Teinkö väärin kun hermostuin lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Kyllä sinulla on oikeus pitää omat rajasi ja tarvittaessa puolustaa niitä ärjäisemällä ja kantamalla lapsi kauemmas. Mutta mielestäni voisit olla johdonmukaisempi ja pitää kuria selvemmin, siis että lapsi saa seuraamuksia jos toimii noin. Esim. jos korjaat lapsen lelua ja hän satuttaa sinua, niin lelu jää korjaamatta ja menee joksikin aikaa jäähylle. Jos ei käyttäydy ruokapöydässä, niin pöydästä pois ja takaisin pääsee kun on rauhoittunut.

Kyllä saa juuri nuo seuraamukset mitä kirjoitit, joutuikln tänään pois ruokapöydästä, lelun korjaaminen loppui siihen kun tuli satuttamaan, lapsi itse istunut kanssani jäähyllä monta kertaa tänään (en jätä yksin jäähylle vaan olen lapsen kanssa ja käydään tapahtunut läpi). Nämä kaikki tuntuvat vain provosoivan lasta entistä pahempaan tahalliseen ärsyttämiseen. Ap

Olet liian pehmeä ja pelkäät aivan liian paljon sitä, että lapsi menee jotenkin rikki. Samaan aikaan lapsi kohtelee sinua itseäsi todella rajusti ja piittaamattomasti.

Unohda ne modernit kasvatusoppaat mitä neuvolassa tyrkytetään ja käytä tervettä järkeä. Esimerkiksi isovanhemmilta voi kysyä neuvoa kurinpitoasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko nyt kyseessä yksittäinen päivä vai ovatko kaikki päivät tällaisia?

Onneksi yksittäinen, kerran pari kuussa tällaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko nyt kyseessä yksittäinen päivä vai ovatko kaikki päivät tällaisia?

Onneksi yksittäinen, kerran pari kuussa tällaista. Ap

No ei kai siinä sitten mitään hätää. Kyllähän lapsellakin saa olla huonoja päiviä. Ja myös sinulla. 

Asiaan voi vaikuttaa että olin itse tänään koko päivän vähän väsynyt kun yöllä pukkasi migreenin päälle. Onneksi lääkkeillä säryn saa aika lieväksi mutta tuntuu että aina jos lapsi aistii minusta että olen vähänkin väsynyt niin hän käyttää kaiken energiansa minun tökkimiseen ja ärsyttämiseen, ihan kuin ei kestäisi sitä jos olen vähän väsynyt. Selitän kyllä lapselle miksi olen väsynyt jos olen enkä tee asiasta itse numeroa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Asiaan voi vaikuttaa että olin itse tänään koko päivän vähän väsynyt kun yöllä pukkasi migreenin päälle. Onneksi lääkkeillä säryn saa aika lieväksi mutta tuntuu että aina jos lapsi aistii minusta että olen vähänkin väsynyt niin hän käyttää kaiken energiansa minun tökkimiseen ja ärsyttämiseen, ihan kuin ei kestäisi sitä jos olen vähän väsynyt. Selitän kyllä lapselle miksi olen väsynyt jos olen enkä tee asiasta itse numeroa. Ap

Ehkä pitäis tehdä numero omasta huonosta olosta. Lapsi saisi harjoitella empatiataitoja, olla avuksi, leikkiä vaikka lääkäriä ja tutkia. Lapsi vaistoaa kyllä, jos olet ärtynyt, mutta hämmentyy, kun et näytä sitä. Jatkaa kunnes reagoit. Saat näyttää lapselle negatiivisia tunteita, miten hän niitä muuten itse oppisi ilmaisemaan oikein.

Et tehnyt.

Sitä vain mietin että ei pitäisi ikinä ärsyyntyä jos joku tahallaan ärsyttää. Ap

Minun täytyy oikein kiittää ap:tä aloituksesta. Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, että pariin kertaan hermostuin lapsenlapseeni (5 v), joka kaikin tavoin vastusti minua joka asiassa, kun huolehdin hänestä kuukauden ajan. Ei koko ajan, ei joka päivä, mutta välillä joka asiassa ja nauroi vain, kun yritin häntä jostain asiasta oikaista. Jouduin tarttumaan häntä vaatteista (retuuttamaan?) kun esim. lähti ryntäilemään päättömästi jalkakäytävillä ja pelkäsin hänen syöksyvän auton tai polkupyörän alle. Nyt kun on taas ollut otsikoissa tämä retuuttaminenkin niin en todellakaan tiedä, mitä olisin voinut tehdä muuta kuin tarttua vaatteista ja "retuuttaa" niin, että ei juokse autojen alle.

