Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset, millaista elämä on kun lapset isoja?
29.12.2014 |
Täällä ruuhkavuosia elvä, univajeinen, raskaana oleva kshden lapsen äiti, pätkätöitä, avioliitto kitkuttelee, on kavereita ja harrastuksiakin jos olisi niihin aikaa, elämänmakuista kaikki niin sanotusti. Katselen itseäni iäkkäämpiä naisua töissä, kaupungilla ja kuntosalillakib miettien, millaist elämä on kun lapset kasvatettu ja aikas itselle taas enemmän. Vaikka olen simpsakka nätti kolmekymppinen, niin katson n. viisikymppisiä itsestä hiota pitäviä naisia ihaillen, kuvittelenko vai näkyykö monista itseensä tyytyväisyys, ajankäyttö, ehkä parisuhteellekin on aikaa...? Mikä teille tuo eniten iloa, mikä stressiä elämään? Kuinka ajattelette pikkulapsivuosista nyt jälkikäteen? Kertokaahan millaista elämänne on :)
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok.lapset teinejä.pääsen jumppaan ilman lastenhoitajaa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 22:06"]
Kuulostaa ihanalta! Kade väsy äiti..
[/quote]
Nauti siitä hetkestä mitä elät...Älä vertaa muiden elämään. :)
Meillä on aikomuksena ostaa talviasunto Espanjasta, kun mies jättää työt viisikymppisenä. Lapsi on jo nyt 17, mutta vielä tässä siis asutaan talvet Suomessa 7 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:11"]
Lapsemme on aikuinen. 22-vuotias. Asuu ulkomailla ja opiskelee. Taloudellisesti on meissä kiinni kuin hirttoköysi. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia. Ei keskimäärin lapsesta irti 'pääse', vaikka on juridisesti aikuinen. Jos on vastuullisuutta, lapsesta huolehditaan hänen opintojensa loppuun asti. Niin tuolla maailamalla. Ja niin pian meilläkin. Lapselle aletaan keätä opintorahastoa heti kun lapsi syntyy. Täällä on vähän niin, että potkikaan pihalle ja 'pärjää omillas'. Älkää lisääntykö kuin kanit, jos ette halua lapsistanne kouluttamattomia kadunlakaisijoita.
[/quote]
Kyllä vanhempien tulee auttaa aikuisia opiskelevia lapsiaan taloudellisesti kykyjensä mukaan, mutta rajansa kaikella. Miksi lapsesi ei käy työssä opintojensa ohella?
[/quote]
menkää ite töihin ammatti poikijat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan parasta aikaa nyt! Tällä tiedolla olisin jättänyt lapset kokonaan tekemättä, mutta tehty mikä tehty. Pikkulasten parkuna saa niskakarvat pystyyn.
Millaista elämä on, kun saa elää itselleen? On aikaa ja rahaa eikä energiaa kulu siihen, kelpaanko jollekin tai johonkin. Kun lapset vielä niin nuoria, että eivät perusta perhettä ja niin vanhoja, että ovat jo muuttaneet kotoa. Kun omat vanhemmat ei ole vielä täysin vuodepotilaita.
Kun tietää, että käy kuntosalilla pitääkseen verenpaineen alhaalla eikä iskäkseen sitä pelimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotti, kun viimeinenkin lapsista sai opiskelut päätökseen ja pääsi alaansa vastaaviin töihin. Nyt on aikaa itselle. Ei tarvitse enää huolehtia, vaan lapset ovat nyt itse vastuussa itsestään. Eli olen hommani hoitanut, kuten siinä mainoksessa sanotaan.
Välillä muistaa sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä. Ne olivat joskus raskaita aikoja, yövalvomiset, sairastelut, päivähoitoon viennit, eikä autoa ollut käytössä, ym ja kuitenkin kävin lisäksi töissä. Oikein sitä ihmettelee, mistä sitä voimaa aina sen verran sai, että jaksoi. Ilmeisesti meille äideille on annettu jotakin äitivoimahormonia, että sitä vaan pakon edessä jaksaa.
Sen olen nyt eletystä elämästäni oppinut, että välillä jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, mistä tykkää. Vaikka puolituntia, tunti omaa aikaa käydä kävelyllä, jumpassa, uimassa, jossakin, missä saa tuulettua, vaikka sitten kutomispiirissä. Tärkeintä on, ettet unohda omaa hyvinvointiasi.
Ihanaa aikaa, kaksin miehen kanssa. Lapsiin hyvät välit, kaikki siis tosi hyvin :D
Mukava vanheta ja katsella tätä maailman menoa, kun ei itsellä kiire mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leppoisaa, mutta ei se kaikilla ole. Mulla kaksi poikaa, jotka opiskelevat ja heillä menee hyvin. Heillä pari samanikäistä serkkutyttöä, joiden kanssa on ollut aika paljon kuulemma ongelmaa. Ovat vissiin nyt alkaneet rauhoittua, kun ovat parisuhteissa molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää pienten lasten vanhemmat ku muistelee, millaista rumbaa se oli :-)! Nyt on rahaa, ammattitaitoa, luottamusta, itsevarmuutta. Tosin meillä on vielä lapsia 2 kpl kotona, yksi jo yliopistossa.
