Kysymys ateistivanhemmille

Olen ETläinen, mutta olisin saanut osallistua jeesusteluihin, kuka sen kieltäis. Ihan älytöntä et _koulussa_ harraatetaan älyttömän aivotonta jeesuskukkua.

En koevaivopeseväni ja koen antaneeni lapselleni uskonnonvapauden myös kotonaan. Hyvin vaikeaa se oli, kun lapsi yritti teininä olla muslimi.

En erityisesti siirrä omaa vakaumustani lapsille, enkä koe aivopeseväni heitä. (En oikeastaan muuten koe, että minulla olisi mitään "vakaumusta", en vain usko mihinkään jumalaan.) Olen kertonut lapsille, etten usko jumaliin, mutta että monet muut uskovat ja jokainen voi ajatella asiasta miten itse haluaa. Olen kertonut hieman eri uskonnoista. En ole kieltänyt joulukirkkoon osallistumista ja ovat ev lut hartaustilaisuuksiin muutaman kerran osallistuneetkin. Lapset ovat vasta päiväkodissa, joten uskonnonopetus ei ole vielä ajankohtaista.

Lapsi saa halutessaan osallistua hartauksiin tai mennä rippileirille. Saa päättää itse. Kotona ei uskontoasioista keskustella mitään, ei ole mitään keskusteltavaa.

En koe aivopeseväno, koska en aktiivisesti puhu lapsille ateismista/uskonnottomuudesta. Tähän mennessä kuolemasta on puhuttu sen verran, että on selitetty, mihin sukulaisten koira on haudattu ja miksi. Joulu vietettiin jouluna ilman kristillisiä lisiä. Lapset saivat käydä joulukirkossa päiväkodin kanssa. Muutoin päiväkodissa uskonnoton "linja" heidän suhteen. En näe, että lapsistani tulisi tällä menolla kovin todennnäköisesti uskovia. Itse olin normisti lapsenuskossa ja kävin riparinkin, mutta ryhdyttyäni ajattelemaan asioita itsenäisesti, en voinut enää uskoa.

Pidän itseäni uskonnottomana en ateistina. Haluan opettaa lapsen ajattelemaan omilla aivoilla eikä satuolentojen kautta. Uskonnonopetuksessa kaikki opetus on uskontoväritteistä.
Pidän ET:tä parempi osaisten aineena, koska on kallista pienryhmäopetusta (lapsen ryhmässä 3 oppilasta). Opettajalla aika keskittyä jokaiseen lapseen ja pienryhmäsäs joutuu tuoman omia ajatuksia ihan erilailla esiin. 

En koe. Hän käy kirkossa toki turistina ja saa itse päättää aikuisena, mihin uskoo. Kysymyksesi lähtee siitä, että ateismi on uskonto, joka pitää erikseen opettaa. Meille se on vain täydellistä uskonnollisuuden puuttumista. Jos jollakin ei ole sijaa elämässä, miten sitä voisi erityisesti siirtää eteenpäin?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:50"]En erityisesti siirrä omaa vakaumustani lapsille, enkä koe aivopeseväni heitä. (En oikeastaan muuten koe, että minulla olisi mitään "vakaumusta", en vain usko mihinkään jumalaan.) Olen kertonut lapsille, etten usko jumaliin, mutta että monet muut uskovat ja jokainen voi ajatella asiasta miten itse haluaa. Olen kertonut hieman eri uskonnoista. En ole kieltänyt joulukirkkoon osallistumista ja ovat ev lut hartaustilaisuuksiin muutaman kerran osallistuneetkin. Lapset ovat vasta päiväkodissa, joten uskonnonopetus ei ole vielä ajankohtaista.
[/quote]
Sama tilanne ja samat ajatukset.

Minä olin mukana aina luokan kanssa esim. kirkossa ja lauloin musiikkitunnilla lauluja johon liittyi kristillisyys. Ala-asteella kävin uskonto tunneilla, mutta ylä-asteella halusin itse ET tunneille, koska en oikein kokenut uskonto tunteja omakseni täi hyödylliseksi. Vanhempani eivät koskaan puuttuneet "uskontokasvamiseeni" tai siihen että olen päättänyt olevani ateisti. Äitini ei ole kristitty, mutta uskoo Jumalaan ja isä ei koskaan ole edes miettinyt noita asioita, joten ateisti olettaisin.

