Lue keskustelun säännöt.
Ajatuksia liittyen vapaudesta, raskaudesta ja muusta
21.12.2014 |
Luin tässä juuri jonkun "yllättäen" raskaaksi tulleen bloggaajan juttua ja tuli taas se tunne että onneksi itsellä ei ole raskausmahaa eikä lapsia. Ei ole kramppaava (potkiva lapsi mahassa) tiellä ja olen vapaa tekemään mitä vain menemään minne vain ilman huolta toisesta. Vaikea käsittää miten bloggaajat kykenevät hehkuttamaan raskausmahaa ja kuvaavat mahojaan koko ajan, mitä ihanaa siinä pelkässä mahassa on? vai olenko vain tällainen lapseton joka ei ymmärrä mitään? no jos olisin siinä tilanteessa en todellakaan haluaisi kuvata mahaa 24/7 someen ja antaa vieraiden ihmisten läpsiä (paijata) mahaa, tulisi oksennus kurkkuun jo tuostakin. Raskausajan pahoinvointikohtaukset ja mielialahäiriöt eivät myöskään millään tavoin houkuttele.
En minä aina ollut tällainen vaan olin joskus itsekin höpsö teini joka ajatteli että ehkä sitä olisi "ihan kivaa" olla äiti, mutta kaikki kumminkin muuttui ja tunnen todella todella vierasta ajatusta mistään äiteydestä. En kuulu mihinkään lapsivihaajat -kerhoon vaan sellaiset kävelemään ja puhumaan oppineet lapset on kivoja pikkuihmisiä, mutta suoraan sanoen en ole koskaan tuntenut mitään hellyyttä tai halua saada pieni kaljupäinen vauva. Naapurissa asui aikanaan sellainen äiti-ihminen joka ryntäili lässyttämään ja silittämään vieraiden naisten vauvoja, itse en koskaan voisi käyttäytyä sillä tavalla. Kai tästä ihmisestä puuttuu jokin äitigeeni kokonaan, en tiedä, voi olla. Ehkä en edes tulisi raskaaksi, voi olla.
Niin asiaan liittyen yksi suuri järkytys olisi kyllä jos huomaisi tulevansa raskaaksi sattumalta vaikkapa jollekin ikävälle miehelle tai sellaiselle joka ei olekaan ns. se oikea vaan täysin väärä. Niin sitähän joutuisi sitten katselemaan lapsen lisäksi ajoittain myös sitä väärää miestä.
Kaikessa tässä tuntuu myös kamalalta se että juuri naisen pitäisi kärsiä ensin kuukautisista ja sitten vielä raskauspahoinvoinnista ja synnytyksestä! ja sen lisäksi vielä huolehtia lapsesta 18 vuoden ajan, miehet pääsevät niin helpolla kaikesta kivusta.
Mistä voi edes tietää kuka mies on kaiken sen kivun arvoinen?
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 02:32"]
Luin tässä juuri jonkun "yllättäen" raskaaksi tulleen bloggaajan juttua ja tuli taas se tunne että onneksi itsellä ei ole raskausmahaa eikä lapsia. Ei ole kramppaava (potkiva lapsi mahassa) tiellä ja olen vapaa tekemään mitä vain menemään minne vain ilman huolta toisesta. Vaikea käsittää miten bloggaajat kykenevät hehkuttamaan raskausmahaa ja kuvaavat mahojaan koko ajan, mitä ihanaa siinä pelkässä mahassa on? vai olenko vain tällainen lapseton joka ei ymmärrä mitään? no jos olisin siinä tilanteessa en todellakaan haluaisi kuvata mahaa 24/7 someen ja antaa vieraiden ihmisten läpsiä (paijata) mahaa, tulisi oksennus kurkkuun jo tuostakin. Raskausajan pahoinvointikohtaukset ja mielialahäiriöt eivät myöskään millään tavoin houkuttele.
En minä aina ollut tällainen vaan olin joskus itsekin höpsö teini joka ajatteli että ehkä sitä olisi "ihan kivaa" olla äiti, mutta kaikki kumminkin muuttui ja tunnen todella todella vierasta ajatusta mistään äiteydestä. En kuulu mihinkään lapsivihaajat -kerhoon vaan sellaiset kävelemään ja puhumaan oppineet lapset on kivoja pikkuihmisiä, mutta suoraan sanoen en ole koskaan tuntenut mitään hellyyttä tai halua saada pieni kaljupäinen vauva. Naapurissa asui aikanaan sellainen äiti-ihminen joka ryntäili lässyttämään ja silittämään vieraiden naisten vauvoja, itse en koskaan voisi käyttäytyä sillä tavalla. Kai tästä ihmisestä puuttuu jokin äitigeeni kokonaan, en tiedä, voi olla. Ehkä en edes tulisi raskaaksi, voi olla.
Niin asiaan liittyen yksi suuri järkytys olisi kyllä jos huomaisi tulevansa raskaaksi sattumalta vaikkapa jollekin ikävälle miehelle tai sellaiselle joka ei olekaan ns. se oikea vaan täysin väärä. Niin sitähän joutuisi sitten katselemaan lapsen lisäksi ajoittain myös sitä väärää miestä.
Kaikessa tässä tuntuu myös kamalalta se että juuri naisen pitäisi kärsiä ensin kuukautisista ja sitten vielä raskauspahoinvoinnista ja synnytyksestä! ja sen lisäksi vielä huolehtia lapsesta 18 vuoden ajan, miehet pääsevät niin helpolla kaikesta kivusta.
Mistä voi edes tietää kuka mies on kaiken sen kivun arvoinen?
[/quote]
Eihän se mies olekaan sen kivun arvoinen vaan lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia minäkin mietin vielä 5 vuotta sitten. En todellakaan ollut lapsista kiinnostunut. Ajatus äitiydestä oli vieras, samoin vauvamahasta. Sitten tuli vauvakuume. Minulle, ihan outoa. Podin sitä 4 vuotta, joista 2 yritettiin raskautta. Aloin jo olla surullinen, etten lasta saakaan, kaikki lapsiin liittyvä alkoi ahdistaa. Aloin suunnitella elämääni muuta - kun sitten tulinkin raskaaksi! Nyt vauva masussa on ihaninta ikinä. Ja luonnollisinta. Eikä synnytyskään enää tunnu niin pelottavalta. Näinkin voi käydä.