Kannattaako toisen päiväkirjoja lukea?

Ovatko päiväkirjat mielestänne sellaisia, mitä toisten ihmisten ei ikinä kannata lukea?

Olen pohtinut nyt asiaa pidemmän aikaa, sillä minulla on kaikki edesmenneen isäni päiväkirjat. Mietin, että hävitänkö ne niitä lukematta (myönnän, että jotakin kohtia/selauksia olen niihin tehnyt). Päiväkirjoja on varmasti noin 30 kpl ja ne on kirjoitettu lapsuuteni ajoilta. Saisinko päiväkirjat lukemalla enemmän ”tuntumaa” lapsuuteeni ja ymmärtäisin paremmin asioiden syitä ja seurauksia vai aiheuttaisiko niiden lukeminen minulle pikimmiten ”hallaa”? Ymmärrän, että päiväkirjoihin on kirjoitettu syvimmät tuntemukset ja ne ovat aina vain yhden ihmisen tulkintoja ja ajatuksia tapahtumien kulusta.

Kerrottakoon vielä, että lapsuuteni oli osin rikkonainen isäni alkoholiongelman takia ja vanhempani erosivat lapsuudessani. Kohdat joita olen päiväkirjoista lukenut ovat mielestäni varsin rankkoja, sisältäen mm. itsetuhoisia ajatuksia ja äitiini kohdistuvia syytöksiä, joiden takia en niitä aiemmin halunnutkaan lukea.