Olen aina ollut liian kiltti ja nyt sitten olen lopettanut

Ystävät jäävät, hyväksikäyttäjät lähtevät.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:27"]Ystävät jäävät, hyväksikäyttäjät lähtevät.
[/quote]
Tavallaan tiedostan tämän itsekin, mutta tuntuu silti siltä, että entäs jos olenkin oikeasti syyllinen. Järjellä ajatellen tiedän, ettei niin ole, sillä olen jopa riidellessä kiltti ja asiallinen ja pyrin siihen, etten loukkaisi muita. Silti mietin, että jos olenkin vain ihan kusipää, jonka kavereita ei haluta olla. :(

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:27"]Ystävät jäävät, hyväksikäyttäjät lähtevät.
[/quote]
Tavallaan tiedostan tämän itsekin, mutta tuntuu silti siltä, että entäs jos olenkin oikeasti syyllinen. Järjellä ajatellen tiedän, ettei niin ole, sillä olen jopa riidellessä kiltti ja asiallinen ja pyrin siihen, etten loukkaisi muita. Silti mietin, että jos olenkin vain ihan kusipää, jonka kavereita ei haluta olla. :(
[/quote]
2 siis ap.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:27"]Ystävät jäävät, hyväksikäyttäjät lähtevät.
[/quote]
Tavallaan tiedostan tämän itsekin, mutta tuntuu silti siltä, että entäs jos olenkin oikeasti syyllinen. Järjellä ajatellen tiedän, ettei niin ole, sillä olen jopa riidellessä kiltti ja asiallinen ja pyrin siihen, etten loukkaisi muita. Silti mietin, että jos olenkin vain ihan kusipää, jonka kavereita ei haluta olla. :(
[/quote]
2 siis ap.
[/quote]
3 siis, mitä mä sekoilen. Ap.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:27"]Ystävät jäävät, hyväksikäyttäjät lähtevät. [/quote] Tavallaan tiedostan tämän itsekin, mutta tuntuu silti siltä, että entäs jos olenkin oikeasti syyllinen. Järjellä ajatellen tiedän, ettei niin ole, sillä olen jopa riidellessä kiltti ja asiallinen ja pyrin siihen, etten loukkaisi muita. Silti mietin, että jos olenkin vain ihan kusipää, jonka kavereita ei haluta olla. :( [/quote] 2 siis ap. [/quote] 3 siis, mitä mä sekoilen. Ap.

[/quote]

No nyt teet niin, selittelet niin kuin kiltit kynnysmatot. En usko että olisit mikään kusipää :) kyllä puolensa saa pitää, ne sun "kaverit" ei ole vaan tottuneet siihen ja sehän niitä ärsyttää. Ja välillä on ihan ok olla vähän kusipää ;)

Hyvä ap :) oikeella tiellä

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:22"]

Lapsesta asti kaikki ovat kävelleet ylitseni. En ole erityisen kaunis tai hoikka eli hyvää turvakaveriainesta: muut loistavat vierelläni. Olen myös ujo, mitä ei ehkä heti huomaa, sillä saatan puhua paljonkin, mutta en sano, miltä itsestäni tuntuu. Pahan paikan tullen pyörrän mielipiteeni (ja jopa faktat), jotta kukaan ei suuttuisi minulle. Nyt olen kuitenkin pariin kertaan nostanut niin sanotusti kissan pöydälle enkä ole antanut käyttää itseäni ovimattona. Olen saanut aikaan riitoja, joiden myötä suurin osa kavereistani on tätä nykyä entisiä kavereita. Itse en ole tätä halunnut, mutta muut ovat yksi toisensa jälkeen kävelleet pois haukkujen kera. Tuntuu, ettei mulla ole oikeutta sanoa mitään ja kaikki muut ovat yläpuolellani. Tämä on minulle myös varsin selväksi tehty. Vain muutama hyvä ystävä on jäänyt, mutta todella pelkään, että hekin pian "jättävät". En tiedä, mitä tehdä tai ajatella: olen aina koettanut tehdä kaikkeni muiden hyväksi. Joten, mitä tehdä, ajatella ja muuttaa? Olen 18-vuotias nuori nainen. Kirjoitan puhelimella, joten jo etukäteen pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä.

