Vetelia aiteja nykyaan. Ei jakseta muutamaa lasta muka itse hoitaa, vaan vasytaan. Surkeaa porukkaa. Ennen vanhaan vuosituhansien ajan lapsia tuli ilman ehkaisya usein yli kymmenen
Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.
Kommentit (29)
esikoispojan vaimo eli miniä.
Ei se lapsia hoitanut. Imetti ja syötti. Kaikki meni nukkumaan pimeän tultua.
Kuten jo sanottu aiemmin, enne oli isot perheet (ja yhteisö) lapsia kasvattamassa.
Toiseksi, monet vanhat mummut ovat sanoneet, että " ei silloin lapsia hoidettu, ei ollut aikaa" .
Ja kolmanneksi: ovat äidit olleet silloinkin väsynetä, siitä vaan ei saanut pukahtaa sanaakaan.
Äitien ei tarvinnut mennä töihin siksi, että piti saada ruokaa pöytään... eikä ollut vuokria ym. maksettava samalla tavalla kuin nyt... Muutenkin maailma oli niin erilainen, lapsista ei tarvinnut paljon kantaa huolta että alkavatko käyttämään alkoholia ja huumeita minkäkin ikäisenä ja miten se koulukin menee että joskus pääsee töihin ym. ym. Näitä meidän äitien huolia on nykyään ihan erilailla kun ennen...
Kyllä minä hattua nostan mummolleni joka hoiti omansa 5 lasta (nuorin vuoden ja vanhin 8v) ja siihen päälle viisi hoitolasta ja kodin ja miehensä veljenkin... Eikä ollut pyykkikonetta, mutta vesi sentään tuli jo sisälle ja meni viemäriin. Ulkovessa toki oli...
myös lastenhoitoapua, mutta sitten kun he vaan vanhenivat, niiin taas lisääntyi perheenäidin taakka. Joutui vielä hoitamaan vanhustakin. Ajatelkaa nyt, miten oli hankalaa hoitaa pissat ja kakat ennen kuin nykyaikaiset vaipat oli keksitty. Ei ollut sille isovanhemmallekaan edes muovifroteeta sänkyyn. Huh, huh. ap
sääli äitiään, joka joutui raatamaan suuren perheensä eteen. Hänellä oli yli kymmenen lasta, joista osa kuoli nuorena. Mummoni häpesi, kun oli lapsena esim vaatinut pitsireunaisia lättyjä äidiltään. Muut eivät kelvanneet. Vasta aikuisena kuulemma tajusi, miten raskasta oli äidillään. No, mummoni piti huolen siitä, että hänelle tuli vain yksi lapsi.
Elämä voi olla vain näennäisesti helppoa. Ennen elämässä oli ainakin enemmän vaihtelua (pääsi välillä lypsämään lehmiä) ja enemmän seuraa (isot perheet ja suvut samoissa tiloissa pyörimässä ja auttamassa). Tiedon myötä myös " kasvatusvaatimukset" ovat kasvaneet. Ja vaikka kyse olisikin vain sukupolvemme luonteen heikkoudesta, eikö olisi aihetta myötätuntoon? Entä olisiko ratkaisuehdotuksia tarjolla?
osasyynä voi olla itsekkyys. Ei viitsitä uhrautua perheen vuoksi. Halutaan itselle vaan sitä mikä mielllyttää. Ennenvanhaan äidit kantoivat taakkansa nöyrästi. Hoitivat niin lapset kuin vanhempansakin. Kumma vaan, kun käsien iho kesti sellaista jatkuvaa pesemistä.
Ajattelevat, että itseä täytyy päästä toteuttamaan ja baareihin. Lapset saa hoitaa joku muu.
Vierailija:
Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.
Anoppi ja oma äiti auttoivat. Osa sisaruksista menehtyi lapsena. Isommat lapset auttoivat heinäpellolla, talon töissä, lastenhoidossa jne. Ei niitä yksin tarvinnut kenenkään silloin hoitaa.
Vierailija:
Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.
mummoja todellakaan riittänyt joka kotiin auttelemaan. Kyllä sillä perheenäidilllä oli valtava työ. Ihan jo ruuanlaitossa ja vaatehuollossakin, saati sitten lastenhoidossa. Myös karjaakin oli hoidettava yms.
a. Mutta jos se valinta tehdään nöyryyden ja uhrautuvaisuuden vuoksi, edessä on mielenterveysongelmia ja katkera vanhuus.
Vierailija:
osasyynä voi olla itsekkyys. Ei viitsitä uhrautua perheen vuoksi. Halutaan itselle vaan sitä mikä mielllyttää. Ennenvanhaan äidit kantoivat taakkansa nöyrästi. Hoitivat niin lapset kuin vanhempansakin. Kumma vaan, kun käsien iho kesti sellaista jatkuvaa pesemistä.
Ei ne äidit ja mummot muilta kotitöiltään aina ehtineet katsoa taaperoiden perään ja tapaturmia sattui. Turha ihannoida entisiä aikoja, ei se lastenhoito välttämättä kovin laadukasta ollut silloin.
Vierailija:
mummoja todellakaan riittänyt joka kotiin auttelemaan. Kyllä sillä perheenäidilllä oli valtava työ. Ihan jo ruuanlaitossa ja vaatehuollossakin, saati sitten lastenhoidossa. Myös karjaakin oli hoidettava yms.
Juu ja meillä nuo vanhukset nyt muistelvat kuinka heitä hakattiin remmeillä ja kuritettiin fyysisesti jos ei uskonut tai joskus sai ihan ilman syytäkin. Oiskohan oireita sen ajan vanhempien väsymyksestä ts masennuksesta. Eipä silloinkaan joka äiti tai isä jaksanut...
Olisi mahtanut mummi aikoinaan kuolla nauruun, jos sille olisi sanonut, että meneppäs nyt keinuttamaan 1-vuotiasta pihalle ja tekemään hiekkakakkuja, että lapsi saa virikkeitä!
Eli lasten kanssa ei leikitty.
Niitä ei hoidettu yhtä tarkasti kuin nykyään.
Osa lapsista kuoli.
Tukiverkosto oli usein parempi.
Vanhuksiakaan ei tarvinnut niin pitkään hoitaa, kun ne lääkityksen ja hoidon puutteessa kuolivat nuorempina.
Ja silloinkin oltiin väsyneitä ja masentuneita.
monet ruinaavat vähistä lapsistaan, että eivät jaksa hoitaa ja menevät sitten pian töihin, jotta voivat viedä hoitoon soveliaasti. Jotkut kolmen lapsen äidit ovat kotona ihan burn out, vaikka on ties mitkä vempeleet apuna ja helpot vaipat, tuttelit ja purkkiruuat.
sairaana ja kuuli äitinsä sanovan isälleen: " Kuolis nyt tuokin niin ei tarttis uusia vaatteita sille hankkia" . Mummoni oli jonkin verran alle 10v. Lapsia oli 12kpl perheessä. Ei se herkkua ollut silloin, eikä nyt.
Silloin vain ei ollut lupa myöntää väsymystään. Mummoni on vasta nyt kertonut, että kerrankin jouluna hän nukahti rättiväsyneenä kesken jouluaterian, jonka oli kahdeksalle lapselleen laittanut...
Ainakin äitini kertoi hoitaneensa jo nelivuotiaana vuoden ikäistä veljeään äitinsä ollessa navetassa.