Mikä olisi työ, jossa omalaatuisuus, hiljaisuus ym hyväksyttäisiin
Alkanut toden teolla kyllästyttää se, kun en istu johonkin(?) muottiin ja minun pitäisi olla muuta kuin olen, jotta olisin pidetty työpaikalla. Olen siis introvertti eli aika hiljainen enimmäkseen porukassa ja viihdyn omissa oloissa, enkä jaksa ottaa väkisin osaa keskusteluun jos minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään sanottavaa. Olen kaikille ystävällinen enkä jaksaisi kuunnella yhtään seläntakana puhumista siitä millainen joku on jne. Sen kuitenkin huomaa että meitä hiljaisia ja rauhallisia jotenkin vieroksutaan työyhteisössä vaikka oltaisiin ihan yhtä hyviä työntekijöitä kuin muut ja kahden kesken jopa puheliaita jos "oikeaan" seuraan sattuu. Voin vain kuvitella mitä minustakin "hissukasta" puhutaan. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen, enkä yritä olla muuta, olisi kuitenkin mukavaa tuntea olevansa ns. hyvä ja pidetty tyyppi.
Kommentit (36)
Arkiston- tai kirjastonhoitaja. Eikä missään yleisölle avoinna olevassa paikassa.
Röntgenhoitajissa ei ole yhtään täysin normaalia ihmistä. Hiljaisuutta ei valitettavasti arvosteta erityisesti kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Arkiston- tai kirjastonhoitaja. Eikä missään yleisölle avoinna olevassa paikassa.
Eihän tälläisiä virkoja ole enää?!? Vanhan liiton peruja. Joka helvetin hommassa pitää olla ASIAKASPALVELIJA.
Kertokaa minullekin joku realistisesti saatavilla oleva ammatti, missä ei tarvitse pätkääkään olla tekemisissä "asiakkaiden" kanssa. Olen lopen kyllästynyt ihmisiin. Mikään kirjailija tai kääntäjä tai taiteilija-hörhöily ei käy, koska ei niitä hommia ole eikä niistä kukaan mitään maksa.
Vierailija kirjoitti:
Entä sellainen työ, jossa käyt piipahtamassa jossain työyhteisössä mutta en ole osa sen ns. vakituista ydinporukkaa?
Esim. kuraattori, koulupsykologi, kouluterveydenhoitaja tekevät työtään enimmäkseen itsekseen (saatat olla viikon aikana useissakin eri kouluissa) mutta välillä myös yhteistyötä opettajien kanssa. Vältät kuitenkin pahimmat opettajien keskinäiset draamailut.
Näähän on pelkkää asiakastyötä, vuorovaikutusta ja puhumista. Introvertille tosi raskasta pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Koodari!
Höpö höpö nykyään IT-alan hommat on kuin joukkueurheilua
Hienoa, että olet _jopa_ puhelias jos satut "oikeaan" seuraan.
Taidat olla aika kusipää, joka ei viitsi huomioida muita ihmisiä, jos et satu pitämään heitä "oikeanlaisina". Pieni rupattelu on kohteliasta ja se interaktio on paljon isompaa kuin se sanallinen vaihto.
Ehkä sopisit vaikka ammattirikolliseksi, voisit ryöstellä ihmisiä jotka eivät ole "oikeanlaisia", eli ansaitsisivat tämän kohtelun. Eikä tarvitsisi puhua! Ei muuta kuin nyrkki silmään ja rahat pois.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastonhoitaja
Miksiköhän tätäkin oli alapeukutettu kun pienestä sivukirjastosta löytyy täydellisin työpaikka introvertille hissukalle joka ei kestä selän takana pashaa puhuvaa työyhteisöä.
On ihan yksi lysti miten exsentrinen muuten olet koska olet täysin näkymätön kunhan vaan olet hiljaa ja järjestelet kirjoja aakkosjärjestykseen jossain hyllynnurkassa.
Kukaan ota kuitenkaan koskaan mitään kontaktia ja pahimmillaan joku av-mamma kysyy naama punaisena missä hyllyssä 50 shades of grey on.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy freelance-kääntäjäksi.
Tämä työ on introvertin unelma. Täydellinen itsenäisyys, ei tarvitse sietää mitään työkavereita.
Samaa olin tulossa ehdottamaan. Huono tosin noin vain "ryhtyä", mutta koulutuksen kautta kasvaa alalle.
Olen itse alan yrittäjä, itse introvertti, ja olen rekrynnyt avukseni kaksi introverttiä 😁 Kaikki työ tehdään kotoa etänä. Työajat saa päättää itse, kunhan sovituista aikatauluista pidetään kiinni.
Hoitajana saa ainakin kotihoidossa olla ihan oma itsensä, kunhan vaan on rehti, reipas ja hoitaa hommansa. Hiljaisuus on etenkin ikäihmisten kanssa hyvekin, sillä moni kaipaa kuulevaa korvaa enemmän kuin puheliasta papupataa, jolta ei saa suunvuoroa.
Kirjastonhoitaja joutuu olemaan asiakaspalvelussa. Opastaa, ottaa vastaan kirjoja ja vie koneelle lainauksia. Asiakkaiden ja työkavereiden kanssa on koko päivän.
Paitsi ehkä se itse kirjastonjohtaja istuu jossain sivussa tai omassa huoneessaan.
Museotyöntekijä. Ei siis asiakaspalvelussa vaan lähinnä kokoelmatyössä jne. niissä ihanissa, hipihiljaisissa varastoissa. Toimistolla moikkailee välillä työkavereita ja taukotiloissa piipahtaa, jos on tarvetta sosialiseerata .
Vierailija kirjoitti:
Koodari!
Tätä meinasin tulla itsekin sanomaan. Meilläkin on työpaikalla todella erilaisia ja ehkä jonkun mielestä omalaatuisia ihmisiä, mutta kaikki on tasa-arvoisia ja kaikki hyväksytään sellaisina kuin ovat.
Kirjasto on kyllä siitä ihana työyhteisö, että omalaatuisuus ja hiljaisuus tosiaan hyväksytään. Kirjastoalalle hakeutuu yleensä suvaitsevaa porukkaa. Se, millaista itse työ on, vaihtelee taas todella paljon toimipisteestä riippuen. Tieteelliset kirjastot noin yleensä ovat rauhallisempia kuin yleiset kirjastot.
Tämä. Onneksi kirjastoissa ei ole asiakkaita eikä heille tarkoitettuja vinkkauksia, opastuksia, opetuskäyntejä eikä tapahtumia. Siksi kirjastonhoitajien ei tarvitse muuta kuin hoitaa niitä kirjoja kaikessa hiljaisuudessa.