Jos joku antaa teille ruokaa kotiin, millainen olo teille tulee? Minulle tulee olo, että pitää suorittaa sen syönti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsun joskus aikuisen lapseni syömään ja jos sitä jää yli, kysyn jos haluaa mukaan. Aina on halunnut, mutta en koskaan kysele perään enkä oleta saavani kehuja.

Onko tässä aloituksessa taas kyse anopin haukkumisesta vai etkö osaa kieltäytyä pahasta ruuasta?

Kyse on siitä, että kieltäytyminen aiheuttaisi ihmissuhdeongelman, ja en jaksa sellaista. ap

Mä mieluummin ottaisin sen ihmissuhdeongelman kuin söisin jotain mitä en halua syödä. Miksi sinä näitä selvität anopin kanssa, laita hänen lapsensa hoitamaan asia.

Ihmisillä on kyllä outoja ongelmia. Suurin osa niistä taitaa olla itse aiheutettuja.

Mä en  mielelläni ota keneltäkään mitään syötävää vastaan.  On hirveän noloa kieltäytyä vastaanottamasta. Mutta yleensä heitän ne pois, ellei nyt ole ihan avaamaton kahvipaketti tms.  Mutta usein sellaisia joita en itse osta tai käytä. Jos myöhemmin tulee puhe asiasta keksin valkoisen valheen, etten loukkaisi. 

Mutta  jos tulee kylään ja tuo pullapitkon tms tullessaan, niin kahvitellaan yhdessä sen pullan ääressä.

Inhottaa, että kaapit täyttyvät tuotteista joita en itse ostaisi tai edes syö. Esimerkkejä tälläisista on ollut esim. pahvin makuiset esanssivohvelit, kaurahiutaleet, mummon muusi (hyi helv!), ahvensäilyke, sokerikaakaojauhe, itse tehty hillo vuotavassa rasiassa. Kaappitilaa on muutenkin tosi vähän, niin ärsyttää hillota siellä ruokaa josta en pidä. Poisheittäminenkin tuntuu väärältä. Hampaat irvessä sitten syön noita, tai heitän pois jos ehtivät vanhentua.

Yhdet kaurahiutaleet olivat kaapissa 2017 päiväyksellä, ennen kuin vuonna 2020 tuli seuraavan kerran edes koskettua niihin ja heitettyä pois. 

Jos ruokaa on pakko antaa, niin paljon mieluummin mennä yhdessä vaikka ravintolaan, tai pitää lahjat pieninä ja helppoina. Kärjistettynä siis mieluummin vaikka yksi lakupussi (2 eur) kun iso möhköpaketti kaurahiutaleita ja mummonmuusia (yht. 2 eur).