Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ihmissuhteeni - myös parisuhde - on pinnallisia
28.10.2021 |
Parisuhteessa on vain arkea, jossa ei ole itsessään mitään vikaa. Mutta arkeamme ei piristä yhtään mikään: ei ole minun mielestäni tarpeeksi seksiä (kaksi kertaa kuussa on ihan maksimi mitä mies haluaa kanssani), joka voisi piristää iltoja. Emme tee kahdestaan mitään, sillä lapsenvahdit on harvassa. Emme edes keskustele mistään, mikään ei liittyisi lapsiin tai kotiin.
Ystäväni ovat kaikki tilanteissa, joissa heillä on omat perheet, omat työt ja omat harrastukset. Jos näemme, lapset ovat aina mukana. Oikeastaan en edes tiedä, onko meillä mitään muuta yhteistä kuin lapset.
Saatan joskus ohimennen jutelle jollekin naapurille tai kaupan kassalle, mutta muuten ihmiskontaktini ovat omat lapset ja mies ja joskus joku ystävä omien lapsiensa kanssa.
Se on oma tarinansa, miksi en pysty nyt olemaan työelämässä, mutta jos nyt itseäni puolustelen, niin: teen paljon kotona ja lasten kanssa ja heidän eteensä. Yritän pitää yllä omia juttunani, kuten musiikkia ja kirjojen lukemista. Joskus käyn teatterissa tai keikoilla, mutta ne on alkaneet tuntua musertavilta paikoilta olla aina ilman seuraa. Tuntuu, ettei minulla ole yhteyttä kenenkään aikuiseen ihmiseen. Tuntuu, että olen ihmisen kuori, joka on kodinhoitaja ja vanhempi, mutta ei nainen, ei ihana vaimo, ei ystävä. Pelkkä harmaa kuori.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittäisi aika vähän ihmisiä, jos olisi se parisuhde joka olisi se paras ystävä. Nyt niin ei tunnu olevan, parisuhde on sellainen tavallinen. Mikä ei ihan riitä.
Kaksi kertaa kuukaudessa seksiä? Huh huh. Meillä on 2 kertaa viikossa ja se on aivan liian vähän. M
Vierailija kirjoitti:
Normaalia aikuisena oloa.
Onkohan monikin ihminen tätä mieltä? Että on normaalia kaivata kosketusta, nähdyksi tulemista, sitä, että toinen olisi kiinnostunut juuri minusta edes hetken päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia aikuisena oloa.
Onkohan monikin ihminen tätä mieltä? Että on normaalia kaivata kosketusta, nähdyksi tulemista, sitä, että toinen olisi kiinnostunut juuri minusta edes hetken päivässä.
Ei varmaan ole.
Moni ottaa parisuhteen sellaisena juttuna, että se vaan on ja sitten kuvitellaan ettei sille voi tehdä mitään. Kuntoakin voi kohentaa, älyllisesti voi oppia vaikka mitä, parisuhteenkin saa ihan uusiin sfääreihin, jos molemmat sitä tahtovat ja alkavat tehdä asialle jotain.
En tyytyisi pinnalliseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä sinua estää lähtemästä suhteesta ja etsimään jotain muuta? Onko kyse siitä, että mies maksaa elämisen ja sen takia et ”voi” lähteä?
Ehkä tuo parisuhteen aktivointi ja syventäminen olisi jonkinlainen ratkaisu ongelmiisi, jos se sinua kiinnostaa? Hakekaa apua pariterapiasta. Sieltä saa käytännön vinkkejä tilanteeseen, ja se avaa hyvin myös silmät siihen miltä toisesta elämä tällä hetkellä maistuu. Ei tarvitse olla eron partaalla että käy siellä terapiassa. Voit mennä myös yksin, ei elämän pitäisi tuntua pelkältä tyhjältä kuorelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuule, ajatteles miten kivaa on kun nuppi ei kuormitu mistään. Ei omaa ajattelua tai mielipidettä suuntaan tai toiseen. Niin moni pitkäripsi olisi valmis osien vaihtoon kanssasi. Nauti, olet etuoikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjotat hyvin, ap, ja siksi tuli mieleen, että ootko ikinä ajatellut hankkia kirjekaveria? Siinä ainakin voi purkaa tuntojaan toiselle, vaikka eihän se ystävää irl tietenkään korvaa. Tosin voihan kirjottelu muuttua myös niin, että tapaakin oikeasti.
Normaalia aikuisena oloa.