Club-30
Mitäs kaikille kuuluu?
Olen ollut pitkään täysin palstapimennossa tai nopeasti vain vilkaissut kuulumisia. Tosin viimeaikoina täällä on ollut tosi hiljaistakin.
[b]Waimolle[/b] lähetän voimia ja jaksamista ja ennenkaikkea vauvalle liimaa että pysyisi vielä tiukasti matkassa muutaman kuukauden. =)
Jollakulla (anteeksi että en muista nikkiä) oli hoito epäonnistunut ja muillakin kierto taisi olla vaihtunut uuteen. Teille kaikille jaksamista ja tsemppiä seuraavaan kertaan.
[b]Winterangelin[/b] lääkäriaika lähenee, tulethan heti kertomaan miten teillä homma etenee.
Omassa navassa ei oikeastaan tapahdu mitään, kierrot ovat muuttuneet epäsäännöllisempään suuntaan ja nykyinen kierron vaihtelu onkin 26-34 välillä kun se ennen keskenmenoa oli melko tarkalleen 28-30. No toivottavasti hormoonitasot ovat kuitenkin ennallaan.
Tämänhetkisen suunnitelman mukaan meidän hoitoaikataulu siirtyy siitä joulukuusta vielä hieman eteenpäin ja tulen sitten erikseen Suomeen tammi-helmikuussa miten kierrot nyt sitten sattuukaan menemään. Joten siihen asti ei mitään tällä rintamalla. =/
Jos ei sitten tule yllättävää käännettä että palattaisiin kotimaahan jo tämän vuoden puolella. No kaikki sen suhteen edelleen avoinna, joten ei auta kuin odotella.
Vetäydyn taas taustalle, mutta käväisen kyllä kurkkimassa aina silloin tällöin mitä tänne kuuluu. =)
(O/ huiskutukset kaikille ja aurinkoista syksyn alkua!
Kommentit (27)
Mukava myös kuulla että tämän kehäraakin kuulumisia käytte sillointällön kurkkimassa. No josko minäkin täältä vielä joskus häippäisin... (näkis vaan) [color=red]=)[/color]
Mrs.H. olen myös vahvasti sitä mieltä että kyllä niillä pienillä on vilu siellä pakkasessa, että hakumatkalle vaan. [color=purple];)[/color]
[color=green][b](O/[/color][/b] huiskutukset teille kaikille ja lömpöinen halaus kaikille jotka olette olleet monissa tilanteissa kultaakin kallimpia ja auttaneet silloin kun suo on upottanut ja meinannut imaista mukanaan.
[color=orange]Ulkomaankirjeenvaihtaja toivottelee aurinkoisia syyspäiviä.[/orange]
Olen kyllä lukenut teidän muiden kuulumisia ja erityisesti onnea Minervalle kahdesta viivasta.
Oma jaksaminen tällä taipaleella on kuitenkin ollut aika kortilla, ja tuntuu että masennun jopa tämän palstan lukemisesta. Onko tuttu tunne muille? Se, että työkuviot taitavat mennä uusiksi, ei ainakaan auta asiaan... Se siitä rauhallisesta ja stressittömästä tilasta tuevan IVF:n suhteen...
No joka tapauksessa yritän parantaa tapani ja kirjoitella kuulumisiani useammin ja kommentoida teidän muiden kirjoituksia. Täällä edetään nyt niin, että sumut aloitetaan tästä kierrosta, elikkä 2.10... ensimmäinen IVF siis tulossa ja yritän asennoitua tähän nyt mahdollisimman positiivisesti!i
Mariel:
Hamu on myös vilahdellut kuulumisineen joskus minunkin silmiini täältä, terve vaan! Vieläkö olet kotosalla?
Elokuun alkupuolella suuntasin töihin. Pienikin aloitti päiväkotiuransa. Aluksi itkin ja valitin kohtaloani, mitä piti mennä köyhän miehen kanssa naimisiin, miksi ostettiin talo, miksi meillä on velkaa, miksen saa olla kotona. Mutta nyt olen tähän sopeutunut. Onneksi lapset eivät ole täyttä viikkoa hoidossa. Vaan kolmisen päivää viikossa :-)
Jep, nyt kotiin potemaan. Töitä riittäis, mutta pää ei enää jaksa. Syysflunssa pukkaa päälle.