Vierailija kirjoitti:

Asiaan voi vaikuttaa että olin itse tänään koko päivän vähän väsynyt kun yöllä pukkasi migreenin päälle. Onneksi lääkkeillä säryn saa aika lieväksi mutta tuntuu että aina jos lapsi aistii minusta että olen vähänkin väsynyt niin hän käyttää kaiken energiansa minun tökkimiseen ja ärsyttämiseen, ihan kuin ei kestäisi sitä jos olen vähän väsynyt. Selitän kyllä lapselle miksi olen väsynyt jos olen enkä tee asiasta itse numeroa. Ap

Se on ihan normaalia lapsille, että jos he näkevät aikuisen olevan heikko niin he käyttävät tilannetta hyväksi ja yrittävät kaapata vallan aikuiselta. Valtatasapaino perheessä tai lastenhoitolaitoksessa on jatkuvassa liikkeessä ja kelluntatilassa, ja jotta vaakakuppi ei kallistuisi lasten puolelle on aikuisen oltava valmiudessa. Ihan niin kuin armeijakin on aina jonkinlaisessa valmiudessa vihollisen hyökkäyksen varalta, koska jos se ei sitä ole, niin vihollinen tulee rajan yli.

Lasten maailma on luonnostaan raaka ja heikot sortuvat elon tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin että ei pitäisi ikinä ärsyyntyä jos joku tahallaan ärsyttää. Ap

Mutta jos kuitenkin ärsyynnyt ja sitten se purkautuu, niin eikö olisi helpompi suuttua heti aluksi. Jos sinua ei ärsytä, niin käännä nauruksi "mitä se pieni hölmöilee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin että ei pitäisi ikinä ärsyyntyä jos joku tahallaan ärsyttää. Ap

Mutta jos kuitenkin ärsyynnyt ja sitten se purkautuu, niin eikö olisi helpompi suuttua heti aluksi. Jos sinua ei ärsytä, niin käännä nauruksi "mitä se pieni hölmöilee".

Kyllä ärsytti ja ärsyynnyin. Kokeile vaikka itse olla kakalla kun joku tahallaan vetäisee vessasta kaikki valot pois ja oven kiinni niin että jäät täysin pimeään löytämättä siinä pimeydessä vessapaperia tai näkemättä kunnolla reittiä ovelle (meillä L:n muotoinen wc-kylppäri, jossa pönttö toisessa päässä kuin ovi ja valokatkasija). Ap

N57 kirjoitti:

Minun täytyy oikein kiittää ap:tä aloituksesta. Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, että pariin kertaan hermostuin lapsenlapseeni (5 v), joka kaikin tavoin vastusti minua joka asiassa, kun huolehdin hänestä kuukauden ajan. Ei koko ajan, ei joka päivä, mutta välillä joka asiassa ja nauroi vain, kun yritin häntä jostain asiasta oikaista. Jouduin tarttumaan häntä vaatteista (retuuttamaan?) kun esim. lähti ryntäilemään päättömästi jalkakäytävillä ja pelkäsin hänen syöksyvän auton tai polkupyörän alle. Nyt kun on taas ollut otsikoissa tämä retuuttaminenkin niin en todellakaan tiedä, mitä olisin voinut tehdä muuta kuin tarttua vaatteista ja "retuuttaa" niin, että ei juokse autojen alle.

Lastenvaljaat ovat hyvä väline millä pientä lasta saa ohjailtua kadulla kävellessä.

Lisäksi 5v on sen verran iso, että ei taatusti halua vapaaehtoisesti valjaissa kävellä, joten pelkkä valjailla uhkaaminen (esim. niiden ottaminen esiin) yleensä riittää jos tuollaista ryntäilyongelmaa on.

Ks. https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/pikku-piia-turvavaljaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin että ei pitäisi ikinä ärsyyntyä jos joku tahallaan ärsyttää. Ap

Mutta jos kuitenkin ärsyynnyt ja sitten se purkautuu, niin eikö olisi helpompi suuttua heti aluksi. Jos sinua ei ärsytä, niin käännä nauruksi "mitä se pieni hölmöilee".

Kyllä ärsytti ja ärsyynnyin. Kokeile vaikka itse olla kakalla kun joku tahallaan vetäisee vessasta kaikki valot pois ja oven kiinni niin että jäät täysin pimeään löytämättä siinä pimeydessä vessapaperia tai näkemättä kunnolla reittiä ovelle (meillä L:n muotoinen wc-kylppäri, jossa pönttö toisessa päässä kuin ovi ja valokatkasija). Ap

Voihan vee mikä tilanne.

Et.

