Sektio 3 viikon päästä

En kerenny hirveästi valmistautua, kun sektio päätöksestä meni pari tuntia siihen että leikattiin. Toisella kerralla sektion "uhka" oli koko käynnistyksen ajan joten ei tullut ihan niin yllätyksenä. Mutta hyvin se sektio menee.

Ei siihen henkisen puoleen mitään kikkoja ole, rentoudu sulle sopivalla tavalla ja nuku. Unettomia öitä tiedossa... 

Mutta fyysisesti kannattaa tankata ruokaa kuin maratoonille, ruokaa ei saa ennen leikkausta (jota saatat joutua odottaan, jos tulee joku kiireellinen tms) eikä heti sen jälkeen. 

Sektio oli mukava ja kivuton toimenpide (sitä edelsi siis 29h alatiesynnyttämistä). Sektio oli minun synnytyksessäni parasta ja seuraavan aion synnyttää sektiolla.

Mulla kesti toipua puoli vuotta sektiosta (kiireellinen) mutta sen jälkeen tuntuu kuin ei mitään olisi tehtykään. Yksilöllistä tuo toipuminen on ja itse toimenpide oli nopea ja lääkärit taitavia.

Alle vartin varotusajalla ja lapsen henki vaarassa. Olisin vaikka leikannut oman mahani auki, että asfyksia saadaan kuriin.

En mä sektioon valmistautunut mutta pakastimen tein täyteen ruokaa kotiapaluuta varten. Helpotti elämää niin ihanasti, kun ei tarvinnut kokkailla.

Kiitos vastauksista. Mua jännittää kovasti, ehkä sen takia kun on ollut niin kipeä ja huonovointinen koko odotusajan että miten alkaa toipua leikkauksen jälkeen.

Minäkin olin raskausajan tosi kipeä, mutta suunniteltu sektio meni täydellisesti ja toivuin parissa päivässä. Maha tietysti tosi kipeä ekan päibän joten syö ne kipulääkkeet mitä tarjotaan! Hyvin se menee. Kamalimmaksi paljastui eka kakkaaminen: en edes tuennyt mistä lähteä ponnistamaan kakkaa, vatsalihakset poikki ja solmussa ja tunnottomat, mutta toka kakka jo parempi jo ei huolta!

Mikrolax mukaan sairaalaan, myös joku auki napitettava satiinipyjama kätevä kun luistaa sängyssä niin haavaan ei satu niin paljoa ja pystyy imettämään, mikrolax siksi, että maha saattaa mennä aivan jumiin. Ja tsemppiä, minä selvinnyt kahdesta, ainoastaan haavaa vihloo silloin tällöin, viimeisestä viisi vuotta kulunut. Kotiin apua, kun mitään ei saa kantaa.

Sairaalasta saa ulostelääkkeen, ei tarvitse tuoda itse.

Kotiin kipulääkkeet Burana ja Panadol valmiiksi.

Kannattaa varmistaa, että suolta tulee tyhjennettyä tasaisesti jo ennen leikkausta. Itselläni on kova vatsa ja oli aika karseeta, kun jo ennen sektiota oli pari päivää taukoa...tosin peräruiskeella tästäkin selvisin. Kaksi helppoa sektiota takana, joista pääsin nopeasti kotiin ja jatkoin elämääni ihan normaalisti ilman apujoukkoja.

Aloitin kevyemmän syömisen noin kolme päivää ennen sektiota. Ei ollut pahat tuskat vaikka kakkaaminen ei onnistunut tosiaan ihan heti leikkauksen jälkeen. Ehkä henkisesti valmistautuisin siihen, että pari päivää leikkauksesta olet enemmän tai vähemmän jonkun verran kipeä. Minä en saanut ensimmäiseen vuorokauteen nousta sängystä ylös kun haava tihkui, joten ehkä nyt valmistautuisin myös siihen, että sektion jälkeen ei ihan heti pääse tuulettumaan kävelylle ;)

Kiitos vinkeistä! Eli mikrolaxia apteekista hakemaan..:) Tuo vatsan kovalle meneminen on kurja juttu, ollut jo raskauden loppuajan iso ongelma. Mitenkäs noiden kipulääkkeiden kanssa kun en voi buranaa käyttää ja panadolista kovin vähäinen hyöty. Ei ole raskauden kivuissa lievittänyt suurimmilla määrillä joten jätin pois kokonaan ettei turhaan niitä syö.

Sopivat lääkkeet niin mahdolliseen ummetukseen kuin sektionjälkeiseen kipuun määrätään sitten sairaalassa kyllä. :)

Mulla oli kuopukselta suunniteltu sektio lääk.syistä, aiemmat lapseni oon synnyttänyt alateitse. Sektiopäätöb oli kauhea pettymys itselleni ja itkin sitä heti "tuomion" saatuani ja pelkäsin ja itkeskelin seuraavat päivät sektioon asti, vaikka järki sanoikin että vauvan ja minun hyvinvoinnin takia tähän päädyttiin. En ole aiemmin ollut missään leikkauksessa tai isommassa toimenpiteessä joten se pelotti sekä tottakai toipuminen ja maidonnousu. Etukäteen myös mietin, että jääkö kiintymyssuhde jotenkin vajaaksi tämän vauvan kanssa vrt kahteen isosisarukseen. Jne jne jne..
Jokainen huolenaihe osoittautui onneksi turhaksi, maito nousi todella hyvin (täysimetän, vauva jo muutaman kkden vanha), toivuin nopeasti (kiitos varhaisen liikkumisen sektion jälkeen, toimivan kipupumpun ja riittävän lääkityksen!), kiintymyssuhde on muodostunut ihan yhtä luontevasti kuin aiempienkin kanssa ja koen synnyttäneeni tämän ihan yhtälailla kuin nuo kaksi alakautta syntynyttä. Lopputulos oli siis paljon odottamaani/pelkäämääni positiivisempi. Ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan oli se, että olisin alusta asti halunnut tietenkin hoitaa itse, niin oli kurjaa soitella kätilöitä avuksi joka asiaan, mutta onneksi meille sattu ihan mahtavia kätilöitä ja tuo on tosi pieni hinta siitä, että vauva saatiin terveenä maailmaan. Tsemppiä koitokseen!

Pelottaa jos lähteekin käynnistymään aiemmin ja joudun kiireelliseen sektioon yksin..Monta juttua jotka mietityttää mutta tämä näistä huolenaiheista ahdistaa koska pelkään leikkaussaleja ja yksinäisyyttä tilanteessa johon en voi vaikuttaa..

Sektio oli elämäni paras kokemus!

Valmistautumisesta sen verran, että lähinnä tulee mieleen se, että viimeistään 2 viikkoa ennen sektioaikaa kannattaa alkaa syömään sellaista ruokaa, joka tulee mahdollisimman helposti suolesta läpi, jotta vatsa olisi mahdollisimman tyhjä sektion aikaan. Esim. kasvis/kuitupitoinen ruoka tai mikä nyt itsellä toimiikaan.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:39"]

Pelottaa jos lähteekin käynnistymään aiemmin ja joudun kiireelliseen sektioon yksin..Monta juttua jotka mietityttää mutta tämä näistä huolenaiheista ahdistaa koska pelkään leikkaussaleja ja yksinäisyyttä tilanteessa johon en voi vaikuttaa..

[/quote]

En usko, että joudut yksinäisyydestä sektion aikaan kärsimään vaikka miehesi ei olisikaan paikalla. Leikkaustilanteessa on paljon väkeä paikalla. Heille kannattaa kertoa avoimesti, että pelkäät, koska silloin saat erityistä tukea.