Elämä ahdistaa mua liikaa, en jaksa enää

Tuo on normaali tunne jota jotkut lellittyt eivät vaan kestä

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:40"]Tuo on normaali tunne jota jotkut lellittyt eivät vaan kestä
[/quote]

Jaa, en ole lellitty vaan lähiössä asuva yh. Äidin lapsi ja isä on narkkari. Kiitos silti ymmärryksestäsi.

Olet kai ilmoittautunut vapaaehtoiseksi eläinsuojeluyhdistykseen, niin että voit tehdä jotain eläinten hyväksi?

Elämää kokeneena voin kertoa, että jotkut ihmiset ovat tehneet pahaa ihmisille, mutta pitävät lemmikkiään kuin kukkaa kämmenellä. Esim jopa vangit, rikosten uusiat jne. Jokaisesta ihmisestä löytyy myös ripaus hyvää.

Kyllä, olen vapaaehtoisena. Ei hitto mitä mä tänne edes tulin avautumaan, miten te voisittekaan ymmärtää

Jos paljon ahdistaa niin mene terapiaan.
Toisaalta, kai sen voi laittaa normaaliin teiniangsteuteen kuuluvaksi että väsyy tuollaiseen "muiden piittaamattomuuteen" ja tahtoo tappaa itsensä. Vai onko vaan tapana suurennella ja olla draamakuningattarena?

"Eikä kukaan vaan tajuu". Hohhoijaa! :)

Olen jo terapiassa. Voi pyhä jysäys ai että teiniangstia kun kukaan ei vaan ymmärrä? Okei sovitaan sitten niin. Kuitenkin olo on todella hirveä ja elämä on mulle liian rankkaa.

Tahtoisitko hoitaa anakondaani? Ehkä siitä tulisi sinulle hyvä mieli. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]

Olen jo terapiassa. Voi pyhä jysäys ai että teiniangstia kun kukaan ei vaan ymmärrä? Okei sovitaan sitten niin. Kuitenkin olo on todella hirveä ja elämä on mulle liian rankkaa.

[/quote]

Elämä on nykyisin todella rankkaa. Jos ei ole tukea niin pystyssä pysyminen vaatii oikeasti ponnisteluja. Yksinäisillä ei todellakaan ole helppoa. Jatkuva taistelu päivästä toiseen vastaa sotatilaa, ja ei ihme jos sen perusteella tulee eräänlainen post-traumaattinen stressi. Tämä maa ei yksinkertaisesti voi hyvin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:52"]

Tahtoisitko hoitaa anakondaani? Ehkä siitä tulisi sinulle hyvä mieli. 

[/quote]

Miksi miinukset? Ajattelin vaan, että ehkä yhden yksinäisen lemmikin pelastaminen toisi ap:lle uskoa, että hän voi itse vaikuttaa näkemänsä vääryyden määrään ja sitä kautta saada mielekkyyttä elämäänsä. 

Elämä on kaikille rankkaa. Suosittelen meditoinnin aloittamista. Sillä saa hallittua paremmin mielen negatiivisia tunteita. Ihan aluksi kannatta muistuttaa itseään, että jokainen meistä luo omat tunnetilamme (kukas muukaan ne loisi, synnytämme ajatuksemme omassa pääkopassa). Ottaa itse vastuu tunteistaan ja ajatuksistaan. Ja sitten alkaa harjoittamaan mielenhallintaa mm tuolla meditoinnilla.

Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani.

Hei ap
Sinun elämällä iso tarkoitus äidillesi ja myös muille lähimmäisillesi.

Kenenkään ei ole pakko elää äitinsä tai muidenkaan läheistensä takia.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:52"]Tahtoisitko hoitaa anakondaani? Ehkä siitä tulisi sinulle hyvä mieli. 

 
[/quote]
Onko kuinkakin iso, 25 cm?

Halaus ja Rukoilen sun puolesta!

