-o-o-O-o HELMET (to-su) o-O-o-o-

Mä kävin kurkkaa :) Kyllä tosiaan Aaro pieni mutrusuu, nöpönenä, sinisilmä -jotain samaa tosiaan ;)



Meillä tirinä jatkuu...

Mie edelleen

Juon tässä vasta aamukahvia, se niistä meidän rytmeistä...Vilmalla oli viime viikolla katkonaisia öitä ja tissitteltiin sitten vaikka niin päätin että yöruokailu on loppu. No, tällä viikolla neiti on nukkunut yöt hyvin (kop kop) mutta herää sitten kuuden aikoihin, huoh! Siis mieluummin toki tämä mutta väsyttää silti ja niinpä olen nukkunut neidin kanssa ekat aamupäikkärit. Saa nähdä miten meidän rutiinit venyvät pari tuntia myöhäisemmäksi, mutta parempi se lieneekin ettei kaikki ole niin tarkkaa.



Sain vihdoinkin eilen itseni liikkeelle ja kävin urheilemassa. Kuvittelin että kyseessä olisi suht easy tunti mutta vetäjä (mies) sanoi meille että kyseessä on tosi rankka kolmen setin sarja ja voidaan käydä sitten välissä lepäilemässä. Mutta mehän näytettiin ja vedettiin sarjat sisulla alusta loppuun, ja arvatenkin tänään on kaikki paikat aivan jumissa - ja tiedän huomisen olevan vielä rankempi...



Siitä Saimin kommentista, itse en ole ko. artikkelia lukenut, mutta uskoisin myös mielen muuttuvan kun on käärö sylissä (nim. yöpaita päällä tälläkin hetkellä). Mua alkoi sapettaa jo Taru Valkeapään haastattelu taannoin MeNaisissa, missä hän roudasi muistaakseni 3 kk lastaan palavereissä ym. ja sanoi että kaikkihan on mahdollista, riippuu vaan siitä mitä äiti haluaa. Just joo, meillä neiti huusi ekat kolme kk sen verran, ettei todellakaan tehnyt mieli lähteä businesslounaille ym. käärön kanssa.



Arvatkaas mikä on Vilman lempilelu tällä hetkellä? Tennispallo! Ja me kun ostettiin semmoinen makea lelutorni kaupasta, mutta se ei kiinnostakaan niin. Tossa tennispallossa on vaan vähän huono homma se, että neiti kun ei vielä liiku kuin pakittamalla ja pallo arvatenkin menee eteenpäin, niin kukapas muu kuin äiti sen pallon perässä ravaa ympäri huonetta... :)



Leppoisaa viikonloppua!



baby ja neiti tänään 7 kk



Ai juu, me ollaan kanssa tulossa Sanomataloon silloin 14.9

Kirjotin tosi pitkän sepustuksen,kun en ole yli kuukauteen kuulumisia kirjoittanut ja nyt se sitten katos jonnekin bittiavaruuteen..hiukkasen ärsyttää..va laitampa nyt kuulumisen lyhyemmin.



Elikkäs Aleksille on tullut pari hammasta alas. Konttausasento onnistuu hyvin va liikkeelle siitä ei vielä lähdetä. Muuten kyllä ryömitään ihan riitävän hyvällä vaudilla sen lelun luo mihin tahdotaan.



Täysimetys 6kk asti ja nyt on sitten kiinteistä pottua,porkkanaa,mustikkaa,banaania ja kauravelliä listalla. Ei mene isoja määriä mutta kuitenkin.Maito edelleenkin pääsääntöinen ruoka vaikka kiinteitä syödään 3-4 kertaa päivässä.

Vettä ja kauravelliä juodaan nokkamukista oikeinhyvin. Tuttipulloa ei ole käytössä.

Kiinteidän syönti pidentänyt päivä unia va yöuniin ei ole vielä vaikuttanut. Päivällä ei juuri tissiä syö mutta yö sitten tankataan 1-2h välein. Pitäisi yö unia saada pitennettyä va jospa se tästä. Aleksi ei ole kyllä ikinä nukkunut koko yötä syömättä. Aina on herännyt 3-4 kertaa yössä. Joten olen kyllä tottunut katkonaisiin yöuniin.



