En tiedä pitäisikö antaa eksälle anteeksi ja yrittää uudelleen vai unohtaa?

Erosta on aikaa melkein 3 vuotta. Ero johtui miehen valehtelusta. Mies valehteli olevansa 10v nuorempi kuin mitä oikeasti oli. Ehdittiin seurustella 4 kuukautta ennen eroa. Oltiin suhteessa siinä vaiheessa että suunniteltiin yhteen muuttoa ja keskusteliin lasten hankkimisesta. Nähtiin meidät yhdessä vielä pari kymmenen vuoden kuluttuakin, molemmilla oli samat haaveet ja unelmat, haluttiin täysin samoja asioit. Oltiin menossa käymään myös miehen vanhemmilla, jotka asuvat ulkomailla. Olin myös tavannut toisen miehen sisaruksista, toinen asui myös ulkomailla. Mies on siis kuitenkin täysin suomalainen.

Mies kertoi valehdelleensa, koska ajatteli etten edes keskustelisi hänen kanssaan jos hän kertoisi todellisen ikänsä. Lopulta mies kertoi asian, koska ei pystynyt edetä suhteessa pidemmälle ennen totuutta. Itse joskus ihmettelin joitain miehen juttuja, mutta pistin ne hänen lukemisharrastuksen ja tiedonhalun piikkiin. Muut asiat miehen elämässä eivät antaneet tästä minkään sortin vihiä. Hän eli normaalia opiskelijaelämää, opinnot normaalissa vaiheessa, asui solussa ja ajoi vanhaa autoa. Todellisuudessa mies oli alanvaihtaja.

Itselläni kesti todella kauan päästä erosta yli, eka viikko oli pelkkää raivoa ja epätoivoa, yritettiin selvitä. Sitten erottiin ja 4 kuukautta meni aivan sumussa. Näiltä 4 kuukaudelta ei ole juurikaan muistijälkiä. Mies itki myös monet itkut ja vihasi itseään valehtelunsa takia. Lopulta vajaan vuoden jälkeen en enää ajatellut asiaa päivittäin ja löysin elämän ilon uudelleen. Tästä 4 kuukautta eteenpäin niin tajusin miehen kertoneen, koska oikeasti rakasti mua. Ihmiset jotka näki meidät yhdessä, olivat sanoneet aiemmin että tämän kuulemma näki miehen katseesta, mutta ajatellut asiaa sen enempää. Tästä mentiin vielä puoli vuotta eteenpäin niin tajusin itse myös rakastaneeni, tämä oli oikeastaan ensimmäinen hetki eron jälkeen kun pystyin ajattelemaan miehestä muutakin kuin vihaa, surua ja pettymystä. Koen että olen oikeastaan vasta viime toiukokuussa päässyt tästä kunnolla ylitse, mies veti maton täysin jalkojen alta. Tuntuu kuin olisin ollut pinnan alla upoksissa nuo ensimmäiset kuukaudet. Välillä tuntuu etten olisi saanut henkeä ja sain pari kertaa öisiä kauhukohtauksia.

Nyt mies on ottanut uudelleen yhteyttä ja ollaan jonkin verran juteltu sähköpostitse niitä näitä. Aiemmin mies on joskus somessa saattanut tykätä jostain mun jutusta tai oon nähnyt et on käyny kattelemassa. Itse en oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta kaipaan hirveästi ja haluaisin vain palata alkuun, mutta toisaalta ajatus että joutuisi luottamaan häneen, on hyvin ahdistava. Olen kuullut muualta, että miehellä ei ole ollut ketään mun jälkeen ja oli kuulemma masentuneen oloinen meidän eron jälkeen. Itselläni on ollu joitain säätöjä, mutta huomaan että heti alkuhuuman jälkeen kyllästyn.

Jos palattaisiin yhteen niin toinen meistä joutuisi muuttamaan melkein 1000km päähän, ja vaihtamaan alaa. Ollaan molemmat aloilla, joilla ei ole työllistymistä toisen paikkakunnalla.