mikä kiire ihmisillä on muuttaa yhteen?

Nuorempana sitä haluaa miettiä ja potia ja puntaroida asioita kun ei vielä ole niin kokemusta elämästä. Sitten kun sitä elämänkokemusta tulee lisää kaikenlaisten elämäntapahtumien kautta, niin kyllä sen vain ymmärtää ja huomaa, että elämä itsessään on niin lyhyt, että jos joku asia tuntuu hyvältä ajatukselta tehdä, kannattaa se sitten tehdä vaikka samantien. 

Itse muutettiin saman tien yhteen. Syynä varmaan se että haluttiin olla ja elää yhdessä. Ei voitu kuvitella elävämme erikseen. Ei sun ole niin pakko tehdä mutta ymmärrä että kaikki eivät elä kuten sinä. Nyt yhdessäoloa takana 18 v.

Joillakin se toimii, joillakin ei. Tiedän paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin. Ovat aina olleet parisuhteessa. Sellaiset ihmiset etenee hyvin nopeasti parisuhteessa.

Meillä kyse oli siitä, että asuimme hankalan matkan päässä toisistamme. Kyseessä ei ollut pitkä matka, mutta hankala taittaa julkisilla. Lisäksi asuimme molemmat yksiöissä, tuntui ahtaalta aina hengailla pienessä kämpässä. Mies päätti alkaa yrittäjäksi pian sen jälkeen, kun aloimme seurustella, joten hän tarvitsi työtilaa - hänellä olisi kyllä ollut muutto edessä muutenkin lähitulevaisuudessa, koska kämppään oli tulossa putkiremppa. Kaiken tämän lisäksi oli tietenkin halvempaa pitää yhtä kämppää kuin kahta. Olimme seurustelleet 4 kk, kun muutimme yhteen.

Niin, ja me ei oltu enää ihan nuoria kumpikaan, olimme valmiita sitoutumaan. Kummallakaan ei ollut kauheasti parisuhteita takana, molemmilla muutama lyhytkestoisempi suhde. Emme olleet kumpikaan asuneet aiemmin avoliitossa.

#17

Eihän yhteenmuutossa mitään, mutta kihloja voisi miettiä tarkemmin. Mä voisin ihan hyvin kuvitella itteni jo asumassa poikaystävän kanssa, vaikka ollaan vaan neljä kuukautta seurusteltu. Syyt: vuokra pienenisi huomattavasti, vietetään muutenkin niin paljon aikaa yhdessä, on kamala nukkua yksin. Harmi vaan, että tilanne on nyt muista syistä hankala kummallekin. Mutta ehkä sen jälkeen :)

Emme aio muuttaa yhteen ollenkaan. Olemme vuoden seurustelleet ja olemme yhdessä lähes päivittäin, vietämme suurimman osan öistäkin yhdessä. Välillä on kiva viettää laatuaikaa yksin omassa kodissaan. Koskaan ei tule kinaa arkisista asioista kuten kotitöistä, koska kumpikin hoitaa oman kotinsa. Elämä näin tuntuu laadukkaammalta ja vähemmän arkiselta kuin jos asuisimme yhdessä.

Tapasimme puolitoista vuotta sitten ja muutimme yhteen yli vuosi sitten. En voisi olla tyytyväisempi ratkaisuun, takana on ihana vuosi. Tavallinen arki yhdessä on upeaa ja romantiikka kukkii. Miksi olisimme ehdoin tahdoin kärvistelleet kaukosuhteessa, kun miehellä oli paikkakunnallani paremmat työmahdollisuudetkin? Tässä ei ole ollut mitään miinuksia. Tottakai kaikki voi vielä mennä pieleen, mutta ollaan ainakin nautittu tästä ajasta täysillä. tulevaisuudestahan ei ole takeita koskaan. Yhteenmuuttaessa paljastuu aina ihmisestä uusia puolia, yhtä hyvin niitä ikäviä yllätyksiä voi tulla 10 vuoden seurustelunkin jälkeen.

Ei kaikilla olekaan. Tosin sitten kannattaa sen joka ei yhteen halua muuttaa, kertoa se rehellisesti sille toiselle jos se taas haluaa yhteen muuttaa.

Koska suurin osa ei kestä olla yksin ja omassa rauhassa edes normaalia aikaa suhteen alkuvaiheissa, vaan siihen "mielekkääseen elämään" pitää kuulua 247 kultsin vieressä kyhnääminen.

Mulle on yks lysti mitä muut tekee, mutta itse en muuttaisi puolituntemattoman kanssa saman katon alle. Muuttaminen on hirveää hommaa ja turha nähdä sitä vaivaa moneen kertaan, jos "ei sit natsaakaan".

Me ei seurusteltu päivääkään kun muutettiin yhteen. Yhdessä kohta 18v.

Mä olen eronnut pitkästä suhteesta ja olen nyt seurustellut vuoden uuden ihanan miehen kanssa. Olisin valmis muuttamaan yhteen, mutta minulla lapsi, jonka kanssa mies ei kuulemma osaisi asua saman katon alla, koska on jo teinityttö. Ehkäpä sitten jossakin vaiheessa. kallistahan tämä erillään asuminen on kuitenkin ja sitä läheisyyttä varsinkin kaipaisin enemmän.

No kun tuo karvakasa iski kuin metrinen leka päähän ja jokainen minuutti ilman häntä oli kidutusta. Siksi muutettiin heti yhteen. Sama homma jatkuu 15 vuodenkin jälkeen.

Me muutimme yhteen muutaman kuukauden jälkeen, koska ei ollut mitään järkeä että minä maksoin hirveää vuokraa pienestä kaninkolo-kämpästäni kun kaiken vapaa-ajan olin kuitenkin miehen asunnolla. Viimeisinä kuukausina en viitsinyt edes lämmityksiä pitää pakollista enempää päällä kun kävin ehkä kerran viikossa hakemassa jotain tavaroita asunnosta. Ja nyt ollaan yli 2 vuotta asuttu yhdessä niin kyllä minulla ainakin on hyvin omaa aikaa ja saan olla yksikseniki kotona kun mies on töissä/salilla/jne ja samoin minä.

2

Meillä meni niin, että mies asui kaverinsa kämpässä kun tapasimme. Kaveri sanoi kämpän sopimuksen irti 2 kk:n kuluttua ja miehellä oli vaihtoehtoina muuttaa joko isänsä luokse tai mun luokse.
Mies roudas kissansa ja kamanasa mun tyköni ja siitä lähtien ollaan oltu yhdessä.
Eikä tää mun mielest mikää huono homma ole ollu. Kiva vaa, et mies suostu muuttamaa yhtee noinkin pian. Ei tarvinnu ravata kahen kämpän väliä ja sain kissanki samalla luokseni asustelemaan. :)

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:33"]

No kun tuo karvakasa iski kuin metrinen leka päähän ja jokainen minuutti ilman häntä oli kidutusta. Siksi muutettiin heti yhteen. Sama homma jatkuu 15 vuodenkin jälkeen.

[/quote]

Kohtalaisen pitkä muutto... ;)

2

Ensimmäisessä ja toisessa suhteessa seurustelimme vuoden-2vuotta ennen yhteen muuttoa. Tässä nykyisessä liitossa seurustelimme puolisen vuotta ennen kun mies tuumasi että "voisihan tänne muitakin tavaroita tuoda" ja nyt alkoi jo 4yhteinen vuosi. Rakkaus ja tietysti se 2paikan ylläpito ja väliajo ressasivat. Lapsillekkin paremmin käy ku viikonloppu vietetään yhdessä paikassa.