Puuttumattomuus lähipiirin ongelmiin
Miten olette toimineet lähipiirissänne, jos ulkopuolisena näette selvästi, että perheen ihmissuhdedynamiikka on pahasti pielessä? Pidättekö vaan suun supussa ja toteatte, että ei kuulu teille? Vai otatteko asian puheeksi?
Minulla on lähipiirissä perhe, jonka lapsista yksi on sairastanut paljon (ihan vakava pitkiä sairaalalajaksoja vaatinut sairaus kyseessä). Ja nyt lapsi on alkanut oireilla myös psyykkisesti.
Ulkopuolelta on hyvin selvää, että oireilu johtuu osin ja sitä ainakin pahentaa sairaaloisen riippuvainen suhde toiseen vanhempaan. Lapsesta on tullut vanhemman elämän keskipiste, jota ylisuojellaan ja palvellaan. Vanhempi elää täysin lapsen kautta ja myös parisuhteessa menee huonosti. Kamala tilanne lapselle korvata puoliso ja olla palvottu.
Oon pitänyt suun kiinni, mutta säälittää lapsi. Ja vanhempi.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Suu kiinni vaan. Ei vanhemmat kykene ottamaan vastasn kritiikkiä.
Näin olen toiminut, mutta alkaa käydä sietämättömäksi katsella sitä sivusta. Lapsikin on nykyään ihan pilattu, että alkaa ärsyttää, vaikka tiedän, ettei se ole lapsen vika, että on kasvanut uskoon, että on maailman Napa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suu kiinni vaan. Ei vanhemmat kykene ottamaan vastasn kritiikkiä.
Näin olen toiminut, mutta alkaa käydä sietämättömäksi katsella sitä sivusta. Lapsikin on nykyään ihan pilattu, että alkaa ärsyttää, vaikka tiedän, ettei se ole lapsen vika, että on kasvanut uskoon, että on maailman Napa. Ap
Katkaise välit, jos et kestä. Älä H E L V E Ti s sä sano ääneen tuota.
Suu kiinni vaan. Ei vanhemmat kykene ottamaan vastasn kritiikkiä.