Jatkuva pelko loisista,syöpäläisistä ym..

Onpas tutun kuuloista ja ihanaa etten ole ainoa...Pelkään kaikki noita helvetisti. ..Tällä hetkellä niin paha ahdistus päällä ett oksettaa, unettomia öitä ym.. sydän hakkaa...
Noista on kotona ollut kihomatoja ja turkiskuoriaisia,puolen vuoden välein...alkaisi jo stressi riittämään elukoittrn takia. .

Nämä teidän pelot kuulostaa pakkoajatuksilta. Googlettakaa asiaa. Pakkoajatukset on mielenterveyden häiriö, eli useimmiten ohi menevä asia jota hoidetaan terapialla ja joskus lääkityksellä.

tervetuloa kerhoon. Mulla on ollut syyhy vähän aikaa sitten ja oon vainoharhainen vieläkin ja epäilen koko ajan että olen saanut sen uudelleen. tuntuu että iho ei oo vieläkään parantunu kunnolla siitä syyhylääkkeestä ja se on kuuemma normaalia että ihon toipuminen vie aikaa. ei lohduta hulluksi tässä tulee silti kun vaan miettii asiaa koko ajan. oon täysin eristäytyny kavereistani ja ainoa sosiaalinen kontaktini on vanhempani joita myös tarkkailen nykyään aina kun käyn kylässä että raapivatko he ihoaan vaiko eivät. onko heille tarttunut myös syyhy vaiko ei. tää on ihan hirveetä. syyhy ei oo pelkästään ihosairaus, se aiheuttaa myös mielenterveongelmia!

Jep... Täit, kihomadot, luteet, turkiskuoriaiset, riisihäröt yms yms yms... Pelkään noita ihan pakkomielteisesti. Kesällä tää oli vielä kamalampaa, kun on kaikkia ötököitä luonnollisestikin liikkeellä. En pystynyt nukkumaan, ja mietin koko ajan vain ötököitä. Kaikista absurdeinta on, että jossain vaiheessa oikeasti ajattelin, että maailman hirvein asia olisi, jos meille tulisi luteita tai turkiskuoriaisia. Tunsin, että mulla ei ole enää elämäniloa jäljellä. Joka paikassa mietin vain ötököitä. Bussissa, kyläilemässä, kaikkialla... Ja ajattelin, että en voi koskaan matkustaa mihinkään, koska kaikissa hotelleissa on luteita. En ole tästä vieläkään oikein päässyt eroon, ja pelkään, että kesällä tää taas pahenee. Mutta siis miettikää nyt, mun pahin painajainen koko maailmassa on luteet. Kuulostaako järkevältä? :S

mä pelkään saavani täitä. eikä helpota asiaa että olen lastenhoitaja päiväkodissa...

Juu... Oli outoja näppyjä ja pelkään nyt että meillä on luteita. Herään aamuyöstä monta kertaa tarkastamaan sängyn lampun kanssa ja mietin läpi myrkytyssuunnitelmaa mitä tehdä jos niitä näppyjä toistamiseen tulee. Sängynjalat teipattu jne. Mies pyörittelee silmiään. En vaan j-a-k-s-a! jos niitä luteita tosiaan olisi, hitsi mikä homma niiden kanssa ois...! Just äsken totesin miehelle että alkaa jo mielenterveys mennä tään takia. :D Kun ei auta kuin odottaa ja katsoa.

Jatkuva syöpäläispelko on pakko-oireinen häiriö. Itselläni siihen liittyi voimakas ahdistus ja todellisuudentajun hämärtyminen. Tämä tapahtui kylläkin vain raskauden viimeisillä viikoilla kun oli muutenkin tukala olo, ja katosi sitten pikku hiljaa viikkojen kuluessa synnytyksen jälkeen. Kannattaa hakea apua jos aiheuttaa ahdistusta. Loiset ei ole hirvein asia maailmassa muutenkaan ja niistä pääsee kyllä eroon jos niitä tulisikin, joten ei ole normaalia jatkuvasti tarkkailla lasta loisia peläten. Tartutat vielä ahdistuksen lapseenkin. Toivottavasti menee ohi pian!

