jos olet yh, statuksesi/ ihmisarvosi alenee

Aijaa, en mä vaan oo huomannu. Yh vuodesta 2003.

Enpä sitten tiedä. Yh:na 1v 5kk, nyt avoliitossa, eipä tilanne muuttunut suuntaan eikä toiseen.

Höpöhöpö ! Nykyään eronnut ei ole kummajainen tai halveksittu

Enpä kyllä väittäisi statusta samaksi kuin ihmisarvo.

Olen ollut yh vauvan syntymästä saakka, vauva on pian vuoden mutta tänä lyhyenä aikana en ole huomannut ihmisarvoni alentuneen. Toisaalta minäkuvani ei rakennu myöskään muiden arvostuksen perusteella ja jos joku pitää minua huonona ihmisenä yksinhuoltajuuteni vuoksi niin selvä :)

Itse olen ollut naimissa 30 v ennen eroa vuoden 2014 avioeroa

- ero miten minua kohdellaan virastoissa, pankeissa, verovirastossa on valtava- jopa esimies kyttää jaksamistani- sanoi ääneen, että on huolissaan jaksamisestani ---

naapuri teki lapsestani SAMANA PÄIVNÄ LASTENSUOJELULLE UHKAUKSEN, KUN ex- UKKO MUUTTI POIS- VAIKKA SAMA LAPSI OLLUT NAAPURISSAAN 8 VUOTA JNE

t. ap

Ehkä ihmisarvo alenee, mutta vastaavasti olo paranee.

Ai hitto, olis pitänyt ukon antaa hakata ettå status olis pysynyr parempana

totta puhutte, mulla on tietysti 30 v kokemusta avioliitossa olevan keskiluokkaisen rouvan asemasta- joten hyppäys lähes leipäjonoon oli valtava 

t. ap

Yh viimeset 5 vuotta, kertaakaan en ole leipäjonossa tatvinnut käydä taikka sossusta tukia hakee. Jätän ne tuet niitä todella tarvitseville

Miten sinä itse kohtelet muita, ap? Jos pidät muita yksinhuoltajia vähäarvoisina, niin älä valita omasta kohtelustasi. Jos pidät heitä yhtä arvokkaina kuin naimisissaalevia, aloituksesi väite on väärä.

Minua kohdeltiin aiemmin yhna naamavärkin perusteella, mutta pidän suurta sormustani nykyään sormikkaiden päällä näin talvella. Loppuikin se pitkin nenänvartta katsominen.

Millaisissa piireissä oikein liikutte? Itse eronnut, lapsi yhteishuollossa (kuten muuten suurimmalla osalla "yh'sta"), enkä ole neljän vuoden aikana kohdannut minkäänlaista ylenkatsetta. 

Huolehtikaa naiset omasta koulutuksestanne ja toimeentulostanne, niin ei tarvitse siellä leipäjonossa notkua. 

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:39"]

totta puhutte, mulla on tietysti 30 v kokemusta avioliitossa olevan keskiluokkaisen rouvan asemasta- joten hyppäys lähes leipäjonoon oli valtava 

t. ap

[/quote]

No olisit sitten puhunut köyhyydestä etkä yksinhuoltajuudesta, jos kerran rahasta on kyse! Eiköhän se muiden huolikin johdu siitä sitten...

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:24"]Höpöhöpö ! Nykyään eronnut ei ole kummajainen tai halveksittu

[/quote]

Itse erosin, koska mies petti ja toinen nainen tuli raskaaksi. Minulla on vakituinen työ, omistusasuntoa maksan enkä koe olevani huonompi. Ei elämää voi suunnitella ennalta. Olisin tietenkin ensisijaisesti pitänyt ydinperheen, mutta en voinut jatkaa liitossa. Yleensä ihmisillä on hyvä syy eroon, jota ei kaikille halua kertoa. Olen selvinnyt tilanteeseen nähden hyvin.

Minä pelkään aika ajoin tuota ap:n tilannetta kohdalleni, sillä olen se perinteinen kotiin useampia yhteisiä lapsiamme hoitamaan jäänyt, itsensä perheen hyvinvoinnin eteen uhrannut, miehen työuraa tukenut ja hänelle yrityksissään ilmaista työtä tehnyt, ja nyt silloin tällöin jopa väkivallan kohteeksi joutunut, erolla uhattu, vanheneva ja sairas.

Siksi toivon, että te nuoremmat naiset ymmärtäisitte hankkia itsellenne vahvan ammatin ja ammattitaidon, ettekä jäisi ns miehen armoile, vaikka kuinka olisi perinteistä ja kunnioitettavaa, että mies huolehtii perheestään, ja vaikka hän miten teille lupaisi huolenpitoaan. Aika muuttaa ihmisiä, aikakausien trendit muuttuvat ja koskaan et tiedä, pysyykö puolisosi uskollisena rinnallasi "kunnes kuolema teidät erottaa". Siksi olet viisas nainen, jos rakennat myös oman urasi, silti pitäen miehen ja lapset tärkeysjärjestyksessä ykkösemä elämässäsi. Raskasta, mutta ei mahdotonta!

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:54"]

Minä pelkään aika ajoin tuota ap:n tilannetta kohdalleni, sillä olen se perinteinen kotiin useampia yhteisiä lapsiamme hoitamaan jäänyt, itsensä perheen hyvinvoinnin eteen uhrannut, miehen työuraa tukenut ja hänelle yrityksissään ilmaista työtä tehnyt, ja nyt silloin tällöin jopa väkivallan kohteeksi joutunut, erolla uhattu, vanheneva ja sairas.

Siksi toivon, että te nuoremmat naiset ymmärtäisitte hankkia itsellenne vahvan ammatin ja ammattitaidon, ettekä jäisi ns miehen armoile, vaikka kuinka olisi perinteistä ja kunnioitettavaa, että mies huolehtii perheestään, ja vaikka hän miten teille lupaisi huolenpitoaan. Aika muuttaa ihmisiä, aikakausien trendit muuttuvat ja koskaan et tiedä, pysyykö puolisosi uskollisena rinnallasi "kunnes kuolema teidät erottaa". Siksi olet viisas nainen, jos rakennat myös oman urasi, silti pitäen miehen ja lapset tärkeysjärjestyksessä ykkösemä elämässäsi. Raskasta, mutta ei mahdotonta!

[/quote]

Asiaa! Eikä se kyllä ole edes niin raskastakaan kuin luulet. Mielenkiintoinen ja mielekäs työ on myös positiivista energiaa antava asia elämässä perheen lisäksi. Ja harvanpa naisen pää edes kestäisi pelkkää kotirouvana elelyä. Jos siis siellä päässä jotain liikkuu :D

No onneksi meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. Väistin luodin, huh!