Lue keskustelun säännöt.
Henk.koht.avustajan homma on ihan p***skaa!!!
26.10.2021 |
En jaksa enää yhtään sitä tiuskimista ja kitinää. Ärsyttää, kun avustettava olettaa avustajalla olevan kyky lukea ajatuksia ja ylipäänsä olettaa, että avustaja osaa tehdä kaiken ilman perehdytystä. Typeriä surkeilla elintavoillaan terveytensä pilannneita ihrakasoja nuo kaikki.
Kommentit (20)
Onneksi työnantajansa saa valita itse jopa avustajan hommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole sopiva tuohon työhön.
Kyllä ne potilaat sairaaloissakin kitisee ja moittii hoitajia aivan kaikesta.
Ja tiuskivat ja ilkeilevät.
Ja se moite kannattaa päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
He ovat yleensä myös masentuneita ja ärtyneitä ja ovat samanlaisia myös sukulaisilleen.
Ja kyllähän jonkilaiset perusjutut pitäisi olla jo hallinassa, mikäli tuohon hommaan yleensä lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Et ole sopiva tuohon työhön.
Kyllä ne potilaat sairaaloissakin kitisee ja moittii hoitajia aivan kaikesta.
Ja tiuskivat ja ilkeilevät.
Ja se moite kannattaa päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.He ovat yleensä myös masentuneita ja ärtyneitä ja ovat samanlaisia myös sukulaisilleen.
Ja kyllähän jonkilaiset perusjutut pitäisi olla jo hallinassa, mikäli tuohon hommaan yleensä lähtee.
Minä sain koko peruskoulun ja lukion kuulla kaikenlaista sättimistä, niin en enää jaksa yhtään kuunnella tiuskimista.
Henk.koht. avustajan hommia on
Tarjolla vaikka kuinka paljon. Kyllä se vaatii avustajalta valtavaa soveltuvuutta kyseiseen hommaan. Siinä mennään vieraan ihmisen iholle ja ollaan todella tiiiviisti toisen ihmisen reviirillä, jota pitää osata kunnioittaa ja olla ihmisrakas työnantajaasi kohtaan.
Toisekseen, ei se yhden asiakkaan avustelu riitä, pitäisi ottaa monta avustettavaa jos meinaa leipää tienata.
Ei tuo työ ole sopivaa kellekään, ellei avustettava osaa käyttäytyä. Palkka pitäisi tuplata ihan alkuun. Ja perseilevät avustettavat voi jättää ilman avustajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo oli kyllä aikoinaan itselläkin hulluin ja raskain duuni missä oon ollut. Työaika 10-18 ja lauantaitkin vielä töitä, koska sijaisia ei koskaan saanut ja itse olin liian hyväsydäminen.
Avustettavani kärsi vakavista neurooseista, joka tarkoitti käytännössä sitä että minun piti kävellä asunnossa kuin ballerina ja tehdä ihan älyttömiä juttuja, älyttömästä järjestyksessä. Harmi että vaitiolovelvollisuuden takia en näistä voi kertoa.
Lisäksi työsuhde oli vaikea jotain väliltä pomo-alainen, ystävyys, isoäiti-lapsi.. 8 tuntia kun joka päivä katsot toisen naamaa niin kyllä siinä ihmiskemiat välillä kärjistyy puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Henk.koht. avustajan hommia on
Tarjolla vaikka kuinka paljon. Kyllä se vaatii avustajalta valtavaa soveltuvuutta kyseiseen hommaan. Siinä mennään vieraan ihmisen iholle ja ollaan todella tiiiviisti toisen ihmisen reviirillä, jota pitää osata kunnioittaa ja olla ihmisrakas työnantajaasi kohtaan.
Toisekseen, ei se yhden asiakkaan avustelu riitä, pitäisi ottaa monta avustettavaa jos meinaa leipää tienata.
Minä en jaksa enää yhtään noita huonosti käyttäytyviä asiakkaita. Pysyn näiden helppojen parissa. Muuten tulee totaalinen hermoromahdus. Lasken työmarkkinatuen osaksi palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo oli kyllä aikoinaan itselläkin hulluin ja raskain duuni missä oon ollut. Työaika 10-18 ja lauantaitkin vielä töitä, koska sijaisia ei koskaan saanut ja itse olin liian hyväsydäminen.