Muistan kuinka itse kärsin samoista tunteista ikäisenäsi. Se oli hirveää, ajattelin kuolemaa joka päivä. Kävin terapiassa ja yritin vaikka mitä jotta olo helpottuisi. Olin aktiivisena vapaaehtoisena ihmisoikeusjärjestössä ja ajattelin, että toisten ihmisten auttaminen omalla vapaa-ajallani tekisi paremman olon kun tuntui, että maailman pahuus kaatui päälle joka päivä. Työskentelin joka päivä järjestössä, iltaisin luin aiheesta kirjoja ja keskustelin samassa järjestössä olevien ystävieni kanssa. Mitään muuta ei elämässä oikein ollutkaan.Minbäkin vihasin sitä, että niin moni muu porskutti eteenpäin välittämättä siitä kuinka paljon kärsimystä maailmassa oli. Olin kyyninen, ahdistunut, katkera ja syvästi masentunut.

Lopulta vain se auttoi, että lopetin vapaaehtoistyön muutamaksi vuodeksi - oikeastaan pakosta koska paloin loppuun. Alussa kärsin hirveistä tunnontuskista ja koin olevani liian pinnallinen keskittyessäni muihin, ns. 'normaaleihin' nuorten aikuisten asioihin, kuten opiskeluun, työnhakuun, harrastuksiin, seurusteluun. Tajusin onneksi lopulta, että olin aivan liian syvällä kärsimyksen syövereissä enkä kestänyt herkkänä ihmisenä jokapäivästä toisten kiduttamisesta, kärsimyksestä ja kuolemasta lukemista ja siitä puhumista.

Valintani oli itsekäs, mutta pelasti minut. Asuin muutaman vuoden ulkomailla työharjoittelun jälkeen, tapasin nykyisen mieheni ja sain uusia ystäviä eri piireistä. Nykyään tapaan aktivistiystäviäni harvoin, mutta säännöllisesti ja teen vapaaehtoistyötä oman työni, perheen ja harrastusten ohessa kun aikaa jää. Se ei enää määritä sitä, mitä voin tehdä ja oma elämäni ja psyykeni pysyy jonkinlaisessa tasapainossa.
Voisiko sinullekin olla paikallaan uusien, kokonaan erilaisten asioiden ottaminen osaksi päivittäistä elämääsi tai kokonainen irrottautuminen vähäksi aikaa tutuista ympyröistä?

Hanki jostain käsiisi kirja nimeltä "fuck it".

Mua vituttaa aika äärettömästi tietyt asiat tässä maailmassa vaikka en mitään suurta maailmantuskaa ole koskaan potenutkaan, itse kokemiani vääryyksiä vain.  Tällä hetkellä uskon että maailmasta on vähitellen tulossa parempi paikka. Viimeisten sadan vuoden aikanakin on saavutettu jo monenlaista: mustilla on täydet ihmisoikeudet, homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, kiusaamisestakin on jo joku saanut tuomion jne...

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:09"]

Hanki jostain käsiisi kirja nimeltä "fuck it".

Mua vituttaa aika äärettömästi tietyt asiat tässä maailmassa vaikka en mitään suurta maailmantuskaa ole koskaan potenutkaan, itse kokemiani vääryyksiä vain.  Tällä hetkellä uskon että maailmasta on vähitellen tulossa parempi paikka. Viimeisten sadan vuoden aikanakin on saavutettu jo monenlaista: mustilla on täydet ihmisoikeudet, homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, kiusaamisestakin on jo joku saanut tuomion jne...

[/quote]

No siinäpä savottaa kerrakseen.

Ota hyvä paikka huoneen nurkasta ja pistä kädet ristiin. Istu siellä rukoilemassa kristinuskon jumalaa niin kauan että parannut. Voi mennä viikosta-vuoteen. Heti kun tuntuu paremmalta juokset lähimpään kirkkoon jatkamaan rukoilua. Kyllä kuolema viimeistään lopettaa ahdistukset.