Mitä tekisin tässä tilanteessa?

En ole ollut vanhempiin pariin vuoteen yhteyksissä. Asutaan kuitenkin samassa kaupungissa yhä edelleen ja näin. Vanhemmat eivät tiedä osoitettani, tämän hetkistä elämäntilannettani eikä numeroa. Ainoastaan sähköpostiosoitteen.

Syynä tähän on se, että vanhemmat ovat tehneet jotain mitä en voi unohtaa. Ovat laittaneet sähköpostia ja tänään päätin hyvin lyhyesti vastata heille että minulle kuuluu hyvää. 

Vanhempien luokse jäi koirat, jotka ovat minulle tosi tärkeitä ja niitä on ikävä. Nyt vanhemmat olisivat antamassa koirat minulle kun eivät niitä jaksa hoitaa. 

Tosi mielelläni voisin ottaa koirat luokseni, siinä ei ole mitään ongelmaa. Eniten mietityttää se, miten suhtaudun vanhempiin. En heille haluaisi kertoa kaikkea mitä elämässäni on tapahtunut tms, mitä he kuitenkin kysyisivät. 

He kirjoittivat sähköpostiin vielä että jos kulkeminen on este, niin he kyllä voivat hakea. Tässä taas tuli sekin, että minulta lähtee auto reilun kuukauden päästä pois ja sitten oma kulkeminen vaikeutuu huomattavasti. En enää pääsisi edes rakkaan harrastukseni pariin ilman autoa, joka pitää minut järjissäni.

Jos saisin vanhemmilta autoa sitten välillä ehkä käyttööni, lähinnä siihen että pääsisin muutaman kerran viikossa harrastamaan.. tuli tämä ajatus mieleen.

en tiedä yhtään mitä teen. Kaksi vuotta on kuitenkin aika pitkä aika, millainen olisi jälleennäkeminen. Miten suhtautuisin niihin. 

Kuinka moni tässä tilanteessa rupeaisi olemaan yhteydessä vanhempiin, ottaisi koirat itselleen yms?

asiallisesti kiitos! Tämä asia ei ole minulle mikään helppo.