Lelujen tiputtelu lattialle on uusin villitys. Äiti saa nostella niitä koko ajan :)



Saatan olla raskaana..nyt on kp33. Teen testin viimestään sunnuntaina. Kaks viimestä kiertoa on ollu normaaleja kp28 va niitä edellinen oli kp42 ja tein negan raskaustestin.Ärsytti hirveästi,kun olin varma et oon raskaana. Toivottavasti nyt on tärpänny ! :)



Nyt poika kiukkuaa niin että pakko jatkaa toisella kertaa.



-Mirjami ja Aleksi pian 7kk-

Tultiin just sisään metsälenkiltä. Simppu matkasi rintarepussa ja koiranpentua yritin väistellä parhaan kykyni mukaan eli kävelin koko ajan sen ylitse. No, oppiipa pysymään poissa tieltä?



Baby2006: Mä kans muistan sen Taru Valkeapään haastattelun. Se niin pirtsakasti mainosti, että vauva kulkee aina vaan sujuvasti mukana ja suit-sait hän termarista kaataa sille maidot. Ja ottaa vauvan aina palaveriin mukaan istumaan autoistuimeen -just joo. Meinas tulla hiki ihan vaan lukiessa ko.stooria. Mistähän noita ei-itkeviä, ei-pulauttelevia, tunteja-paikallaan-viihtyviä vauvoja saisi tilata? Taitaa olla Tarulla hyvät geenit -heko heko!



Ja noista leluista. Nytkin Simppu istuu huoneessaan leikkimässä (voi tätä autuutta -se tosiaan on itsekseen omassa huoneessaan (tietokone on tässä makuuhuoneiden edessä, pienessä aulassa) ja on vallan tyytyväinen. No, siis piti sanomani että mäkin jo ravasin ostamassa sille kaiken maailmaan kehittäviä palikkaleluja ja arvatkaa, millä se leikkii? Tyhjällä koiran ruokakupilla (sellainen jämäkuppi) ja vaipparoskiksella! Niiden räpeltäminen on paljon ihanampaa kuin värikkäillä vauvaleluilla puuhaaminen.



Onneksi, siis ONNEKSI on perjantai! Mä alan olla aika tööt tästä suurperheen (lapsi+koiranpentu) hoitamisesta. Ja mikä ihanuus, tänään alkaa taas ratsastustunnit. Odotan todella innolla. Saas nähdä, mitä selkä tuumaa kun kesän jälkeen taas kipuaa hevosen selkään.

Tässä näitä kuvia, http://www.elisanet.fi/aranta/

pistän suurennokset lähipäivinä. Muutenkin on vielä säätämistä kun tekee niin harvoin nettisivuja niin unohtaa aina puolet kikoista. Vihdoin sain kuitenki jotain laitettua, sukulaiset on jo ihan kypsiä kun eivät oo nähneet kuvia koko kesänä, asuvat 800km päässä.

Vilja

piti varottaa että lataa hitaasti

Meilläkin Helmi nukkui toissayönä tosi hyvin, kun heräsi ekan kerran vasta puol 4, mutta viime yö oli tosi syvältä. Helmi nukahti joskus 21.30 ja heräsi ekan kerran klo 01. Huusi sellaista huutoa, että ajattelin, että parempi yrittää tissillä saada nukkumaan, vaikka meilläkin yritetään noita ekoja yösyöttöjä lopettaa. No, ei auttanut tissi, vaan Helmi karjui tunnin suoraa huutoa. Sen jälkeen heräsi sitten vielä 5 kertaa huutamaan, mutta ei onneksi huutanut kuin hetken. Mä olen siis myös silmät aivan ristissä, kun olen nukkunut jotain 30-60 min pätkiä. Tuolloin klo 01-02 olin ekat ½ h sohvalla ja mies oli Helmin kanssa, mutta sitten oli pakko mennä päästämään mies nukkumaan (tuli siis sohvalle ja mä menin makkariin) ja mä olin niin väsynyt, että torkuin vaan meidän sängyllä ja Helmi huusi pinnasängyssään. Välillä käänsin tytön selälleen tai sanoin jotain, mutta aika kauan joutui huutamaan itsekseen, kun tämä huono äiti ei kerta kaikkiaan pystynyt hyssyttelemään/taputtelemaan tms. vauvaansa. Jossain vaiheessa aina tajusin, että ei helkkari, Helmihän on huutanut ties kuinka kauan " yksin" . No, todellisuudessa varmaan jotain 5-10 min, mutta yöllä sekin aika tuntui pitkältä.