Mulla on myös kauhea ludepelko. Ymmärrän kyllä itsekin, että kyseessä on pakko-oireinen häiriö, mutta välillä se saa vallan. Asiaa ei helpota atooppinen ja kutiseva iho. Mutt ihanaa huomata, että meitä on muitakin.

Mä olen sitten teidän vastakohta. Minusta nimittäin on luonnotonta, miten vähän loisia ,niin sisä- kuin ulkoloisia, ihmisillä nykyisin on. Uskon että siitä on monenlaisia terveyshaittoja, ettei loisia enää juuri ole. Kun ihmiskeho on vuosituhannet kehittynyt taistelemaan immuunipuolustuksellaan esim. sisäloisia vastaan, niin on todettu ainakin allergioiden lisääntyvän kukn loiset harvinaistuu.

Joo, minäkin joskus herään aamuyöllä ja mietin, että entä jos jollain perheessämme on täitä tai kihomatoja tms. Johtuu siitä, etten aiemmin ollut edes törmännyt tällaisiin (ajattelin niiden kuuluneen elämään sadan vuoden taa) mutta nyt on tullut tarhasta ja koulusta niitä viestejä. Ja kauhukseni meillä oli kihomatoja pari vuotta sitten. Se miltei ajoi minut hulluksi, siivosin valehtelematta koko talon lattiasta kattoon komeroita myöten. Tuon jälkeen olen ollut todella säikky.

En juurikaan ilahdu lapsivieraista ja siivoan aina vieraiden jälkeen super-hyvin, oikeastaan paremminkin kuin ennen vieraita. Lelut pestään ja kädet pestään aina meille tullessa (myös kirjaston kirjoja luettuamme). Tarhan lelupäivinä valitaan sellainen lelu mukaan, jonka voi pestä kun tullaan tarhasta kotiin. Matkustelu ällöttää, hotellissa pidän tavarat visusti matkalaukussa ja laukun kiinni. Puran kamat heti kotiin päästyä ja laitan pesukoneeseen, ravistelen matkalaukut pihalla. Näin naapurin matkalaukun rapussa ja ihan todella mietin, että pitäisikö laittaa siihen post-it lappu, jossa pyydän olemaan purkaessa tarkkana, ettei Thaimaan-lomalta tullut mukana torakoita, jotka leviävät pirullisesti koko kerrostaloomme. Inhoan kyläilyjä, vaatteet meidän porukka vaihtaa heti kotiin tullessaan muualta maailmalta. Uimahallit tuntuvat myös saastaisilta, sieltä voi saada jalkasienen. Inhoan myös sairauksia (flunssat, vatsataudit jne. lapsiperheiden vaivat) ja vihaan ihmisiä jotka yskivät päin tai kyläilevät vasta kynnyksellä sanoen, että ei kai se haittaa kun ollaan oltu toissapäivänä vatsataudissa?

Miestäni naurattaa tämä, mutta ainakin meillä on siistiä.

Hei! Ihana että löysin tämän ketjun! 

nykyään uutisoidaan syyhyepidemiasta. 

mun ihoa alkoi kutittamaan, kun LUIN tästä.

onko muita, jotka saa kutinaan ihan vaan siitä, että media pelottelee syyhyistä ja luteista kaiken aikaa? 

Joo, kyllä on muitakin! Ihan hirveää, kun nykyisin lietsotaan joka asiaa mediassa kaikilla kauhukuvilla... Itse olen ollut ihan varma, uutisoinnista riippuen, että meillä on luteita, täitä ja syyhy... Ja oireet johtuvat vaan niiden pelosta ja ahdistuksesta. Tosin olen ikäni pelännyt kaikkia muitakin sairauksia syövästä sydänvikaan, mutta nyt on nämä kaikki uutiset loisista nostaneet uuden pelon niitä kohtaan. Se on jopa vielä pahempi pelko, koska ne on tarttuvia, eli rajoittaa kyllä elämää, kun pelkää, että niitä saa joka paikasta, tai että tartuttaa niitä itse muille... Aiheuttaa myös pakko-oireita, eli siivoamista, ylenpalttista käsienpesua yms. Tiedostan asian, ja sitä pitäisi käsitellä. Järki sanoo, että pitäisi lopettaa näiden pelottelu-uutisten lukeminen, mutta sekin on kai pakko-oire, ettei pysty. Pitäisi vaan osata nauttia elämästä, ja ajatella, että tulee jos on tullakseen, ja sitten hoidetaan pois, jos tulee (vaikka se sitten olisikin hankalaa).

