Lue keskustelun säännöt.
Nykyään ihmiset eivät auta enää auttamisenhalusta
22.12.2014 |
Tämä ilmiö säälittää mua, vaikka toisaaltahan tällä on periaatteessa hyviä seurauksia: Ihmisiä autetaan kyllä. Mutta se apu jää toissijaiseksi sen auttajan oman sädekehän kiillotuksen rinnalla.
Vanhus kaatuu. Ohikulkija nappaa vanhuksesta kuvan, nostaa vanhuksen pystyyn, ottaa selfien ja kirjoittaa Facebookiin että KUKAAN EI AUTTANUT MUTTA MINÄPÄ AUTIN MUISTAKAA AUTTAA.
Auttaisiko kukaan ketään, jos sitä urotyötä ei yhtäkkiä voisikaan jakaa sosiaalisessa mediassa?
Kommentit (7)
Mä autan ja rakastan autettavaa tai ainakin yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä just autoin jonkun mummon ylös, kun kaatui pyörällä. En ottanut kuvia tai mitään.
Ennen auttaminen perustui aika paljon Jumalanpelkoon, jolloin silloinkin syy oli itsekäs, itsekkäät joutui helvettiin, joten kannatti auttaa. Pientä paradoksia...
Ja kyllä ihmiset auttaa, jos joku tarvii apua. Olen saanut apua ja olen auttanut. Se että joku kävelee ohi, ei tarkoita että kaikki kävelee ohi ja sekin joka käveli ohi, voi myöhemmin katua ja seuraavassa tilanteessa hän on se joka auttaa. Suomalaiset ovat oikeasti luottavasta ja auttavaista kansaa.
No mä olen ainakin auttanut. Vanhusten parissa olen työni tehnyt ja melkein viikottain jäin omalla vapaa-ajallani porisemaan ja huolia kuuntelemaan. Vein leipomuksiani ja leipääkin uunituoreina mennessäni ja otin veloituksetta kaveriksi kauppareissuille mukaan työajan ulkopuolella.
Ystäväni kanssa järjestimme keräyksen rajantakaisille paluumuuttajille palvelutaloon. Kaikki ylimääräiset vaatteet ja tavarat (vain hyväkuntoiset ja puhtaat) vien tarvitseville. Dyykkaan mm. roskiksia ja kerään todella laadukasta tavaraa, jonka välitän putsattuna eteenpäin. Ruokaa en sieltä sentään ota!
Kivoja vaan nämä näiden lapset, kun alkoivat soittelemaan, että millos taas viet äiteen kauppaan ja sähän varmaan voit käyttää mamman siellä ja mamman täällä, ja voisitko ajella tänne meillekin päin ja tuoda sitä ja tuoda tätä, ilmaiseksi tietenkin...
Jk. Ainuttakaan selfietä ei ole otettu, korkeintaan pari belfietä, joista en ole tunnistettavissa.
Kyllä ihmisiä täytyy auttaa aina kun se vain on suinkin mahdollista. Auttamisesta ei pidä nostaa itseään eikä ottaa palkkaa. Antaa hyvän kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei avun tarvitse aina olla jotain järisyttävää. Ihan pienikin ele, kuten oven auki pitäminen toiselle ihmiselle, saattaa pelastaa jonkun päivän. Itse muistan edelleen kymmenen vuoden takaa kun olin väsynyt, kylmissäni ja helvetin lihava ja vielä rumakin, ja olin Sörnäisten metroasemalla menossa kotiin. En tahtonut saada aseman raskasta ovea auki väsymykseltäni mutta yhtäkkiä oven taakse ilmestyi hyvännäköinen, leveästi hymyilevä nuori kundi joka avasi mulle oven ja piti sitä auki kunnes pääsin ulos. Onneksi ehdin kiittää nopeasti ennen kuin tyyppi hävisi. Joten kiitos, sinä nuori, komea, ruskeasilmäinen arkipäivän enkelimies!
Ei ihminen miksikään ole tässä muuttunut. Aina on ollut sitä että ihmisten motiivit auttaa on usein ainakin osittain epäpuhtaita, itsekkäitä. Ei sosiaalinen media tätä ilmiötä ole luonut, ehkä tuonut enemmän esiin kyllä.
Mutta minusta mainitsemassasi tapauksessa on kyllä hyvääkin, eikä pelkkää itsekkyyttä, siinähän on muistutus siitä että tosiaan hädässä olevaa vierastakin ihmistä voi ja pitäisi auttaa.