[/quote]

 Puolensa saa pitää ja  on hyväkin että olet saanut rohkeutta. En näe mitään väärää että et nuoleskele muita. Todelliset ystävät jjäävät. Moni kerää ns lampaita ympärilleen, jotta olisi seuraajia. Vastansanominen saa nämä katoamaan. Riita on osa ystävyyttä.
TOivottavasti et kumminkaan mahdottomaksi ala. Hetken voit olla, kyllä se siitä tasaantuu. Sinun elämäsi sinun kaappisi, määräät sen paikankin. Hyvää Joulua!

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:53"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:22"]

Lapsesta asti kaikki ovat kävelleet ylitseni. En ole erityisen kaunis tai hoikka eli hyvää turvakaveriainesta: muut loistavat vierelläni. Olen myös ujo, mitä ei ehkä heti huomaa, sillä saatan puhua paljonkin, mutta en sano, miltä itsestäni tuntuu. Pahan paikan tullen pyörrän mielipiteeni (ja jopa faktat), jotta kukaan ei suuttuisi minulle. Nyt olen kuitenkin pariin kertaan nostanut niin sanotusti kissan pöydälle enkä ole antanut käyttää itseäni ovimattona. Olen saanut aikaan riitoja, joiden myötä suurin osa kavereistani on tätä nykyä entisiä kavereita. Itse en ole tätä halunnut, mutta muut ovat yksi toisensa jälkeen kävelleet pois haukkujen kera. Tuntuu, ettei mulla ole oikeutta sanoa mitään ja kaikki muut ovat yläpuolellani. Tämä on minulle myös varsin selväksi tehty. Vain muutama hyvä ystävä on jäänyt, mutta todella pelkään, että hekin pian "jättävät". En tiedä, mitä tehdä tai ajatella: olen aina koettanut tehdä kaikkeni muiden hyväksi. Joten, mitä tehdä, ajatella ja muuttaa? Olen 18-vuotias nuori nainen. Kirjoitan puhelimella, joten jo etukäteen pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä.

[/quote]

 Puolensa saa pitää ja  on hyväkin että olet saanut rohkeutta. En näe mitään väärää että et nuoleskele muita. Todelliset ystävät jjäävät. Moni kerää ns lampaita ympärilleen, jotta olisi seuraajia. Vastansanominen saa nämä katoamaan. Riita on osa ystävyyttä.
TOivottavasti et kumminkaan mahdottomaksi ala. Hetken voit olla, kyllä se siitä tasaantuu. Sinun elämäsi sinun kaappisi, määräät sen paikankin. Hyvää Joulua!
[/quote]
Joo siis en ole edes mielestäni tehnyt mitään hirvittävän kamalaa: pari kertaa sanonut, että olisi kiva, jos multakin kysyttäisiin, kun tehdään/suunnitellaan jotain. En siis ole muuttumassa miksikään päällepäsmäriksi yhtäkkiä. :D kiitos samoin!

Hyvä kun teet sen nyt. Itse olen 46v ja nyt vasta saanut voimia pitää puoliani. 

Kiitos vastauksista ja hyvää joulua kaikille! Tosiaan päivisin tiedostan tilanteen suhteellisen hyvin, mutta illalla/yöllä yksin ollessa tulee olo, että olen toiminut väärin ja tuntuu kamalan pahalta. Aamusin sitten muistan, etten tarvitse pelkkiä oman edun tavoittelijoita. :)

Niin se on kumma, että joku ihminen pakotetaan tiettyyn rooliin. Sitten kun alkaa käyttäytyä normaalisti eikä seuraa muiden antamaa roolia, jotkut vetäisevät herneet palkoineen nenuun.

Ap, olet aikuistumassa ja siihen kuulu sen tajuaminen, että et voi miellyttää tekemisilläsi ja sanomisillasi koskaan kaikkia ihmisiä. Teit miten tahansa, aina joku tykkää kyttyrää. Se ei useinkaan liity sinuun, vaan sen närkästyneen ihmisen omiin päänsisäisiin juttuihin.

Sä voit vain yrittää miellyttää itseäsi ja elää periatteittesi mukaan.

Joskus riidat voidaan sopia, joskus tuollaisesta syystä suuttuminen osoittaa sulle, ettei ko. ihminen ollut oikeasti mikään ystävä. Ehkä sellaisen ihmisen menetys ei loppujen lopuksi olekaan paha asia.