Avustettavani kärsi vakavista neurooseista, joka tarkoitti käytännössä sitä että minun piti kävellä asunnossa kuin ballerina ja tehdä ihan älyttömiä juttuja, älyttömästä järjestyksessä. Harmi että vaitiolovelvollisuuden takia en näistä voi kertoa.
Lisäksi työsuhde oli vaikea jotain väliltä pomo-alainen, ystävyys, isoäiti-lapsi.. 8 tuntia kun joka päivä katsot toisen naamaa niin kyllä siinä ihmiskemiat välillä kärjistyy puolin ja toisin.
Ainiin ja palkka oli 8,70e/h. Ei paljon naurattanut.
Ei kukaan järkevä tee tuota työtä ammatikseen. Työ on lähinnä sellaista, johon vahingossa ajaudutaan. Itse en avustaisi päivääkään mitään hankalaa ämmää/äijää, kun muitakin töitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun sen verran syrjässä, että tarvitsen auton kulkemiseen. Jos toi 8, 70 tuntipalkka pitää paikkansa ja 2 euroa bensa litra, ei paljoa kannata ne hommat.
Ylipäätänsä, kun avustettava sylkee päälle, nimittelee, kourii seksuaalisesti ja harrastaa kiusaamista, niin ne pitää raportoida ylös. Jossain vaiheessa, kun meno menee liian väkivaltaiseksi, niin tapaukset siirretään laitoshoitoon. Kaikkea ei pidä sietää. Nythän on niin, että noita ääritapauksia ei raportoida. Laitoshoito on monessa suhteessa parempi myös avustettaville, kun saavat ammattilaisten apua läpi vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin olisin siivooja kuin henk.koht.orja, jonka ihmisarvoa alennetaan haukkumalla tyhmäksi, vaatimalla mahdottomia. Kokemusta on, en jaksanut kuin viikon. Avustettava kyseenalaisti mielenterveyteni ja ei osannut tehdä muuta kuin valittaa. Kaiken tein väärin vaikka parhaani yritin. Jatkuvasti haussa uusi avustaja, miksiköhän
Ohhoh, olenkohan minä sitten jotenkin älyttömän hyväonninen tai jotain....
Avustettavani on aivan ihana! :) Monesti hänen luonaan nauru raikaa ja tehdään kivoja asioita. Toki arkista aherrustakin väliin mahtuu ja välillä hänellä on vähn huonompi päivä tai vielä tavallista parempi päivä, nämä asiat toki vaikuttavat myös.....
Tänään leivottiin sämpylöitä ja niitä tulikin sitten niin paljon, että sain pari pussillista itse viedä kotiini niitä, toinen pakastimeen ja toinen syöty aamuun mennessä....
Alkuun oli hankaluuksia kun niin joustava piti olla, en ihan viitsinyt sanoa että ei... Edellisen avustettavani kanssa käytiin kirkossa ja kirjakaupassa, erotiikkaliikkeessä ja elokuvissa, ruokakaupassa ja Ruotsin-laivalla...! Siis tosi monipuolisesti. Se oli mulle, silloin nuorelle tyttöselle aika kamalaa, mutta olihan toimelias täti! :) Se työ loppui kun valitettavasti avustettavani menehtyi - mutta hei, ainakin hän ELI ja teki asioita, mitä ei olisi pystynyt yksin tekemään; eli, toisin kuin monet meistä (itseni mukaanluettuna!)!
Nykyinen asiakkaani on tätä toimeliasta tätiä nuorempi, mutta melko toimelias hänkin ja persoonana ihan erilainen. Hänen kanssaan tosiaan leivotaan paljon, nauretaan, jutellaan elämästä, joka aamu aamupesun jälkeen letitän hänen hiuksensa ja joskus meikkaan ja lakkaan kynsiä jne, käydään lounaalla 3-4 kertaa vuodessa ja tehdään ruokaa kotona jne. Ihan tavallista elämää. Aluksi hän oli minua kohtaan aika pidättyväinen, jopa viileä ja etäinen, tiuskahtikin pari kertaa kun omin päin lähdin tekemään asioita tavalla, jotka olivat melko kaukana hänen toimintatavoistaan. Ymmärrän tämän täysin, kun hän kertoi miten omituisia ja jopa kamalia avustajia hänellä oli joskus ennen minua ollut. Nyt kun tiedän hänen toimintatapansa, toiveensa, rutiininsa jne, osaan tehdä asiat hänen toivomallaan tavalla. Useat asiat teen itse kotonani ihan eri tavalla, mutta se on OK. Tiedän hänen olevan aamuäreä, joten aamulla aloitellaan hitaasti ja varovasti aamupuurokulhon äärellä. Kun hän on saanut "tuhottua" (hän itse käyttää tuota sanaa!) aamiaisensa, sitten on taas yleensä vauhti päällä.