Minulla oli samanlaisia pelkoja ja ahdistuksia homeen suhteen. Entisessä työpaikassani oli pahat sisäilmaongelmat, koko rakennus oli läpimätä. Pelkäsin hirveästi,  että home jotenkin kulkeutuu mukanani kotiin ja kohta oma talonikin olisi homeessa. Pesin jatkuvasti itseäni, vaatteita joita käytin työpaikalla, laukkuani, kerran jopa kännykän (!) ja ihan hyvät kengätkin heitin pois, koska niitä ei voinut pestä. Kotona nuuskin katon ja lattian rajoja, että eikö vain täälläkin tunnu homeen haju. 

Pelot helpottivat sen jälkeen kun sain uuden työpaikan, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin  jokainen outo haju saa säikähtämään. Jos olisin joutunut olemaan siellä entisessä työpaikassa vielä vähänkin pidempään, olisin varmaan seonnut kunnolla. 

Oih, ihanaa kun löysin tämän viestiketjun. Minä myös niin syyhy-, lude-, täi-, kihomatokammoinen. Nyt kun syyhystä uutisoitu, tuntuu kuin iholla koko ajan kulkisi jotain. Ei mene varmaan tuntiakaan, etten edes kerran miettisi asiaa. Ja yöllä herään mukamas kutinaan. Järki sanoo, ettei ole mitään hätää, mutta se ei auta kuitenkaan. Hirveän stressaavaa. 

Tämän vuoksi en halua kutsua ketään kotiini. Voin nähdä ystäviä kahvilassa, mutta kotini on minun pyhättöni ja puhdas ja siisti. Inhoan myös noita koiran paskakasoja ja kusipenkkoja ja lammikoita. Inhottaa kävellä ulkona kaiken paskan keskellä.

Suihku ja sauna on keksitty. Hyvää hygieniaa ku pitää yllä nii ei ne tartu 

Kun asuu maalla (esim. mökillä), niin siellä siedättyy väkisinkin kaikenlaisille luonnon ötököille. On matoja, ampiaisia, koppiksia ym ym. Siellä asuessamme totuin kuskaamaan sisälle tunkeneita ötököitä ulos.

Nyt kun olen kaupungissa, tahtoo taas jo ikkunan välissä talvehtiva muutama kärpänen inhottaa, vaikka ne on helppo vessapaperilla roudata pois häiritsemästä.

Vähittäinen siedätys kyllä auttaa. Eipähän siinä muuta voi, jos vaikka riisihäröjä tulee  komeroon, niin poishan ne on siivottava.

Inhottavia ovat nuo, jotka  voivat ihmiselle  tuoda sairauksia, mutta jos lapsella on kihomatoja, niin onhan ne hoidettava.

Minäkin pidän nykyisin makuuhuoneen oven lukossa, kun tulee lapsivieraita, ovat tykänneet mennä meidän sänkyyn mylläämään, se on nyt no no.

Minä syytän vähän mediaakin. Näillä syyhy-otsikoilla saa hyvin klikkejä ja kansan pysymään ruodussa.

Täytyy sanoa, että tässä syyhy/ludekammossani melkein (vain melkein) kaipaan sitä pelkkää norofobiaani. Noihin verrattuna se tuntuu helpolta, vaikka ihan kuolemantauti onkin.

Minua on koko ikäni kutittanut mutta vasta nyt keksin että varmaan ollut syyhy lapsesta asti.