Minkälaista on nykyään uskonnonopetus koulussa?
Olen syntynyt 80-luvun alussa, ja ollessani ala-asteella meidän koulussa (pieni kyläkoulu) oli tapana laulaa virsi joka aamu ja rukoilla niin aamulla kuin koulupäivän päätteeksikin, ja tietysti oli myös ruokarukoukset (ennen ruokailua ja sen jälkeen). Mietin, onko tämä ollut ihan normaalia tuohon aikaan. Onko tuollainen käytäntö sallittua nykyään?
Entä sitten alakoulujen varsinainen uskonnonopetus tänä päivänä? Opetetaanko niitä asioita sillä periaatteella, että nämä kristinuskon jutut ovat ihan totta? Vai tuodaanko esille jo silloin, että on olemassa erilaisia uskontoja, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa nähdä asiat? Itselläni ei ole lapsia, joten mulla ei ole mitään käsitystä mitä nykymuksuille uskonnosta opetetaan.
Omana aikanani noita Jeesus-juttuja ei juuri kyseenalaistettu, eli meille opetettiin ne asiat ihan tosiasioina. Mutta en tiedä miten paljon tuohon vaikutti se, että meidän toinen opettaja (meillä oli siis koko koulussa tasan kaksi opettajaa) oli itse todella uskovainen (helluntailainen), ja noi jutut oli hänelle suunnilleen se koko elämän sisältö.
Kommentit (3)
Täysin kristinuskon tarinoiden tuputtamista. Ja harvapa USKONNONopettaja niitä kyseenalaistaa tai kyseenalaistaisi koko teologin koulutustaan.
Teoriassa tunnustuksetonta, käytännössä riippuu kokonaan opettajasta.