Jos todella olet selvästi muuttanut toimintatapojasi, on ymmärrettävää että ystävät saattavat kaikota. Se on toki surullista, mutta he luultavasti ovat pitäneet nimenomaan valheellisesta sinusta. Selititkö muutoksen taustoja ystävillesi? Voisiko auttaa, jos keskustelisit näiden ihmisten kanssa siitä kuinka koet olleesi liian kiltti?

Olette myös vielä suhteellisen nuoria, joten rajut reaktiot eivät liene senkään puolesta ihme. Ehkä myös itse toteutat muutoksen liian rankasti? En sano tätä pahalla, mutta usein kuitenkin tuollaisessa tilanteessa saattaa suutuspäissään (tai elämänmuutoksen tuoman innostuksen myötä?) toimia itsekin melko ajattelemattomasti. Oletko varmasti nyt siis itse sisäistänyt, mitä tarkoittaa olla "ei-liian-kiltti"? Todellinen muutos tulee ajan kanssa.

Hyvää joulua!

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 01:54"]Jos todella olet selvästi muuttanut toimintatapojasi, on ymmärrettävää että ystävät saattavat kaikota. Se on toki surullista, mutta he luultavasti ovat pitäneet nimenomaan valheellisesta sinusta. Selititkö muutoksen taustoja ystävillesi? Voisiko auttaa, jos keskustelisit näiden ihmisten kanssa siitä kuinka koet olleesi liian kiltti?

Olette myös vielä suhteellisen nuoria, joten rajut reaktiot eivät liene senkään puolesta ihme. Ehkä myös itse toteutat muutoksen liian rankasti? En sano tätä pahalla, mutta usein kuitenkin tuollaisessa tilanteessa saattaa suutuspäissään (tai elämänmuutoksen tuoman innostuksen myötä?) toimia itsekin melko ajattelemattomasti. Oletko varmasti nyt siis itse sisäistänyt, mitä tarkoittaa olla "ei-liian-kiltti"? Todellinen muutos tulee ajan kanssa.

Hyvää joulua!
[/quote]
Olen mielestäni ollut jopa edelleen tosi kiltti eli sanon nätisti, että mulle ei nyt kävis tuo tai juuri että miksi toinen on niin ilkeä minulle. Näistä olen saanut haukut mutta en ole haukkunut näitä kavereita takaisin, koska siitä tulis vaan mulle itelleni paha mieli.

"Ei-liian-kiltti" on mun tapauksessa niin, että olen yhä kiltti, mutta sanon kyllä asiallisesti, jos joku vaikka pilkkaa mua, että "annas nyt olla, ei oo asiallista, enhän mäkään sua hauku". Siitä sitten närkästytään tyylillä "älä nyt leikistä suutu". Ennen tosiaan annoin haukkua melko lailla vapaasti.

Piilotan kiukkuni pitkälti edelleen, puhun asioista mielummin sitten, kun olen rauhoittunut. Tämä juuri sen takia, ettei tulisi sanottua mitään hätiköityä. Sitä en edes halua muuttaa, en halua raivota hulluna asiaan kuulumattomasti. En tykkää olla riidoissa/tapella.
Ap

Täällä toinen samanlainen! Kai se oli silloin 18-vuotiaana osa jotain kasvamisprosessia. Alkuun tää muutos kynnysmatosta tuntevaksi ihmiseksi oli suurimmalle osalle minunkin kavereista todella järkyttävä muutos, mut ajan kanssa osa niistä palas takasin. Kiltti olen edelleen ja en pyri loukkaamaan ketään, mutta nykyään osaan pitää puoleni, joka on helvetin hieno tunne.

Periaatteessa en siis muuttanut itsestäni paljoakaan, toin siihen edelliseen minään vain jotain uutta. Kaikkein tärkein kysymys tässä nyt on se, että oletko SINÄ tyytyväinen itseesi ihmisenä muutoksen jälkeen? Ja kannattaa miettiä kaksi kertaa haluatko edes pitää tuon kaltaisia ystäviä kuin sinulla aiemmin oli.

Kyllä se ajan kanssa tasaantuu. Ihmiset joutuu sopeutumaan nyt "uuteen sinuun" ja ymmärtää etteivät he voi kohdella sinua samaan tapaan kuin aiemmin.

puhelin poistaa varmaan kappalejaot joten anteeksi varmaan sekavasta tekstistä. Tsemppiä sulle!

