä firmasta muutaman kuukauden kuluttua hän teki aloitteen. Tuosta on nyt 19 vuotta ja onnellisia ollaan edelleenkin:) Ne kuukaudet oli tosi vaikeita pienessä työyhteisössä mutta emme osoittaneet toisillemme mitään huomiota töissä.

Monissa isoissa firmoissa  missä olen ollut töissä seurustelu on kiellettyä tai toinen joutuu lähtemään. Silti pareja aina muodostuu.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:11"]Meillä työtulos parani sen alkuahdistuksen jälkeen. Alettiin tekemään töitä enemmän yhteistyössä toistamme tukien.
[/quote] Niin ja alkujännite ja tunteiden kieltäminen teki molemmat välillä töykeiksi ja arvaamattomiksi. Pelättiin liikaa tulevamme nolatuksi, mutta kun tajus että tunteet olivat molemminpuoliset, alkoi helpottamaan.