En tiedä, johtuiko noi yöhuudot hampaista (eka puhkesi maanantaina ja toinen on vieressä tulossa), konttaamisesta & polviseisontaan nousemisesta vai nuhasta (jatkunut jo viikon). Täytyy tänään illalla antaa suppoja, jos huutaa kipua. Ja viedä maanantaina sitten lääkäriin tarkastuttamaan noi korvat, jos on tullut tulehdus. Tyhmää, kun on samaan aikaan hampaiden puhkeamisen kanssa nuha, niin ei voi tietää, mitä paikkaa särkee, jos jossain on pipi.



Pakko vielä avautua eilisestä. Käytiin siis miehen siskolla katsomassa sen 9-viikkoista koiranpentua (Jack Russelin terrieri). oli ihan liikuttavan suloinen ja pieni. En ole oikeasti ikinä silittänyt niin pientä koiraa. Se oli ihan kuin lelu! Kuinka vanha Oodi se teidän pentu nyt olikaan? No asiaan... Meiltä on miehen siskolle n. 6 km ja ratikalla (+kävelyt) matkaan menee n. 30 min. Eilen satoi kaatamalla vettä ja oli kylmä (päivällä oli vielä lämmin) ja se ratikka, millä oltais päästy suoraan kotiin, tekikin oharit. Niitä meni ainakin 4 kpl ratikkapysäkin ohi, mutta väärältä puolelta, eikä mihinkään päässyt kyytiin. Mentiin sitten bussilla keskustaan ja toiseen ratikkaan, mutta sen piti heittää ympäri ennen kuin oltiin lähelläkään meidän kotia. Tultiin sitten loppujen lopuksi meidän vakkari-bussilla ja matkaan meni yhteensä yli tunti! Oltiin ihan märkiä ja kylmissämme, kun ravattiin pitkin kaupunkia, kun ei meinattu millään kulkuneuvolla päästä kotiin. Helmi oli lisäksi ihan väsynyt ja nälissään, kun iltapuuron aika oli jo mennyt. Mua otti niin paljon päähän! Ei kyllä taas huvita kulkea noilla julkisilla, kun ei tiedä, kuinka kauan matka kestää. Kun nyt on se ASEM-kokous.



Kiva, että niin monelle kävis treffit Sanomatalossa to 14.9 klo 13! Pääsetkö, OMELI, silloin tulemaan? Otatko esikoisen mukaan? Ei ole kyllä kovin rentouttavaa mun kahvilassa istuminen, kun on toi 3-v mukana, mutta onneksi siellä Sanomatalossa on se iso tyhjä tila, missä poika voi vaikka ajella autoillaan...



Hui, kun tuolla sataa paljon vettä! Pitäis mennä illalla kauppaan, kun meille tulee huomenna vieraita (tarjoan synttärikakkua etukäteen, synttärit on ensi viikolle). Ei huvittais kyllä sateessa lähteä pyörällä kauppaan...



Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua!



T:Fassiloora ja Helmi (viikon päästä 7 kk)

Viljaa, ihania kuvia :)!