Kateellisena katson nuoria, koska olen itse jo rupsahtanut akka. Lisäksi pinna aina aika kireellä vaihdevuosien takia. Koen oikeudekseni neuvoa nuorempia koska olen itse niin hyvä ja taitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme on aikuinen. 22-vuotias. Asuu ulkomailla ja opiskelee. Taloudellisesti on meissä kiinni kuin hirttoköysi. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia. Ei keskimäärin lapsesta irti 'pääse', vaikka on juridisesti aikuinen. Jos on vastuullisuutta, lapsesta huolehditaan hänen opintojensa loppuun asti. Niin tuolla maailamalla. Ja niin pian meilläkin. Lapselle aletaan keätä opintorahastoa heti kun lapsi syntyy. Täällä on vähän niin, että potkikaan pihalle ja 'pärjää omillas'. Älkää lisääntykö kuin kanit, jos ette halua lapsistanne kouluttamattomia kadunlakaisijoita.
Enää yksi alaikäinen ja vihdoin taas mahdollisuus alkaa elää kuten nuorena, mutta aikuisen kokemuksella. Mieletön tunne. :) Tajuaa, että kaikki on mahdollista ja on vapaa. Voi tehdä niitä asioita, joista nauttii ja antaa aikaa ja arvostusta itselleen.
Pikkulapsiaikakin on ihanaa, joten nauttikaa pienten lasten vanhemmat siitä kaiken kiireenkin keskellä, mutta aika aikaansa. :)
Mä muistelen kaiholla sitä, kun lapset olivat pieniä! Ne olivat niin hauskoja lapsia, olen unohtanut kiireet, kiukuttelut, jonotukset terkkarissa. Onneksi meillä on hyvät välit ja käyvät 'kotona' usein. Olisi ihanaa saada lastenlapsia! Toisaalta nyt on kiva olla vailla velvoitteita ja matkustella loma-ajat. Rahaa jää yli, kun ei tarvitse maksaa lasten harrastuksia, vaatteita jne.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:11"]
Lapsemme on aikuinen. 22-vuotias. Asuu ulkomailla ja opiskelee. Taloudellisesti on meissä kiinni kuin hirttoköysi. Tämä tulee jatkumaan vielä vuosia. Ei keskimäärin lapsesta irti 'pääse', vaikka on juridisesti aikuinen. Jos on vastuullisuutta, lapsesta huolehditaan hänen opintojensa loppuun asti. Niin tuolla maailamalla. Ja niin pian meilläkin. Lapselle aletaan keätä opintorahastoa heti kun lapsi syntyy. Täällä on vähän niin, että potkikaan pihalle ja 'pärjää omillas'. Älkää lisääntykö kuin kanit, jos ette halua lapsistanne kouluttamattomia kadunlakaisijoita.
[/quote]
Kyllä vanhempien tulee auttaa aikuisia opiskelevia lapsiaan taloudellisesti kykyjensä mukaan, mutta rajansa kaikella. Miksi lapsesi ei käy työssä opintojensa ohella?
Nyt 40 v. ja lapset 7 ja 10. Elämä paljon helpompaa, kun lapset viihtyvät keskenään ja omissa oloissaan. Ymmärtävät mennä itse pesulle ja vessaan, ottavat itse välipalaa kaapista. Osaavat pukea ilman apua. Puhuvat selkeästi, mitä ajattelevat ja tahtovat.
Ihanaa aikaa, nyt ehtii lukea ja roikkua av:lla, käydä harrastamassa ja hoitaa itseään. Kyllä sullakin ap helpottaa, itse asiassa aika pian. Noi vauva- ja pikkulapsivuodet meni loppujen lopuksi nopeasti, vaikka sitä silloin väsyneenä eläessä tuntui siltä, että jokainen päivä oli piiitkä ja oma aika jotain todella utopistista, jota oli joskus nuoruudessa.
Aivan ihanaa. Yksi lapsi, joka muutti juuri pois. Olemme alle nelikymppisiä. Elämme uutta nuoruutta/kuherruskuukautta mieheni kanssa, olemme vastuussa vain itsestämme. Töiden jälkeen päivät kuluu urheillessa ja sekstaillessa, lomat matkaillessa. Olemme ihan in love again! Tosin olemme aina viettäneet paljon aikaa keskenämme, varsinaisesta lapsiperhe-elämästä meillä ei ole tietoakaan.
Kuulostaa ihanalta! Kade väsy äiti..