Olen läski ja saan taas eilen kuulla siitä...
Enpä ole pitkään aikaan vollottanut niin kovin, tuli niin elävästi peruskouluajat mieleen. Olen muutenkin ollut entistä arempi lähtemään mihinkään ja viettänyt aikaa lähinnä yksin. Hauskanpito ei kiinnosta, eikä varsinkaan näyttäytyminen. Eilen sitten ystäväni mies tokaisi ilkeän huomautuksen (jota en tähän kirjoita), ja sieltä ne tutut tunteet taas tulivat: punaiset posket, happi loppuu, häpeä, huonommuus, pakko päästä olemaan yksin.
Kilot ovat siis pikkuhiljaa tulleet, vaikka koko ajan olen miettinyt, että jotain pitäisi tehdä. Toisaalta sain silloin tällöin kuulla haukkumista ulkomuodostani, vaikka olin jonkin aikaa täysin normaalipainoinen. Nyt siihen normaalipainoon on tullut ainakin +20kiloa, vyötärö erottuu kyllä ja vaatteita ei tarvitse ostaa "pluspuolelta", mutta olemus on pullea, pöhöttynyt ja löysä.
Tuon huomautuksen (jonka myötä päätin olla yksin todella pitkän aikaa, ihmiset ovat niin ilkeitä) jälkeen teki mieli olla syömättä. Aloittaa muutos heti. Siinäpä näkevät! Mutta mitä teen? Vedän muutaman suklaan ja neljä siivua kinkkua kitusiin. Urakka tuntuu niin suurelta.
Ja miksi se olen aina minä, joka saa paskaa päällensä ulkomuodon takia? En ole koskaan tarpeeksi laiha, enkä laihuuden(kaan) myötä kaunis. Silitän ihmisiä vastakarvaan ja provosoin tahtomattani. Ulkonäkö onkin sitten helppo keino satuttaa.
Kommentit (14)
Sanot: Olipa harvinaisen tyhmä kommentti. Ja tiukkaa tuijotusta päälle.
Kerran yks kysy multa miks mullon vihreet hiukset (värjäys epäonnistu ja tiesin sen varsin hyvin) niin kysyin takasin "miks sul on finni leuas?" XD Ei ne miehet oo koskaan täydellisii, niistä löytää aina takasin sanottavaa ja itelle tulee parempi mieli. Sori jälkiviisaus mut enskerraks.
Joko opettelet antamaan takaisin tai sitten laihdutat. Tuo, että vetäydyt ja mussutat pahaan mieleesi johtaa vain masennukseen.
Törkeää käytöstä mieheltä, toivottavasti ystäväsi puolusti. Itse en yrittäisi näpäyttää takaisin, vaan laajentaisin silmäni ja kysyisin rauhallisella äänellä, miksi kyseinen henkilö haluaa loukata, saako hän kenties jotain mielihyvää siitä? Tällä tavalla jutusta ei tule vitsiä tai tasa-arvoisa nokittelua, vaan noloa huomiota rääväsuulle.
Mitä se sit sanoi sulle?
Mua haukutaan ja on haukuttu jatkuvasti ison koon vuoksi. Aina pitää jonkun olla näpäyttämäsdä. Myös kotona on huomauteltu. Vituttaa että miksi aina minä.
Sulla on vain yksi mahdollisuus, koveta nahkasi. Hyväksy itsesi! Sitä myöten elämäntapamuutoskin tulee onnistumaan paremmin. Et sitten murjotakaan yhden mässypäivän jälkeen, vaan hyväksyt inhimillisyyteesi, omat vikasi ja seuraavana päivänä salaatti/keittopäivä. Yms.
Sä olet upea juuri noineenkin, kun ulkonäöllä ei ole väliä. Se mies on ilkeä pikkusielu, hänellä on isompi muutos edessään, jos luonnettaan yrittää muuttaa. Nauti itsessäsi siitä, ettet sorru ilkeään katkeruuteen. Se jos mikä on positiivista. Pyri iloitsemaan pienistä asioista, ole sä kiva ihmisille. Kehu kaupassa tuntemattoman takkia tms.