Puhuit muuten tuolla aikaisemmin opettajien pukeutumisesta. Mä kun olen luokanopettaja niin mulla se ei ole niin tarkkaa, mutta yläasteella tarttee tosiaan jo kattoa mitä päälleen laittaa. Vertailun vuoksi: joulukuussa kun oli itsenäisyyspäivän juhlaa ja joulujuhlaa, niin jouduin kumpaiseenkin laittamaan samat vaatteet (en viitsinyt enää siinä vaiheessa ostaa äitiysvaatteita) ja yksi mun ekaluokkalainen totesikin jälkimmäisissä juhlissa " ope, sulla on TAAS noi samat vaatteet" . Yläkoulussa kun olin ulkovalvonnassa ohitin kasiluokkalaisen, joka arvioi " vittu mitkä kengät" .



Koirista -meidän setteri rakastaa kärpäsjahtia, muttei erota kärpäsiä ja ampiaisia. Kerroinkin kuinka se pari viikkoa sitten yritti syödä ampiaisen joka tietenkin tuikkasi sitä kuonoon. Luulin että oppii jotain mutta 10 min. kuluttua se yritti syödä toisen. Tänään se ilmaantui olohuoneeseen kuono turvoksissa. Olin juuri hetki sitten listinyt kaksi ampiaista myrkyllä ja koira näemmä kolmannen.



Leluistakin puhetta. Pukelo kun tylsiintyy keittiössä annan käteen keltaisen Orthexin kauhan. Se vasta on kähee!



Siitä Taru Valkeapään haastattelusta -tosiaan kertoi että termarissa kuumaa vettä jolla saa kätevästi lämmitettyä maidon. Jäljellejääneellä vedellä voi sitten huuhtaista pullon. Siinä vaiheessa minä että voi PÖLJÄ! Poltat proteiinit kiinni pulloon!!!



Mä menen juomaan lasillisen portteria. Hyvät yöt!



KL.



PS. Mites Birdy jakselee?

Pitkästä aikaa mukana kuvioissa! Olipa hauska lukea kuulumisianne. Olen Hertan kanssa kaksistaan anoppilassa ja täällä on tietokone! Isäntä on jossain työporukan juomajuhlissa, joissa käy kerran vuodessa, eli ei saa edes urputtaa... Hertta väsähti jo puoli yhdeksältä matkasänkyyn ja siitä lähtien olen nautiskellut punkkua ja juustoja. Olen ollut kolme viikkoa painonvartijoilla ja sinnitellyt viikot pointseilla. Viikonloput ollaan mässäilty entiseen tapaan. Nyt onneksi reilu viis kiloa jo lähtenyt.



Herttuli on vihdoin alkanut nukkumaan paremmin. Meillä muutos meni niin helpolla, että Hertan herättyä ensimmäistä kertaa sänkyyn siirron jälkeen (15-30 min.) Pande menikin sinne pitämään kättä päällä. Hertta itki kahtena ensimmäisenä iltana pari minuuttia ja sen jälkeen on oppinut nukahtamaan itse. Nyt syö kerran aamuyöllä ja nukkuu sitten 8-9. Jee! Oltaisiinpa vain kokeiltu moista aiemmin. Mie aina ajattelin että sille ei kelpaa muu kuin tissi nukutukseen...



Herttuli syö aika kivasti ja tissimaito onkin vähentynyt (lue: tissit näyttävät kansallispuvun taskuilta) kiinteiden määrän lisäännyttyä. Koutsaaminen päällä että marraskuussa saisin juhlistaa kolomekymppisiäni. Pari kertaa on suostunut ottamaan muutaman millin pullosta.



Hertta mönkii, peruuttaa, kierii ja kai jo ryömiikin. Huonetta ei ole vielä vaihtanut, mutta olkkari alkaa olla nuohottuna. Hirvittää kun tuo pieni painaa siellä koirankarvojen ja ruuan tähteiden seassa! Vinkkinä niihin koirankuppeihin ehdottaisin sellaista jalallista mallia. Ei kaadu millään, mutta pian lapsi tosin oppii nousemaan ja sitten syö jo napuja...



Tuskallinen vauvakuume jyllää meillä taas pahemman kerran. Jättäisi jo rauhaan! Tätä yhtälöä on jo haasteellisempi pyörittää lapsettomuushoitojen kanssa. Veli soitti että hääyönä oli jäänyt ehkäisemättä ja kolmatta pukkaa! Taitaa kumminkin olla onni että meillä ei käy noin helposti, taitaisi olla jo uskovaisten bussi käytössä...



