Lue keskustelun säännöt.
★★ Saisinko apua sitten näin? ★★
02.01.2015 |
********************************************
vaikka minä sen tapailun lopetinkin sanomalla, etten taida jaksaa tällaista enää, niin tietty minuun sattuu ihan älyttömästi kaikki muistot ja se, että koin tämän ihmisen olevan niin minua varten, mutta en "saanutkaan" häntä. Uskon nyt kyllä että syy on ihan oikeasti surussa, ei minun luonteessani eikä ulkonäössäni. Kyllä hän olisi nyt voinut jo sanoa totuuden, koska emme tule enää toisiamme näkemään.
...vai tulemmeko...? Minusta tuntuu, että kyllä... En halua mielenosoituksellisesti katkaista välejä ja sitten joka ilta itkeä sängyssä, kun haluaisin vain ottaa yhteyttä mutten "voi" enää. Kaveri en pysty olla, koska tuntuisi liian pahalta vaihtaa pussailut ja söpöily platoniseen kaveruuteen. MUTTA EN TAHDO MENETTÄÄ TÄTÄ IHMISTÄ KOKONAAN, KOSKA TÄSSÄ ON POTENTIAALIA. Ajoitus on väärä, mutta muuten...
Eli mitä hittoa teen? YLEENSÄ KYLLÄ ratkaisen ongelmat ihan itse mutta tämä tilanne on kinkkisempi. Kun ei halua menettää, mutta ei kykene kaveruuteenkaan...
Vai pitäisikö sittenkin? Sitten varmaan tämä vetovoima joka ennenkin meitä yhdisti niin hoitaisi asiat ja päätyisimme ehkä taas pussailemaan kuten ennen vanhaan :) Ja sitten joku kaunis päivä sanoisimme, että "eiköhän tää jo seurustelua oo... :)" hihhii!!!!
Niin eli mitä nyt sanon hänelle? Olisiko ehkä kuitenkin parempi olla kavereita keskenämme, jotta huomaisimme ettemme kuitenkaan pysty pitämään näppejämme erossa toisistamme? Vai pilaisiko kaveruus kaiken?
Minä en koskaan ole ex-poikaystävien enkä ex-säätöjen kaveri, en koskaan. Käsittelen asiat ja jätän entiset menneisyyteen. Siksi en tiedä, mitä tekisin nyt. Kiitos avusta, älkää vittuilko hirveästi! :-)
Älkää jooko haukkuko minua lapselliseksi. :-) Kuulostaahan tällainen vatvominen tosi typerältä, mutta kun ihan oikeasti en nyt osaa itse tehdä oikeita ratkaisuja toisin kuin yleensä :-) En voi vedota kusipäisyyteenkään, koska mies on oikeasti aika kultainen... Ajatus hänen menettämisestään sattuu ja sattuisi varmaan vuoden päivät, tai ehkä jopa aina. En ole kuitenkaan velvoitettu kuuntelemaan ämmittelyä sun muuta sellaista, joten jos pysyttäisi asialinjalla kuitenkin :-) Minä en ole ilkeä ihminen, minä vain tykästyin ns. turhaan ja minua sattui. Ja sattuu. Minä en tiennyt mihin ryhdyin, hän taas tiesi tilanteensa täysin. Älkää siis viitsikö ilkeillä, se ei ole mukavaa. :-)
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kappalejako helpottaisi luettavuutta.
Mitä apua tarkalleen ottaen haluat?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:17"]Kappalejako helpottaisi luettavuutta.
Mitä apua tarkalleen ottaen haluat?
[/quote]
Niinhän se helpottaisi, mutta ei mobiilissa aina toimi...
Haluaisin mielipiteitä siitä, että kannattaisiko heivata koko mies elämästäni (mitä en kyllä todellakaan halua tehdä) vai olla kaveri? Siinä aikaa viettäessähän asiat voisivat itsekseen lipua oikeaan suuntaan... TAI sitten minuun sattuisi vain entistä enemmän. :(
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:17"]Pidä kiinni siitä jätkästä Jaana!
[/quote]
En ole jaana mutta joskus pidin ko. nimestä kovasti. Nykyään mietin, että miksi ihmeessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:28"]Up
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:28"]Up
[/quote]
elämässä tulee sattumaan, mutta jos ei ota sitä riskiä tuskin tulee olemaan myöskään onnellinen. Kannattaa tehdä sen mukaan, mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:34"]elämässä tulee sattumaan, mutta jos ei ota sitä riskiä tuskin tulee olemaan myöskään onnellinen. Kannattaa tehdä sen mukaan, mitä haluaa.
