Pettynyt perhe-elämään

Saattaa olla arka aihe kirjoittaa tästä mutta kirjoitanpa kuitenkin. Lapseni on kyllä hyvä koulussa ja kavereitakin on mutta... on todella äkkipikainen, helposti tulistuva, näsäviisastelija ja ajoittain raskas etenkin minua kohtaan kun olen äiti. Joskus toivon että hän vain häipyisi että saisin olla hetken rauhassa. Isä on kuvioissa mutta lapsi ei ikinä kysy häntä johonkin juttuun mukaan, aina minua ja roikkuu minussa kiinni. Lapsi on 9-vuotias ainokainen. Tuo riippuvuus minusta etenkin ahdistaa kun ikänsä puolesta voisi hakea vaikka ulkoa kaveria ulos muttei ikinä tee niin, haluaa olla kotona.

Minulla on aika raskas työ niin olisi mukava saada olla kotona edes hetken rauhaa.. olen myös keskivaikeasti masentunut johon minulla on kyllä lääkitys. Lapsen huono käyttäytyminen pahentaa olotilaani ja se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. En tiedä jaksanko enää, haluaisin muuttaa pois vaikka pariksi kuukaudeksi ja tulla takaisin mutta eihän se ole mahdollista... ja samalla mietin että joudun katsomaan tätä vielä yli 10-vuotta ennenkuin muuttaa mahdollisesti omilleen. Rakastan kyllä lastani ja olen hänestä ylpeä mutta hyviä tilanteita saisi olla kyllä rutkasti enemmän.