Yksi tärkeimmistä asioista on se, että pitää muistaa, että avustaja tulee toisen ihmisen reviirille, kotiin, suurimmaksi osaksi. Pitää olla herkillä. Esim. jos avustettava on tottunut, että ensin tietokone päälle ja sitten vasta aamiainen - tai vaikka että aina siivouspäivänä taustamusiikkina on Mozartin musiikkia, siihen on avustajan totuttava. Tai että nämä tietyt asiat avustaja tekee yksin ja nämä toiset taas tehdään yhdessä....
Lisäksihän tämä on hyvin pitkälti ihmisten välisistä henkilökemioista kiinni - joustavuutta tarvitaan toki myös ja tilannetajua. Moni kokemus olisi minulla jäänyt kokematta ilman häntä. Nyt tiedän esim. miten etu- ja sukunimen vaihtaminen tapahtuu, mitä tarkoittaa taikinajuuren käyttö leipomisessa, kuinka pitkään voin nauraa ennen kuin naurulihaksiin alkaa sattua, kuinka kipeää tekee, kun joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistä ja miltä tuntuu tulla eläinlääkäriltä kotiin sen jälkeen, miten ihanasti voi toisen ihmisen yllättää, jne jne, lista on loputon! Vain yhden kerran on tullut sellainen olo, että haluan lopettaa hänen avustajanaan ja sekin nyt jälkiviisastellen johtui siitä, kun meille kummallekin sattui veemäinen päivä samaan aikaan ja kuinka pienestä väärinkäsityksestä voi seurata jotain aika isoakin juttua!
Nyt on meillä kaikki hyvin ja odotan jo innolla huomisen työvuoron alkua! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo oli kyllä aikoinaan itselläkin hulluin ja raskain duuni missä oon ollut. Työaika 10-18 ja lauantaitkin vielä töitä, koska sijaisia ei koskaan saanut ja itse olin liian hyväsydäminen.
Avustettavani kärsi vakavista neurooseista, joka tarkoitti käytännössä sitä että minun piti kävellä asunnossa kuin ballerina ja tehdä ihan älyttömiä juttuja, älyttömästä järjestyksessä. Harmi että vaitiolovelvollisuuden takia en näistä voi kertoa.
Lisäksi työsuhde oli vaikea jotain väliltä pomo-alainen, ystävyys, isoäiti-lapsi.. 8 tuntia kun joka päivä katsot toisen naamaa niin kyllä siinä ihmiskemiat välillä kärjistyy puolin ja toisin.
Ainiin ja palkka oli 8,70e/h. Ei paljon naurattanut.
Tarkoitat varmaan 15 vuotta sitten
Ei taida sopia introvertille avustajan työ.
Itse teen siivoustyötä ja sain kohteen jossa teen työni lähes yksin. Onneksi löytyi sopiva työ vähän vahingossa. En itsekään tajunnut kuinka hyvin yksintyöskentely sopii minulle, ennen luulin, että kun kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta että tiimityö ei sovi sen vuoksi …
Vierailija kirjoitti:
Mä asun sen verran syrjässä, että tarvitsen auton kulkemiseen. Jos toi 8, 70 tuntipalkka pitää paikkansa ja 2 euroa bensa litra, ei paljoa kannata ne hommat.
En ole kyllä tehnyt koskaan noin huonolla palkalla että en kyllä ymmärrä missä asianomainen on ollut töissä. Eroja niissä on, mutta paras on ollut hiukkasen päälle 12. Ja viikonloppulisät päälle. Itse en edes rupea tekemään enää jos ei löydy viikonlopputöitä. Se nostaa palkkaa
Vierailija kirjoitti:
Ei taida sopia introvertille avustajan työ.
Itse teen siivoustyötä ja sain kohteen jossa teen työni lähes yksin. Onneksi löytyi sopiva työ vähän vahingossa. En itsekään tajunnut kuinka hyvin yksintyöskentely sopii minulle, ennen luulin, että kun kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta että tiimityö ei sovi sen vuoksi …
Löytyisipäs minullekin samanlainen homma.
V*ttuile takaisin samalla mitalla ja pyydä kaikki ohjeet kirjallisina.
Niinpä.