Lapsi on jo aikuinen. Kun hän oli pieni, kerroin että jotkut ihmiset uskovat näin ja jotkut näin. Alakoulussa hän kävi uskontotunneilla, vaikka ei tietenkään kuulu kirkkoon. Yläkoulussa hän jäi omasta aloitteestaan niiltä pois, eikä missään vaiheessa halunnut rippikouluun. Ihan siis meni sopuisasti tämä kasvatus.

Lapseni on saanut itse valita, osallistuuko ET opetukseen vai uskontoon. Kokeili molempia ja halusi ET:n. Riparille halusi yhdessä vaiheessa mennä. Minä sanoin että ok. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan enää riparille. Koulun joulukirkoissa hän on ollut mukana. Erityisiä hartaushetkiä ei minun tietääkseni edes ollut kuin pari ja niihin lapsi ei osallistunut. Minä olen aina pitänyt uskonnonvapautta hyvin tärkeänä ja sen olen halunnut lapsellenikin taata. Iltatähti on vasta eskarissa joten koulu vasta edessä. Päiväkodin suhteen minulla ei ole valittamista. Uskonnollista kasvatusta siellä ei ole ollut joulukirkkoa enempää. Joulujuhlatkin ovat olleet puhtaasti tonttujuhlia.

Lapset saavat valita itse, mihin uskovat ja haluavatko opiskella elämänkatsomustietoa vai uskontoa. Saavat myös valita menevätkö kirkkoon tai rippileirille. Meillä uskonnoista keskutellaan kulttuurisena ilmiönä ja objektiivisesti, kristinuskoa voimme kehua ja kritisoida samoin kuin muitakin uskontoja. Emme kiellä jumalan tai jumalien olemassaoloa, olemme monesti mieheni kanssa keskutelleet siitä, että kieltäminen on turhaa, kun ei ole todisteita olemassaolostakaan. En usko, että kukaan vanhempi pystyy (tai haluaako edes?) tarjoamaan lapsilleen täysin neutraalin kasvuympäristön. Kyllä moni vanhempi haluaa opettaa lapsilleen mikä on oikein ja väärin jne. Uskovaiset opettavat, että ateismi on väärin, me sanomme, että monenlaisia tapoja elää ja ei ole väärin, jos joku uskoo. Me emme vain isän kanssa usko. Olemme myös opettaneet, ettei ole oikein satuttaa tai rajoittaa muita oman vakaumuksen perusteella. Tätä peräänkuuluttaisin myös uskovaisia opettamaan lapsilleen (ja itselleen).

Ateismi ei ole uskonto eikä vakaumus. Sama kuin sanoisit, että harrastat sitä että et pelaa jääkiekkoa. En siis opeta lapsilleni uskonnosta mitään, tietysti yleisten juhlien taustat kerron. Samoin en erityisemmin kerro jääkiekostakaan. Jos lapsi haluaa uskoa tai pelata jääkiekkoa niin se ei ole millään tavalla minulta pois.

Miten ateismia opetetaan? Vaikka uskovan perheessä luettaisiin lasten Raamattua ja kerrottaisiin jumalasta, niin ei ateistien perheessä lueta mitään lasten ateismikirjaa ja kerrota koko ajan ettei jumalaa ole. Ateismi näkyy arjessa siinä, ettei käydä kirkossa eikä rukoilla. Saa lapsi tietysti rukoilla jos haluaa mutta ei ole tähän mennessä halunnut.