Ihania syksynkirpeitä päiviä teille kaikille! Toivottavasti pian saan tietokoneen käyttöön, että pääsen taas jengiin mukaan.

Jaksamisia teille arjen sankarit verkkareissanne,



Noora ja Herttuli reilu 7 kk

Kiva kuulla sustakin, Nordenskjold! Viljaa: tosi ihania kuvia!



Täällä sataa ja sataa. Eilen sit oli pakko päästä sateeseen vaunuilemaan :) Ei kun sadevaatteet ylle ja pihalle. Poikakin nauttii nykyjään niin kauheasti vaunuilusta! Ei olis uskonu sen alkuajan hysteerisyyden jälkeen! Lisäks autoilu on Eetun lempparia, ihan tärisee kun pannaan se kaukaloon. Kovasti odottelen, että poika oppis itse istumaan niin saatais vaihtaa tuo kaukalo pois. Ajateltiin myydä se.



Meillä on unirytmi muuttunut. Nykyjään nukahdetaan jo 21-21.30 aikaan jo ja silti nukutaan noin 9-10 saakka (pääasiassa heräämättä). Ihmettelin sitä aluksi, mutta sitten tajusin, että Eetuhan on tosi energinen päivällä. Painelee menemään lattialla pitkiä pätkiä päivän aikana. Ihmekään jos väsyttää. Maidon määräkin on nyt vähentynyt tosi paljon, noin 600ml menee enää päivässä. Lisäksi päivän aikana menee kaksi puuroannosta, purkki porkkana-perunasosetta, purkki kanaa/possua ja melkeen purkki jotain hedelmäjuttua.



Meidän iskä varmaan pitää sen mun vanhempainvapaan lopusta vimpat kaks viikkoa. Pähkäilty vaan tuon rahahomman kanssa sitten, mutta mähän olen sitten itse kesä- ja talvilomalla eli kyllä pitäis tulla toimeen, eikä tuollainen pätkä pitäis konkurssiin viedä...



Jep, pitää painella tiskaamaan ja sitten ajattelin leipoa sämpylöitä, nam!



Syksyistä vkonloppua kaikille!



Sasuliini ja Eetu

Kiitos kiitos kuvakehuista :)



Kävinpä sitten ostamassa tänään sadan euron saappaat. Niin, että unohtakaa se Viljaa joka täällä vaahtosi ulkonäköpaineista :) Oh well, voin lohduttautua sillä, että ne on kyllä tosi mukavat jalassa ja tarvin jo uudet välikausikengät.



Juu, olipa kiva kuulla Noorasta pitkästä aikaa. Mitenkäs teidän puutarha pärjäsi kuivana kesänä, saitteko satoa?



Olitkohan sinä KL kommentoinu mun blogia? En saa sitä kommenttia näkyviin, vaikka hyväksyin sen.