Nyt on laakarissa kayty ja taas tuli pommi suoraan silmille. Me mentiin sinne taynna toivoa ja iloisin mielin, mieskin oli aivan onnensa kukkuloilla etta meidan lapsi asia etenee nyt. Ja toisin kavi. Meidan laakari loi heti uutisen suoraan silmille etta me ei tulla saamaan lasta julkiselta puolelta koska miehellani on jo lapsia. Ja sitten (siis kuvitelkaa nyt) laakarimme kaantyi minun puoleen ja sanoi lahes hymynaamalla etta jos mina haluan saada lapsia se ei onnistu taman miehen kanssa, mina voin saada lapsia jonkun muun miehen kanssa jolla ei ennestaan ole lapsia. SIIS TAH!!!!!!!!!!!!!!! Ma tiuskasin etta sattumoisin satun rakastamaan tata miesta enka sen takia ala vaihtamaan miesta. Mies loukkaantui kamalasti ja ma kakoin kurkkuani ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Seuraavat 2 paivaa ma vaan makasin sangyssa ja nyt on eka paiva kun poistun kotoa. Maailma on ihan musta. Mutta onhan meilla mahdollisuus yksityisesti kun vain finanssi puoli riittaisi. Adoptioon taidamme olla jo liian vanhoja, ainakin miehen puolelta. Mutta elama jatkuu.. pakko sen on jatkua. Joten me nyt mietitaan mita elama tuo meille ja miten elamme taman asian kanssa.
Niin ja plussanneille ISOT halit ja paljon enkeleita matkaan. Ma en voisi olla enemman kuin onnellinen teidan puolesta. Ihanaa etta aurinko paistaa.
Halauksin, Walesin kirjeenvaihtaja Wintteri.
Ihan ensiksi iso halaus ja rutistus!
Kylläpä oli ikävä lääkärikäynti teillä. Onko yksityinen sielläkin tosi paljon julkista palvelua kallimpi?
Kannattaisi ehkä miettiä jos vaan käytännössä mahdollista, niin kysyä hoitojen järjestymistä Suomessa. Ainakin Helsingin NKL:lla kerran kysyessäni lääkäri sanoi että hoitavat kaikki ihan tasaverataisesti (kysyin siis asiaa omalta kannaltani kun en enää (tuolloin vielä kuuluin) kuulu Suomen sos.turvan piiriin) ja hoitoon pääsee samoin ehdoin kaikki. En toki huomannut kysyä onko maksut " ulkomaalaisille" kalliimmat, mutta kannattaa siis pitää mielessä myös tämä vaihtoehto ja ottaa selvää mikä kanta Suomessa olisi teidän kohdalla.
Koitahan jaksaa siellä ja aurinkoa kovasti alkusyksyn päiviin!
No jo on hitto!!! Toivottavasti saatta vaikka arvasta raaputtamalla sen verran kassavarantoa jotta saisitte sen Peppi Pitkätossun alulle. Kun mulla nyt jotenkin ei vaan väisty se kuva jossa äiti hyssyttää porkkanapäistä pikkuvauvaa bdbdbd
Lujasti jaksuhaleja *rutistaa*
Meilläkin tänään kp:t paukahti 1 joten maanantaina alkaa soittorumba OYSiin josko jo tässä kierrossa aletaan sumutteleen. Tää on toinen ja meille viimeinen IVF joten täytyy jo pikkuhiljaa alkaa miettimään jotain muuta elämään se lapsen tilalle....
Huiskutukset kaikille lupilaisille (0/
Vaikka tietenkin odottavan aika on pitkä, mutta minua on aina helpottanut tieto siitä että on jokin päivä jolloin asia nytkähtää edes vähän eteenpäin. Jos sitä tietoa ei ole, en millään meinaa jaksaa sekuntiakaan ;)
Meillä asiat taas nytkähtävät huomenna sen verran että on kontrolli uän vuoro. Toivottavasti perjantai sattuisi inssipäiväksi eikä tarvitsisi viikonloppua jarrutella.
Terkut
Leia