[/quote]
Haluan hänet. Poikaystäväksi, joten kaveruuteni ei olisi puhdasta kaveruutta, mutta eipä se liene rikos, kun olemme jo tapailulla aloittaneet ja molemmat ovat sinkkuja.
Eli haluaisin kyllä jatkossakin tavata häntä. Luulen, et asiat menisivät pikku hiljaa takaisin siihen mitä ne olivat vielä hetki sitten... ja toivon, tietenkin. Mietin vain, että onko se sitten oikeasti sitä, että yhtäkkiä ollaan platonisesti kavereita ja minä kerron hänelle treffeistäni muiden kanssa, ja kun tapaamme, niin pidämme asiallisen hajuraon ja olemme kuin mitään fyysistä ei koskaan olisi ollutkaan. Ajatus tuntuu omituiselta, ja surulliselta.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:34"]elämässä tulee sattumaan, mutta jos ei ota sitä riskiä tuskin tulee olemaan myöskään onnellinen. Kannattaa tehdä sen mukaan, mitä haluaa.
[/quote]
Haluan hänet. Poikaystäväksi, joten kaveruuteni ei olisi puhdasta kaveruutta, mutta eipä se liene rikos, kun olemme jo tapailulla aloittaneet ja molemmat ovat sinkkuja.
Eli haluaisin kyllä jatkossakin tavata häntä. Luulen, et asiat menisivät pikku hiljaa takaisin siihen mitä ne olivat vielä hetki sitten... ja toivon, tietenkin. Mietin vain, että onko se sitten oikeasti sitä, että yhtäkkiä ollaan platonisesti kavereita ja minä kerron hänelle treffeistäni muiden kanssa, ja kun tapaamme, niin pidämme asiallisen hajuraon ja olemme kuin mitään fyysistä ei koskaan olisi ollutkaan. Ajatus tuntuu omituiselta, ja surulliselta.
[/quote]
Ja samoin se, että emme tapaisi enää koskaan tuntuu surulliselta enkä varmasti toipuisi kunnolla koskaan. Tämä on vain kolahtanut niin täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:28"]Up
[/quote]
Ei 80-luvulla ollut mitään tapailua. Joko seurusteltiin tai sitten ei seurusteltu. As simple as that. En jaksanut lukea avausta. Tuli vain mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:47"]Ei 80-luvulla ollut mitään tapailua. Joko seurusteltiin tai sitten ei seurusteltu. As simple as that. En jaksanut lukea avausta. Tuli vain mieleeni.
[/quote]
Emme elä 80-luvua. Tuli vain mieleeni.
80-LUKUA :)) olen sekaisin kuin seinäkello.
Tietty on vielä sekin vaihtoehto, että nöyrryt ja sanot, että mä olin väärässä kun pistin poikki, oikeasti haluan olla sun kanssa edelleen, mitä mieltä olet?
Anna sen olla, älä väkisin virittele mtiään kaverijuttuja, et kerran siihen kykene. Tulee sun elämääs joskus vastaan, tai sitten i.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:01"]Tietty on vielä sekin vaihtoehto, että nöyrryt ja sanot, että mä olin väärässä kun pistin poikki, oikeasti haluan olla sun kanssa edelleen, mitä mieltä olet?
[/quote]
Ei onnistu, hän on sanonut ettei halua mitään suhdetta nyt eikä pysty.
Hänellä on kokemusta yli 8 vuoden parisuhteesta joten hän ei ole sitoutumiskammoinen, vaan suru vie nyt liikaa energiaa. Kaveruutta ehdotti ja minä siitä kimpaannuin, koska meillä on ollut jo enemmän kuin kaveruutta ja tuollainen "pudotus" tuntui loukkaavalta. Mutta nyt kun ajattelen, kaverinahan voisin olla fyysisesti lähellä ja pitää yllä mielenkiintoa.
Ja kuitenkin samalla kaukana, koska fyysistä läheisyyttä ei enää olisi.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:02"]Anna sen olla, älä väkisin virittele mtiään kaverijuttuja, et kerran siihen kykene. Tulee sun elämääs joskus vastaan, tai sitten i.
[/quote]
No kun en halua ottaa riskiä, että hän ei KEHTAA ottaa yhteyttä enää koskaan, vaikka haluaisi. toisaalta se kaveruus voisi olla hyvä juttu. en tiedä.
Kuule sä saat apua, jos kirjoitat asiasi selkeästi KÄYTTÄEN KAPPALEJAKOA.