Meillä oli aika ikimuistoinen kauppareissu eilen Aaron kanssa. Lähdettiin vaihtamaan yhtä Ainun tuttipulloa kun mokomassa ei ollut tutissa reikää (tällä hidasälysellä äipällä meni tuokio kun edes huomasin ettei kaveri saa pullosta mitään suuhunsa, eikä sillä pitkäpinnasella kaverilla menny edes hermot kun herutteli heruttelemistaan pullosta eikä mitään tuu...). No, siellä kaupassa siis saatiin kyllä aika monen jonossaseisoskelijan paheksunta osaksemme kun kassatäti (joka oli vissiin ensimmäistä viikkoansa töissä) lähti kysymään johtajalta, että saanko ilmaseksi toisen pullon tilalle. Yritti se reppana kysyä viereiseltä kassalta ensin, mutta sai osaksensa semmosen mulkasun, että oli vissiin kysyny jokaisen asiakkaan kohdalla jotain. Noooo, siinä odoteltiin sitten hyvä tovi ja sainhan minä sitten uuden pullon tilalle. Mutta, sitten kun pakkasin pilttejä reppuun, kävi niin, että yks purkki lähti mun kuivaakin kuivemmasta kourasta kaaressa kohti ulko-ovea ja Aaroa, joka istui vaunussa ja hymyili niin sulosesti. Minä rekisteröin siinä vaiheessa vaan sen jonossa seuraavana seisovan ilmeen, kun se vissiin sattu just kattomaan sitä pilttipurkkia kun se irtos mun kädestä ja sen katse seuras sen lentoa niinku niissä leffahidastuksissa, tiedätte varmaan. Tätillä silmät suureni ja suusta pääsi ' ooooooooh' . Onneksi purkki ei kuitenkaan osunut pieneen viattomaan suloisesti hymyilevään puolivuotiaaseen, vaan kivilattialle räsähti niin että poksis vaan. Sitten oli lasia ja kasvisnautaa pitkin lattioita. Me yritettiin sitten hivuttautua siitä vähinäänin sivuluisulla ettei saataisi lasinsiruja vaunun renkaisiin, ja jonossa hiljainen mutina lisäänty kun se reppana kassatäti otti käsipyyhkeet esille ja lähti konttailemaan lattioita. Mua nauratti kyllä ihan hillittömästi koko kotimatkan. Ne pilttipurkit on oikeesti muotoiltu kylllä just niin aerodynamisiksi että kyllähän tämä oli odotettavissa.



Äh, nyt en ehdi tarkastamaan kirjotusvirheitä kun Aaro-Paaro heräs.

Mukavaa lauantai-iltaa!



Vilja

Olen kotiutunut leikkauksesta joka oli siis eilen. Leikkaus meni oikein hyvin ja tulos on todella siisti ja hyvä (vaikka tikit vielä onkin yms.). Olo on kevyt! Voin sanoa, että tästä se elämänlaatu paranee kun voi taas tehdä niitä asioita mitä ei suurien rintojen vuoksi voinut tehdä. Kipeä olen, mutta en mitenkään älyttömästi (lue: huumaavat lääkkeet ovat pelastus). Hoito oli todella hyvä ja henkilökunta aivan ihanaa. Ykstityinen puoli on aivan eri luokkaa kuin kunnallinen. Nyt sitten pitää olla hyvin rauhassa pari viikkoa, ei nosteluita tai äkkinäisiä liikkeitä. Lääkäri oli niin ihana, että kielsi siivouksen puolen vuoden ajaksi =) Anoppi hoitaa innokkaana Inkeriä ja Alinaa ihan niin paljon kuin vaan tarvii ja muitakin hoitajia on ihan jonoksi saakka. Saan olla todella kiitollinen meidän loistavasta tukiverkostosta. No se minusta.



Inkeri on kipeä. Flunssa päällä. Kuumetta ei enää onneksi ole, mutta räkää riittää. Pikkunen koittaa kähistä vaikka ääni on melkein kokonaan poissa. Meillä on ilmankostutin öisin ja se auttaa nukkumaan, onneksi.



Piti kommentoidakin jotain, mutta jostain syystä päässä humiseen pelkkää tyhjää. Ehkä joku toinen kerta. Nyt siirryn taas nauttimaan ihanasta hoidosta jota rakas mieheni tarjoaa :)



Birdy (ja uudet rinnat)

Mulla on tää viikko vierähtänyt tulee ei tule flunssa fiilisten parissa. Nyt taas tuntuuu ettei sittenkään tule, kop kop koputtaa pöytää. Ihania kuvia oli taas minun katseltavakseni linkitetty. Pitäisi joskus itsekin saada aikaan noita kuvia tuonne muiden selattavaksi.



Onnea Birdylle uusista rinnoista, minäkin haluan pienennykseen. Saas nähdä mitä meidän terveyskeskuksessa moisesta tuumataan, miehelle puhuin jo ennen vauvaakin, että tahtoo pienemmät. Jostain kumman syystä ei voinut ymmärtää miksi.