Kiitollisesta hymystä saa paljon virtaa itsellekin, iloa. Unohtuu se jääkaapilla pyöriminen.
Ulkonäön arvostelu on loukkaavaa, mutta jos päätät alkaa laihduttaa, niin tee se ihan itsesi ja oman hyvinvointisi takia eikä siksi, että haluat jotenkin näyttää niille. Mitä ne muut muka ovat, että koet tarvetta hakea niiden hyväksyntää? Jos ne kehuisivat sinua laihtumisen jälkeen, niin eikö sekin olisi aika törkeää? Ainakin itse olisin loukkaantunut. Laihanako kelpaa paremmin kuin lihavana? Ennen kuin haet muiden hyväksyntää ulkoiselle olemuksellesi, niin hyväksy se itse. Jos itsekin inhoat omaa olotilaasi, niin tee jotain asialle pikkuhiljaa.
Olen itsekin ollut teini-ikäisenä läski 80 kg ja kuullut siitä. Nyt päälle 3-kymppisenä noin 70 kg ja se on minulle ihan sopiva paino vaikka vähän ekstraa on, mutta ei liikaa. Mutta siis minun painoni on höylännyt ihan viime vuosina 67-80 kg välillä. Minulle aika normaali vaihteluväli.
Oikeasti älä mieti muiden mielipiteitä vaan ihan omaa oloasi, että onko noin hyvä vai ei.
Kiitos vastauksista! Olen mielestäni ihan hyvä sivaltamaan takaisin, kaikissa meissä on virheitä jos sillä silmällä katselee. Harmi vain, että vihaisena ja nöyryytettynä sydän hakkaa korvissa ja alan änkyttämäänkin vähän. Enkä halunnut tehdä tilannetta kiusallisemmaksi, luulen nimittäin, että olisi syttynyt sanasota.
Pakkohan tässä on tosiaan laihduttaa. En viihdy itsessäni, enkä kestä tätä halveksuntaa. Erakoituminenkaan ei luultavasti tekisi onnelliseksi. Kunpa vain löytäisin sen itsekurin jostain.
-ap
Hyvä ja toimiva keino on myös ottaa möläyttelijään katsekontakti ja kysyä rauhallisesti, että mitä tarkoitit? Pistää ihminen sanomaan uudelleen mistä sanoi, ja selittämään se. Normaali ihminen tuntee itsensä idiootiksi, kun kuulee kuinka selitää ääneen kuinka juuri pahoitti jonkun mielen jollain ilkeällä kommentilla. Asia saa silloin oikeat mittasuhteet; kumpi tässä nyt on se, jonka pitäisi hävetä, ihminen joka elää omaa elämäänsä vai ihminen joka yrittää olla ilkeä.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:50"]
Kerran yks kysy multa miks mullon vihreet hiukset (värjäys epäonnistu ja tiesin sen varsin hyvin) niin kysyin takasin "miks sul on finni leuas?" XD Ei ne miehet oo koskaan täydellisii, niistä löytää aina takasin sanottavaa ja itelle tulee parempi mieli. Sori jälkiviisaus mut enskerraks.
[/quote]
Öö, mies ei kyllä 100% varmasti tarkoittanut vittuilla sun hiuksista. Ei mies tiedä, että värjäyksen epäonnistumisen vuoksi hiuksista voi tulla vihreät.
Mutta hienoa kun onnistuit levittämään hyvää mieltä :D
Idiootteja riitttää aina. Ne kuuluu jättää omaan arvoonsa. Jos laihduttaa haluat, sen pitää lähteä susta eikä heidän kommenteistaan.
Pää pystyyn nainen! Jos yksikään arvostelisi minua ulkonäön takia, keskeisin vaikka väkisin jonkun näpäytykseen vastaan. Vaikka hampaista tai hiuksista, finneistä. Ihan Varmasn jotain löytyy. Sinä nössö käännät vain toisen poskesi.