Meillä lapset eivät varmaankaan tule menemään ET-tunneille, koska paikkakunnallamme ei varmaankaan ole ET-ryhmää. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tekee ET:stä aivopesua, ei sen tarkoituksena ole ateismiin kasvattaminen, vaan erilaisiin uskontoihin tutustuminen ja esim. eettisten kysymysten pohdinta. Ei ET-tunnilla opeteta, että jumalia ei ole, muttei myöskään opeteta, että jumalia on. En aio kieltää lasta osallistumasta jumalanpalveluksiin tai hartauksiin, vanhempi lapseni on tässä joulun alla käynyt isovanhempiensa kanssa kirkon järjestämissä joulutapahtumissakin. Lapsi saa toki itse vaikuttaa asiaan: jos hän kokee kirkolliset tilanteet jollain tavalla omaa maailmankatsomustaan vastaan sotiviksi, hän saa jäädä pois. Mutta järkevät perustelut pitää antaa, jos uskonnolliset tilaisuudet kuuluvat kuitenkin koulun normaaliin ohjelmaan.

No, lapsi tod näk menee sitten joskus koulussa et-tunneille. Muuten saa sitten uskoa mihin haluaa. Myönnän toki, että saattaa hiukan ahdistaa, jos lapsesta tulee harras uskovainen.

Kiitos asiallisista vastauksista. Meillä kotona homma oli sellanen että vanhemmat yrittivät tehdä musta ateistia niin kovasti että musta tulikin kristitty. Nyt olen vanhempieni kauhuksi katolisen kirkon johdantokurssilla ja musta tulee katolilainen toivottavasti ensi keväänä :) Mietin vaan tota kun joku sanoi että ateismi ei muka olisi vakaumus niin onhan se, se ei vaan ole uskonnollinen vakaumus. Uskontohan ateismi ei missään nimessä ole -ap

Ei minulla ole mitään tarvetta aivopestä lastani, annan hänen itse muodostaa mielipiteensä. Jos keskustellaan aihetta sivuavista asioista, niin sanon aina että se on minun näkemykseni ja joku muu voi nähdä asian toisin.

Olen tosin kuulunut tapalutkuna kirkkoon ja lapsetkin tuli kastettua. Ei noista kolmesta teinistä kukaan usko jumaliin, mutta ovat käyneet peruskoussa uskonnonopetukssa myös sen jälkeen kun halusivat erota kirkosta, ihan vain siksi että uskis rehtori on sijoittanut et opetuksen mahdollisimman epämieluisaan paikkaan, eli perjantaille, kun muut pääsee kotiin.

t.ateisti

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:23"]

Meillä lapset eivät varmaankaan tule menemään ET-tunneille, koska paikkakunnallamme ei varmaankaan ole ET-ryhmää. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tekee ET:stä aivopesua, ei sen tarkoituksena ole ateismiin kasvattaminen, vaan erilaisiin uskontoihin tutustuminen ja esim. eettisten kysymysten pohdinta. Ei ET-tunnilla opeteta, että jumalia ei ole, muttei myöskään opeteta, että jumalia on. En aio kieltää lasta osallistumasta jumalanpalveluksiin tai hartauksiin, vanhempi lapseni on tässä joulun alla käynyt isovanhempiensa kanssa kirkon järjestämissä joulutapahtumissakin. Lapsi saa toki itse vaikuttaa asiaan: jos hän kokee kirkolliset tilanteet jollain tavalla omaa maailmankatsomustaan vastaan sotiviksi, hän saa jäädä pois. Mutta järkevät perustelut pitää antaa, jos uskonnolliset tilaisuudet kuuluvat kuitenkin koulun normaaliin ohjelmaan.

[/quote]

Kouluun tulee ET-ryhmä kun KUNNASSA on 3 ET-oppilasta. Ei tarvitse olla saman ikäisiä eikä samasssa koulussa. Omista oikeuksista kannatta pitää kiinni. Itse kyseenalaistin lasten juoksettamisen koulujen välillä ja kas kumma kuljetus järjestyi reilun kilometrin matkalle. Omia puoliaan kannattaa pitää.

Ei meillä oikein ole mitään uskontoon tai ateismiin liittyvää kotikasvatettavaa, tai siis toki pohditaan esim. mikä on oikein ja mikä väärin, mutta ei siihen liity uskonto eikä uskonnotomuus. Lapset käy et:n tunneilla, olen kehoittanut osallistumaan koulun yhteisiin kirkkokäynteihin yms, jotta tietävät mistä on kyse, mikä on kirkko, miltä siellä näyttää ja mitä siellä tehdään. Pääosin ovat osallistuneet.