Nyt kun mies ei ole kotona voinkin ladata täydeltä tuutilta : ) Mulla siis paloi pinna siihen kun herra tekee niin paljon kotona töitä. On puhelinpalavereissa jne ja meidän muiden sitten pitäisi olla kuin huopatossutehtaalla. Eilen sitten sanoin, että nyt on mitta täys oli viimeinen työpäivä kotona ilman poikkeusanomusta. Joku voisi luulla, että on kiva kun toinen tekee töitä kotona mut mä en vaan tykkää kun mun arkirutiineja häiritään=pääsy tietokoneelle silloin kun huvittaa. Ja oikeasti vaikka on kotona niin siitä ei siihen arjen pyöritykseen ole mitään apua. Esimerkki perjantailta: menin vessaan, miehellä telkonffa käynnissä, isompi neiti huutaa äiti missä sä oot, johon yritän vastata täällä. Sama kysymys & vastaus toistuu kunnes lopulta tokaisen, että vessassa. Samassa pikkuterroristi tulee ja tempaisee oven auki ja toteaa kuuluvaan ääneen HYI TÄÄLLÄ HAISEE. No kuulipas siinä sitten mieheni työkaveritkin kuinka minä haisen vessa-asioilla : )



Noista leluista piti sanoman että parhaita " leluja" on tosiaan kaikki muut kuin oikeat lelut. Meilläkin kaikki keittiötarvikkeet ovat hitti sekä isommalle että pienemmälle. Meillä on nyt lähdetty ryömimään tosin jos Julianna nopeasti haluaa paikasta toiseen on se vanha kunnon kierähdysmetodi paras. Niin ja se oman äänen löytyminen alkaa nyt oleen voimakkaimmillaan voi vitsi kun meillä kiljutaan kovaa ja korkealta ja naraa käkätetään päälle.



Hmm pitäisiköhän sitä nyt mennä tuon töllön äären kun kerrankin saan valita mitä katson eikä kukaan selaa välillä tekstitv:tä/muita kanavia.



Ai niin tulikos sitä tamperetapaamista sovittua? Mulle kävis esim ensi viikolla ti ja pe?



Marcel

Marcel, oli muuten aivan kuin mun näppikseltä tuo sun teksti! Meillä mies tekee viikottain etäpäiviä kotoa käsin, en tiedä miksi, lähinnä on vain tiellä. Mä epäilen sillä olevan sellainen käsitys että mä jotenkin toivon sen olevan kotona. No en tod. Mies ei ole vielä rakentanut itselleen työhuonetta, joten valtaa aina olkkarin ja mä joudun syöttämään Puklun jossain muualla enkä edes kuule telkkarista uutisia. Todella epämukavaa. Enkä muuten kertaakaan aio hyssytellä Silppua hiljaiseksi työpalaverin takia. Pari kertaa olen kuullut, kun mies sanoo puhelimeen " joo, nää on näitä kotikonttorin ääniä..." . Puhelinpaltsut on onneksi sen verran rentoja, että miehen työkaverit ovat ottaneet typsyn kovaääniset kommentit huumorilla.



Juurikin mies perusti toimiston Tampereelle, menis sinne puhelemaan.



Viljaa, luin kyllä blogiasi mutten jättänyt kommenttia, muistaakseni. Mä sain muuten tällä viikolla Berneriltä kuusi uutta silikonituttia. Postitin niille viisi viallista, joissa oli puutteellinen ilmaventtiili, sekä kirjoitin palautetta tuttikierteistä, joista lähtee muovi hilseilemään. Sain niitäkin pari ylimääräistä. Hyvää palvelua kaiken kaikkiaan. Otan lähes aina yhteyttä suoraan valmistajaan tai maahantuojaan, jotta palaute menee varmasti perille. Enkä jaksa vääntää rautalankaa niille myyjille tms., jotka viallisen tuotteen kohdalla väittävät että kuitti pitää olla. Säilytän toki kuitit aina, jos tuote on vähänkin arvokkaampi tai muuten merkittävä. Ja ainakin tuossa meidän lähi-Prismassa vaihdot ja palautuksen sujuvat mallikkaasti.



