Hermostuminen lapsiin
Kuinka usein te muut suututte lapsiinne? Olen huolissani, kun nyt viime aikoina hermot on alkaneet olla kireällä ja tulee usein (päivittäin tai melkein päivittäin) tilanteita, joissa hermostun lapsiini tosissaan. Useimmiten pystyn nielemällä ja hengittämällä muutaman kerran syvään rauhoittumaan, mutta joskus täytyy juosta toiseen huoneeseen hakkaamaan esim. tyynyä, että saa voimaa vastata parkuvien ja huutavien, tosi kovaäänisten vajaa vuoden vanhojen lasten itkuun. Päiväunille nukutus, joka ennen meni suht hyvin on nyt ihan kauheaa. Hirveä riehuminen, joka päättyy lähes hysteeriseen (väsyneeseen) itkuun, johon auttaa vain syli. Ja kun toinen on siinä sylissä, toinen huutaa kahta kauheammin, niin että sylissä oleva ei varmasti rauhoitu niin, että nukahtaisi. Yhtäaikaisesta sylityksestä ei tule yhtään mitään. Eri huoneissa tuntuu pahalle nukuttaa, kun silloin toinen joutuisi suljetun oven takana huutamaan, kunnes saisin toisen nukkumaan.
Joskus myös syöttäminen on yhtä huutamista, kun ollaan nälkäisiä, ikeniä kutittaa ja ruokakaan ei ole sitä lempparia.
Haluaisin kyetä pysymään rauhallisena lasten itkiessä, mutta joskus se tuntuu tosi vaikealle...No, tuli tässä vuodatusta. Paljon on kuitenkin hyviä, ihania hetkiä ja itkun vastapainona iloista kiljuntaa ja naurun kiherrystä.
Kommentit (4)
Jotenkin vaan välillä suusta ja sisältä syöksyy raivoa, eikä sille voi mitään! Ja sitten on niinhuono omatunto ja itkettää.. Tiedän siis tunteen. Vaikka minulla onkin omaa aikaa ja harrastuksia. Napiaiset on kyllä oikeessa, lenkki tai muu pienempikin irtautuminen auttaa.
Voimia!
J.
mulla voi mennä koko päivä oikein mukavasti vaikka naperot kiukkuaa ja kaikki menee ihan nihkeästi ja sitten yhtäkkiä kun esim. toinen lapsista heittää mukinsa tahallaan lattialle ja se leviää pitkin poikin niin johan repee..mä huudan kun hinaja ja sit ittekkin vallan pelästyy kun eihän se nyt tosiaan mitään auta että äiti käyttäytyy itse kuin pahainen kakara..
Ja olen huomannut itsekkin että näitä nk. " huutoraivareita" tulee paljon vähemmän kun käy itse joskus rauhassa lenkillä tai vaikka kaverin luona kahvilla..siis ottaa vähän omaa aikaa..;)
On tullut huudettuakin viattomalle lapsiparalle ja muutenkin olen ollut välillä tosi lyhytpinnainen äiti. Vähän kuitenkin voi auttaa sellainen asenteellinen juttu, että " tämä kitinä ja huutelu kuuluu asiaan eikä hermostuminen auta yhtään, vain pahentaa asioita" . Uskon että lähes kaikilla kaksosäideillä on sama ongelma eli se ettei ehdi eikä riitä niille kahdelle lapselle niin hyvin etteivätkö pienet joutuisi kovaäänisesti kerjätä huomiota. Juuri nukkumaanmenot, syötöt, pukeminen jne. ovat usein itkua täynnä erityisesti kaksosten kanssa. Lapset eivät osaa odottaa, eivät kaksosetkaan vaikka he sitä joutuvat enemmän tekemään. Ja lisäksi uskon että kaksoset saattavat jopa oppia olemaan äänekkäämpiä jo vauvoina jotta heidän tarpeisiin reagoitaisiin enemmän, sehän on varsin luonnollista kun äidillä on kädet täynnä hommaa jolloin pieneen älähdykseen ei ehdi kiinnittää huomiota :).
Näin ainakin meillä ja ainakin yhdessä tuntemassani kaksosperheessä, eli otoksessa on 3 kaksosparia ;).
Tyynyjä on tullut heiteltyä, ovia paiskottua jne. useampaan kertaan 5 lapsen kanssa mutta kyllä tuon edellä mainitsemani asenteen sisäistäminen on kuitenkin auttanut yli monien kriisitilanteiden joita on siis ollut joka päivä jonkin verran :). Vaikka edelleenkin hermot välillä palaa kokonaan, on ollut mukava huomata että lapset ovat kasvattaneet minusta kuitenkin aavistuksen verran sinnikkäämmän ja kärsivällisemmän ihmisen.
Muista myös syödä usein ettei verensokeri laske liikaa. Silloin hermot menevät tosi helposti, ainakin minulla :).
Tsemppiä!
Joku uusi harrastus voisi auttaa jaksamaan? Itse vaan yritän kiltisti laskea kymmeneen - sataan ;), jos pinna alkaa kiristyä. Tyttö on kyllä kuin ihmisen mieli, mutta pojan kanssa saa temppuilla milloin mistäkin. Oma hermostuminen vaan pahentaa tilannetta. Kodinulkopuolisia harrastuksia mulla ei ihmeemmin ole, mutta yksinäinen kauppareissu tai koiran kanssa lenkkeily saa joskus ihmeitä aikaan. Jaksamista äläkä anna tilanteen pahentua :)!