Ap:n teksti on kuin omasta elämästäni. Olen 24v. ja viimeisen kahden vuoden aikana olen alkanut avaamaan suutani hiljaisen myötäilyn sijaan. Jäljellä 3 ystävää ja aviomies. Joskus harmittelen muistellen sitä, miten mukavaa oli kun ihmisiä oli ympärillä. Illanistujaisissa ja muissa tilaisuuksissa. Harmituksesta pääsen yli miettimällä sitä, että eihän kukaan minulle koskaan soitellutkaan. Saati puhelimeen vastannut. Ystävät jotka jäivät, soittelevat ja vastailevat sitä mukaa kun asiaa tulee. Mukava tunne kun tietää ettei puhelimen toisessa päässä räjähdä paskat silmille: "Taas se soittaa." Ilonhuudahdukset ja halaukset tuntuvat paremmalta kuin sinusta välittämättömän henkilön tylsä "moi." Jouluja kaikille :)

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 02:07"]Täällä toinen samanlainen! Kai se oli silloin 18-vuotiaana osa jotain kasvamisprosessia. Alkuun tää muutos kynnysmatosta tuntevaksi ihmiseksi oli suurimmalle osalle minunkin kavereista todella järkyttävä muutos, mut ajan kanssa osa niistä palas takasin. Kiltti olen edelleen ja en pyri loukkaamaan ketään, mutta nykyään osaan pitää puoleni, joka on helvetin hieno tunne.

Periaatteessa en siis muuttanut itsestäni paljoakaan, toin siihen edelliseen minään vain jotain uutta. Kaikkein tärkein kysymys tässä nyt on se, että oletko SINÄ tyytyväinen itseesi ihmisenä muutoksen jälkeen? Ja kannattaa miettiä kaksi kertaa haluatko edes pitää tuon kaltaisia ystäviä kuin sinulla aiemmin oli.

Kyllä se ajan kanssa tasaantuu. Ihmiset joutuu sopeutumaan nyt "uuteen sinuun" ja ymmärtää etteivät he voi kohdella sinua samaan tapaan kuin aiemmin.

puhelin poistaa varmaan kappalejaot joten anteeksi varmaan sekavasta tekstistä. Tsemppiä sulle!
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Olen tyytyväinen siihen, että olen uskaltanut sanoa vastaan, vaikka välillä kaduttaa, että ei ehkä olisikaan pitänyt. Tiedän kuitenkin, että ei ollut kivaa kotona pohtia yksin, miksi mulle saa sanoa/tehdä mitä vain.

Kiitos vielä kaikille ja hyvät sjoulut! Ap menee nyt nukkumaan. :)

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 02:14"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 02:07"]Täällä toinen samanlainen! Kai se oli silloin 18-vuotiaana osa jotain kasvamisprosessia. Alkuun tää muutos kynnysmatosta tuntevaksi ihmiseksi oli suurimmalle osalle minunkin kavereista todella järkyttävä muutos, mut ajan kanssa osa niistä palas takasin. Kiltti olen edelleen ja en pyri loukkaamaan ketään, mutta nykyään osaan pitää puoleni, joka on helvetin hieno tunne.

Periaatteessa en siis muuttanut itsestäni paljoakaan, toin siihen edelliseen minään vain jotain uutta. Kaikkein tärkein kysymys tässä nyt on se, että oletko SINÄ tyytyväinen itseesi ihmisenä muutoksen jälkeen? Ja kannattaa miettiä kaksi kertaa haluatko edes pitää tuon kaltaisia ystäviä kuin sinulla aiemmin oli.

Kyllä se ajan kanssa tasaantuu. Ihmiset joutuu sopeutumaan nyt "uuteen sinuun" ja ymmärtää etteivät he voi kohdella sinua samaan tapaan kuin aiemmin.

puhelin poistaa varmaan kappalejaot joten anteeksi varmaan sekavasta tekstistä. Tsemppiä sulle!
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Olen tyytyväinen siihen, että olen uskaltanut sanoa vastaan, vaikka välillä kaduttaa, että ei ehkä olisikaan pitänyt. Tiedän kuitenkin, että ei ollut kivaa kotona pohtia yksin, miksi mulle saa sanoa/tehdä mitä vain.

Kiitos vielä kaikille ja hyvät sjoulut! Ap menee nyt nukkumaan. :)
[/quote]

Aina saa sanoa vastaan jos jokin teko tai puheet loukkaa :) Sitä ei pitäisi koskaan katua, jos on tilanteen asiallisesti hoitanut.

Hyvät joulut sinnekin! :)