Pitkän masennussairausloman jälkeen töihin?

Ammatillisen kuntoutuksen kautta töihin. Ehkä työpaikan vaihto järkevää.

Esimiehen asia hoitaa järjestelyt, ei sinun. Työkavereiden saikut ei kuulu sinulle millään tavalla. Toiset pärjää lyhyellä saikulla, toisilla menee pidempään. Eikä syy kuulu kenellekään muulle kuin sairaslomalaiselle itselleen sekä esimiehelle. Sun ei kannata spekuloida syytä jne. Työkaverisi on kertonut sinulle syyksi masennuksen, enempää hän ei ole halunut kertoa. Ei sun tarvii kantaa huolta koska palaa, palaako ollenkaan, mitä tehtäviä pystyy tekemään. Työntekijän palatessa tulee esimiehen järjestää keskustelu työntekijän kanssa jossa kartoitetaan hänen työkykynsä. Tehtävät sitten sen mukaan.
Kyseeseen voi tulla esim. osa-aikainen sairasloma.

Olen itse palanut töihin vaikean erokriisin ja masennuksen jälkeen, tarvitsin jopa osastohoitoa psykiatrisessa sairaalassa. En kuitenkaan psykoosin takia enkä suljetulla osastolla. Lääkärin sanaa kannattaa kuunnella, omani sanoi että työhönpaluu on hyvä ajatus.

Ymmärrän erittäin hyvin että hän ei ole kertonut teille yhtään enempää. Mielenterveysasiat ovat valitettavasti sellaisia, että niitä tullaan käyttämään mahdollisimman pitkään ko. työntekijää vastaan eikä niitä unohdeta koskaan. Jos jollain on katkennut jalka 10 vuotta sitten niin kukaan ei muista. Tuo masennus muistetaan aina koska"sillä viiraa". On ihan turha selitellä mistään tukemisesta. Ihan puhdasta uteliaisuutta ja oman roolin pönkitystä tuo on. Hankkikaa jotain muuta puhuttavaa. Nimimerkillä kokemusta on.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 09:08"]

Olen itse palanut töihin vaikean erokriisin ja masennuksen jälkeen, tarvitsin jopa osastohoitoa psykiatrisessa sairaalassa. En kuitenkaan psykoosin takia enkä suljetulla osastolla. Lääkärin sanaa kannattaa kuunnella, omani sanoi että työhönpaluu on hyvä ajatus.

[/quote]Pystyitkö välittömästi täyteen työpanokseen? Entä kaatuivatko tekemättömät työt niskaan? Oliko töihinpaluutasi mitenkään helpotettu?

Meillä siis töihinpalaajaa odottaa monta todella vihaista asiakasta, joiden asioita taitamattomat sijaiset ovat hoitaneet miten sattuu (monta lyhytaikaista sijaista), välillä on pitänyt odotella kuukausia työntekijän palaamista ja henkilön poissaolosta ei ole kerrottu asiakkaalle muuta kuin "on poissa". Eli kun töihin palaa, on pitkä lista hoidettavia asioita edessä.

Minun mielestäni tuollaiseen tilanteeseen palaaminen olisi kamalaa.

ap

Edellinen (3) on virallisesti oikeassa tuo on esimiehen hommaa. Käytännössä sinä olet oikeassa työkaverit siinä rinnalla kannattelee, paikkaa, tuuraa, hoitaa sotkut ja pahoittelut asiakkaille.

Oma kokemus on kaksisuuntaista sairastavasta tytöstä joka tuli ja meni miten sattui, koko aikana ei tainnut olla yhtään kokonaista työviikkoa. Koko prosessi ennen hänen eläkkeelle pääsyyn kesti noin 2½ vuotta. Reilu kolmekymppinen kiltti ja herkkä nainen mutta oikeasti sekaisin, varmasti ihan sairaudesta mutta tyttö popsi myös lääkkeitä kuin karkkia. Pamit olivat hänen suosikki. Useamman tunnin itkusessioita harvasen päivä, ennen kuin esimies ehti paikalle lähettämään hänet kotiin tai välillä työterveyteen. Työtoverit eivät saaneet tätä tehdä, piti vain pitää poissa asiakkaiden silmistä. Kuukausien sairaslomia ja ilmestyi pariin otteeseen puolipäiväiseen työkokeiluun. Keskittymiskyky aika nollassa, ei saanut kuukuudessa tehtyä sitä mitä muut vastaavassa tehtävässä tekivät yhdessä työpäivässä.

Tästä on aikaa viitisen vuotta ja aina kun näen näitä päivittelyuutisia kuinka paljon nuoria pääsee sairaseläkkeelle, päivittelen enemmän nuorten kuntoa kuin niitä eläkkeitä, sinne eläkeelle ei oikeasti pääse helpolla.

Ja virallisesti mä en siis tiedä mitään, olen vain se työkaveri samasta huoneesta.

Töihin palaaminen on varmasti raskasta. Siihen kun vielä lisätään uteliaat ja paivostavat työkaverit niin painajainen on valmis.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 09:08"]

Olen itse palanut töihin vaikean erokriisin ja masennuksen jälkeen, tarvitsin jopa osastohoitoa psykiatrisessa sairaalassa. En kuitenkaan psykoosin takia enkä suljetulla osastolla. Lääkärin sanaa kannattaa kuunnella, omani sanoi että työhönpaluu on hyvä ajatus.

[/quote]Pystyitkö välittömästi täyteen työpanokseen? Entä kaatuivatko tekemättömät työt niskaan? Oliko töihinpaluutasi mitenkään helpotettu?

Meillä siis töihinpalaajaa odottaa monta todella vihaista asiakasta, joiden asioita taitamattomat sijaiset ovat hoitaneet miten sattuu (monta lyhytaikaista sijaista), välillä on pitänyt odotella kuukausia työntekijän palaamista ja henkilön poissaolosta ei ole kerrottu asiakkaalle muuta kuin "on poissa". Eli kun töihin palaa, on pitkä lista hoidettavia asioita edessä.

Minun mielestäni tuollaiseen tilanteeseen palaaminen olisi kamalaa.

ap

[/quote]

Noh, itse asiassa vaihdoin työpaikkaa siinä sairaslomalla ollessa ja palasin töihin ihan uuteen työpaikkaan. Se onnistui hyvin, koska työkavereilla ei ollut tietoa tragediastani ja saatoin aloittaa ilman ennakkoasenteita. Haastavaa tietysti oppia vauhdilla ihan uusi työporukka ja työkuviot sairasloman perään, mutta kyllä: pystyin täyteen työpanokseen. Olin hyvin motivoitunut jatkamaan elämää.

Vaikeaksi asian olisi tehnyt työkaverien huono asenne. Uskoisin, että te voitte tehdä pal-jon, jotta paluu töihin onnistuu. Kannustaa siinäkin asiassa, että asiakkaiden "hyökkäykset" eivät ole hänen syytään, auttaa pääsemään taas vauhtiin.