Mitästotas vielä... Miitingistä juu, mulle sopii ensi viikolla muut päivät muttei viikonloppu. Missäs ja millonka tavattaisiin?



KL.

Meillä olikin eilen mielenkiintoinen päivä, kun Onni ei kertakaikkiaan suostunut nukkumaan koko päivänä kuin n. 30 min. En tajua mikä sitä vaivas... Sänkyyn kun vei niin alkoi huutamaan suoraa huutoa, rattaissa torkahti mutta heräsi heti kohta. Kauppareissulla nukahti sitten lopen uupuneena autoon mutta heräsi taas heti, kun tultiin kotipihaan. Annoin lopulta supon. Yöunille alkoi jo klo 21 mutta senkin jälkeen vielä vähän väliä itkeskeli kunnes sitten nukahti kunnolla. Yö meni ihan suht hyvin. Puoli7 syönti ja unia vielä klo 9 saakka.

Tänään on sitten onneksi ollut ihan " normaalisti" . Torkahti, kun käytiin rattailla käveleen ja nyt on jo toisilla päikkäreillä.



Mua on alkanut pelottamaan, että miten " kamala" vintiö tuosta meidän muksusta vielä tulee! Me käytiin perjantaina vaatekaupoissa niin nuori herra oikein innostui ja alkoi riehumaan síellä! Kamalaa kiljumista ja karjumista ja naureskelua isoon ääneen. Ja IHAN KAIKKEEN yritti tarrautua kiinni mitä vaan oli siinä ulottuvilla. Ja rattaissa ei ollenkaan viihtynyt " yllätys yllätys" vaan sylissä piti kantaa... Onneksi oli Onnin kummitäti mukana! =) Onneksi ei itkenyt niin kuin etukäteen pelkäsin vaan sitkeesti vaan nauroi ja " riehui" . Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä pitsaa ja Onni istui sen aikaa syöttötuolissa niin se raukka meinas nukahtaa siihen. Sen pää yhtäkkiä retkahti sitä " turvakaarta" vasten... Autoon, kun päästiin niin poika simahti samantien! =)



Tänään sitten ajattelin, että Onni voisi istua sitterissä nurmikolla sen aikaa, kun minä ripustan pyykit narulle kuivumaan. No kas kummaa, Onni näki aivan välittömästi mitä kaikkea " ihanaa syömistä" siinä nurmikolla on! Se retkotti ihme asennossa siinä sitterissä ja kaksin käsin yritti kauhoa suuhunsa lehtiä, oksia ja multaa ym.

Kauhulla odotan niitä aikoja, kun Onni oppii kävelemään! Sen perässä ei varmaan pysy kukaan! Sillä on ihan kauheesti virtaa!!!



Mirjami-80 : Teitkö testin? Mitä näytti?



Marcel : Voi että nauratti toi sun juttus!! Ihania nuo lapset! Sanovat kaiken niin suoraan... :)))



-Kumppari&Onni-

Kaalilaatikko, ai säökin oot luokanope, mäkin ekaa opetin kun jäin äippälomalle! Ja mulla hiukan samat jutut noista vaatteita. Nauratti kun syksyllä suunnistettiin ja mull oli sit ekat äipäähousut jalas niin yks tyttö tokas mulle, että ope sulla on housut huonosti edestä!



Muuten ei tosiaan oo tuyllu kauhiasti peliiin katsottua nyt kotona ollessa. Mutt parturiin tai oikeiastaan kampaajalle tarvis päästä. Mä en ole hirveän tarkkaa vaatteista kuljen yleesä farkuis ja marimekonpaidas kaikkialla. Nyt ois hirmusesti tehny mieli uutta syystakkia, vaan enpä löytäny sit sellaista kun kaipasin, niin jäi sekin ostamati. Katsotaan vaan minkä nälöisenä mä okein itseni huomennakin jostain kaupasta löydän...

Nyt en muista mitä muuta pitri kirjoitata, joten lopetan, kmut terkut kaikile j aja kiva kun tosiaan noorakin oli kirjoitellut!

MInna ja Elsakin