Kosin eilen miestäni. Hän sanoi ei...=(

Mielestäni miehesi on huijannut sinua. Miksi hän ei halua kanssasi naimisiin? Siksikö, ettei rakasta sinua niin paljon, vai jostain muusta syystä, jolloin hänen päänsä ehkä saisi kunnialla käännettyä?



Tsemppiä, ole vihainen nyt miehellesi!

Eli hän on antanut lupauksen avioliittoon, mutta en käsitä mikä siinä on niin hirveää, kamalaa, pelottavaa, ettei yht' äkkiä suostukkaan.

Puheissaan sanoo, että sitten kun me menemme naimisiin niin.... Meidän häissä on sitä ja tätä.... Meidän häät on sellaset ja tälläset....



Ja nyt käyttäytyy, kuin en olisi eilen kysynyt mitään ja elämää jatkuu normaalina. Ihmettelee kun olen niin maassa enkä halua oikein hänen lähellä olla nyt. En pysty, koska en saanut häneltä mitään selitystä miksei haluakkaan naimisiin kanssani. Mikään ei elämässämme ole muuttunut mihinkään suuntaan, mikä voisi jotenkin selittää tuollaisen totaallisen suunnan vaihdon... en käsitä =´(

ap

JSSAP

sillä on joku toinen nainen kiikarissa..?

ja jos ei, niin mitä mieltä mies on lasten hankinnasta.

Kissa nyt pöydälle ja tosiasiat miehestä ulos. Ei mitään murjotusta ja nyyhkytystä vaan reilua, selvää keskustelua. Jos mies ei tosiaan mene kanssasi naimisiin, niin sun tehtäväsi on miettiä, mitä itse haluat. Voit tehdä asiasta sen johtopäätelmän, että mies nyt vaan on semmoista tyyppiä, ettei halua naimisiin/ei halua vielä naimisiin, tai sitten sen johtopäätelmän, ettei mies halua sinun kanssasi naimisiin. Sitten pohdit, jäätkö suhteeseen.



Osta sormus ja kosi sormuksen kanssa. Eihän mies VOI enää sitten kieltäytyä, jos rakastaa sinua ja haluaa elää sinun kanssasi!

Juu... Nyt joku sanoo, että nuoria ollaan. Mutta yhdessä ollaan oltu jo kohta 11vuotta siitä kihloissa 5vuotta.

Ihan olemme teinistä asti päättäneet sitten joskus mennä naimisiin. Hän jopa esittelee minut uusille tuttaville tulevana vaimona. Tai siis esitteli. Tuskin enää kun tiedän asian oikean laidan.

Olen tässä nyt saanut miettiä (huimat 34 tuntia) asiaa ja ei meidän suhde todellakaan kariudu siihen, ettei hän naimisiin halua. On vaan niin kurja olo kun olen mielessäni miettinyt suurimpiirtein vieraslistan ja istuma paikat valmiiksi. Epäreilua. Ihan kuin vedettäis matto jalkojen alta pois..

ap

Nyt saa joku kokemusta omaava vastata, että millä tollasen tyypin saa ruotuun. Vai pitäiskö vain lasketuttaa viranomaisilla, paljonko elatusmaksut olisivat? Mutta kuka haluaa pakottaa toisen naimisiin... onko sulla mahdollista elää yksinhuoltajana, onko ammattia jne?

Mies on tainnut tulla toisiin aatoksiin, tai ainakin alkanut miettimään suhteen tulevaisuutta ja siksi epäröi? Aika tylyä, ja tuollainen käytös kyllä vaatisi häneltä kunnon perustelut asiaan. Jos hänellä on jo tulevaisuus mielessä ilman sinua, niin kyllä sinullakin on oikeus tietää, jotta voit alkaa suunnittelemaan elämää eteenpäin ilman häntä.

Sitä ne teinirakkaudet teettää...

Kun on jo lapset ja pitkä historia yhdessä, niin jotkut ajattelevat niin, että " ei kannata enää" mennä naimisiin. En itse ajattele näin, mutta tunnen ihmisiä jotka ajattelevat.

Juttele miehesi kanssa ja vaadi selitys.

Mutta muista, että kaikille naimisiinmeno ei ole mikään merkittävä, tärkeä asia. Yhdessä voi olla aivan hyvin ilman avioliittoakin.



Tietysti kannattaa selvittää, mistä äkillinen mielipiteen muutos johtuu...

Kysyin vastaavassa tilanteessa samaa mieheltäni, ja asia selvisi. Hän mielsi niin, että avioliitto on suhteen päätepiste. Eli kaiken pitää olla kunnossa tip top ennen kuin voi mennä naimisiin. Hän ajatteli esim. että hänen pitää olla valmis tarvittaessa elättämään minua koko loppuikäni jos menemme naimisiin.



Minä kerroin hänelle, että naimisiinmeno voi olla myös suhteen alkupiste. Vasta sen jälkeen suhde alkaa todella syventyä, kun siihen on molemmin puolin sitouduttu. Siitä sitten aletaan rakentaa yhdessä tulevaisuutta, sitä koko loppuikää.



Parin viikon kuluttua tästä mies kosi.



Jos miehesi ei voi kuvitella mitään tilannetta, jossa hän voisi mennä kanssasi naimisiin, tilanne on jo vakavampi. Silloin sinun pitää miettiä, oletko valmis elämään hänen kanssaan ilman avioliittoa. Jos et, on ero ainoa oikea ratkaisu.

Kun ette te kerran kihloissa olekaan... :-/



Tsemppiä. Minusta tollainen kuulostaa tosi ikävältä eikä kyllä povaa mitään hirveän hyvää teidän suhteelle. Ei ainakaan, jos asian annetaan vaan jäädä ilman, että keskustelette kumpikin suoraan ja rehellisesti mietteenne ja olette avoimia sen suhteen, missä mennään.