Ei silti saa lapselle hermostua noin.

N57 kirjoitti:

Minun täytyy oikein kiittää ap:tä aloituksesta. Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, että pariin kertaan hermostuin lapsenlapseeni (5 v), joka kaikin tavoin vastusti minua joka asiassa, kun huolehdin hänestä kuukauden ajan. Ei koko ajan, ei joka päivä, mutta välillä joka asiassa ja nauroi vain, kun yritin häntä jostain asiasta oikaista. Jouduin tarttumaan häntä vaatteista (retuuttamaan?) kun esim. lähti ryntäilemään päättömästi jalkakäytävillä ja pelkäsin hänen syöksyvän auton tai polkupyörän alle. Nyt kun on taas ollut otsikoissa tämä retuuttaminenkin niin en todellakaan tiedä, mitä olisin voinut tehdä muuta kuin tarttua vaatteista ja "retuuttaa" niin, että ei juokse autojen alle.

Käsittämätöntä että joku kokee huonoa omaatuntoa että on estänyt lasta juoksemasta auton alle.

Vierailija kirjoitti:

Ei silti saa lapselle hermostua noin.

Tottakai saa

Vierailija kirjoitti:

N57 kirjoitti:

Minun täytyy oikein kiittää ap:tä aloituksesta. Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, että pariin kertaan hermostuin lapsenlapseeni (5 v), joka kaikin tavoin vastusti minua joka asiassa, kun huolehdin hänestä kuukauden ajan. Ei koko ajan, ei joka päivä, mutta välillä joka asiassa ja nauroi vain, kun yritin häntä jostain asiasta oikaista. Jouduin tarttumaan häntä vaatteista (retuuttamaan?) kun esim. lähti ryntäilemään päättömästi jalkakäytävillä ja pelkäsin hänen syöksyvän auton tai polkupyörän alle. Nyt kun on taas ollut otsikoissa tämä retuuttaminenkin niin en todellakaan tiedä, mitä olisin voinut tehdä muuta kuin tarttua vaatteista ja "retuuttaa" niin, että ei juokse autojen alle.

Käsittämätöntä että joku kokee huonoa omaatuntoa että on estänyt lasta juoksemasta auton alle.

Aivan normaalia nykypäivänä. Lasten oikeudet ovat kaiken a ja o. Lasu ja trauma voivat tulla lähes mistä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin että ei pitäisi ikinä ärsyyntyä jos joku tahallaan ärsyttää. Ap

Mutta jos kuitenkin ärsyynnyt ja sitten se purkautuu, niin eikö olisi helpompi suuttua heti aluksi. Jos sinua ei ärsytä, niin käännä nauruksi "mitä se pieni hölmöilee".

Kyllä ärsytti ja ärsyynnyin. Kokeile vaikka itse olla kakalla kun joku tahallaan vetäisee vessasta kaikki valot pois ja oven kiinni niin että jäät täysin pimeään löytämättä siinä pimeydessä vessapaperia tai näkemättä kunnolla reittiä ovelle (meillä L:n muotoinen wc-kylppäri, jossa pönttö toisessa päässä kuin ovi ja valokatkasija). Ap

Tällaisia kiusaajia kasvaa näiden kilttien äitien lapsista jotka ei uskalla edes ärjähtää lapselleen tekee tämä mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Kyllä sinulla on oikeus pitää omat rajasi ja tarvittaessa puolustaa niitä ärjäisemällä ja kantamalla lapsi kauemmas. Mutta mielestäni voisit olla johdonmukaisempi ja pitää kuria selvemmin, siis että lapsi saa seuraamuksia jos toimii noin. Esim. jos korjaat lapsen lelua ja hän satuttaa sinua, niin lelu jää korjaamatta ja menee joksikin aikaa jäähylle. Jos ei käyttäydy ruokapöydässä, niin pöydästä pois ja takaisin pääsee kun on rauhoittunut.

Kyllä saa juuri nuo seuraamukset mitä kirjoitit, joutuikln tänään pois ruokapöydästä, lelun korjaaminen loppui siihen kun tuli satuttamaan, lapsi itse istunut kanssani jäähyllä monta kertaa tänään (en jätä yksin jäähylle vaan olen lapsen kanssa ja käydään tapahtunut läpi). Nämä kaikki tuntuvat vain provosoivan lasta entistä pahempaan tahalliseen ärsyttämiseen. Ap

Tunnekylmiin narskunalkuihin ei rangaistukset tehoa vaan pahentavat. Hyvää käytöstä tulee palkita. Ihan tosi tuollainen ilkeys ei ole normaalia lapsen käytöstä. Osoittaako myötätuntoa ylipäänsä?