Miksi ihmiset hankkivat lapsia, vaikka maailma on niin paha paikka?

Kai se on jotain ylioptimismia tai asioiden kieltämistä. Ajatellaan että jos teen näin niin asiat paranee; ei ne parane...

Kaikki nuo luettelemasi asiat ovat ihmisen tekosia. Samoin ihmiset tekevät paljon hyvää toisilleen, ovat ystäviä, auttavat hädässä, suojelevat luontoa ja tuntevat rakkautta. Tämä asia on vähän sama juttu kuin se, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.

Eiköhän samantien tapeta kaikki itsemme?

Ap kysyt hyviä kysymyksiä! Itse en aio tuoda tähän maailmaan enää yhtään kärsijää. Olen niin herkkä itsekin, stressaisin itseni hengiltä lapsen puolesta: Tapahtuuko vauva-aikana jotakin kamalaa, kiusataanko koulussa, miten kehittyy läpi murrosiän; kapinoiko ja tekeekö tyhmyyksiä, tuleeko loukatuksi, jne jne jne jne jne jne.. lista on todellakin LOPUTON. Niin hirveiden paskojen läpi on itsein joutunut rämpimään ja koskaan ei tiedä milloin seuuraava vastoinkäyminen iskee päin näköä. Ei. En pystyisi kasvattamaan lasta pysyen itse järjissäni kaiken sen huolen keskellä. Maailman on liian paha paikka, oikeasti. 

Oma elämä on ihan ok nyt tämmöisenään, näen elämän hienoudenkin. Mutta ennenkaikkea tiedostan sen raadollisuuden. Siksi. 

Voin tehdä uuden suomalaisen jolla on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Siksi.

Olet oikeassa.

Yksi ihminen ei tätä maailmaa muuta, etenkään suomalainen jurottaja, joka on syntymämasentunut kylmäsä ja pimeässä Pohjolassa. :) 

Mikä on elämän tarkoitus? Kärsimys? Siksikö?

Maailmassa on ollut ongelmia sen alkuajoista lähtien. Joskus tämä on ollut paljon pahempikin paikka. Eli parempaan päin ollaan menossa.