Apua parisuhteeseen, mitä ajatella näistä...
Olemme avoliitossa, muutimme yhteen keväällä. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehellä entisestä liitosta lapsia. Meillä yli 10 vuoden suhde takana. Mies jäi keväällä kiinni uskottomuudesta ja lupasi lopettaa. On kuitenkin jäänyt kiinni soittamisesta tämänkin jälkeen.
Nyt mies alkanut puhumaan ettei tiedä olemmeko loppuelämän yhdessä. Ei kuulemma tiedä mitä haluaa. Haluaako entisen elämän muuttuvan, haluaako että asumme yhdessä. Mikään meillä ei sinänsä ole huonosti. Uskottomuus on tietenkin tuonut mukanaan kriisin, mikä lienee luonnollista. Mies muutti suoraan entisen perheen luota meidän kanssamme ja asumme siis ensimmäistä kertaa saman katon alla. Sanoin, että voin lähteä lapsen kanssa ja hakea oman asunnon, mutta ei halua sitäkään. Rakastaa sanojensa mukaan minua ja esim. eilen näiden juttujensa jälkeen tuli viereeni, halaili yms.
Puhui myös, että olemmeko kuitenkaan samanlaisia ihmisiä, ja onko meillä eri kiinnostukset elämässä jne.
Ja kun en ole kehunut häntä ääneen, jostain tekemiséstään, hän kokee sen niin, että minä aliarvioin tms. Mikä ei todellakaan pidä paikkansa.
Itse olen sitä mieltä, että hän käy läpi erokriisiä entisestä elämästään, uskottomuuskriisiä ja kriisiä yhteen muuttamisesta.
Mutta minua loukkaa suunnattomasti nämä hänen puheensa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Miten selvisitte?
Kommentit (5)
Tosin ei sua, vaan entistä kumppaniaan. Mitähän siitä pitäsi ajatella. Nyt kun mies on pettänyt jo suakin, niin ymmärrät varmaan mikä se on miehiään. Et olekaan ihanampi kuin se vaimo ketä te petitte...
siis olit miehesi toinen nainen 10 vuotta ja nyt kun teillä on arki tullut vastaan ihmettelet miksdi suhde ei toimi????
Ja sinusta on jotenkin ihmeellistä että miehesi pettää SINUA??? Tottakai pettää, pettihä hän vaimoaanki 10 vuotta. Kuvittelitko todellakin olevasi ainoa hänelle?
Voi voi, kyllä surku tulee sinua! Tai sitten ei, sitä saa mitä tilaa! Ja sinä tilasit salasuhteissa viihtyvän toisen vaimon miehen. Ole nyt onnellinen!
Hyvät palstalaiset älkää tuomitko alkuperäistä kirjoittajaa, kun ette tiedä todellista tilannetta.
Itse olen sivusta seurannut monenlaisia perhedraamoja jo työnikin takia, joten ei ole yhtä totuutta olemassa.
Voimia sinulle ap-kirjoittaja. Toivon elämäsi selviävän.
Todellinen ongelma on nyt se että miehesi on keskenkasvuinen eikö osaa ottaa vastuuta arjesta. Älä anna vaihtoehtoja ja yritä ymmärtää, se ei miestäsi paranna. Otat lapsesi ja lähdet. Kerrot että kun tietää mitä tahtoo niin voi tulla uudestaan keskustelemaan kanssasi. Mutta jos et laita miestäsi koville nyt, niin ei varmastikaan muutu. Joskus on niin että täytyy antaa vapautta jotta voi saada läheisyyden takaisin. Luulen että jäetyksi tuleminen on miehellesi niin iso shokki että joutuu kriisissään käymään itseään ja elämäänsä läpi. Voi tietenkin olla että loppujen lopuksi huomaa vaikka sen ex-vaimon olevan se elämän nainen tai sitten lähtee ihan uuteen suuntaan. Mutta sinulle on parasta ottaa ero, joko saat miehen parempana takaisin tai sitten sinulle on tarkoitettu joku muu. Mutta tuhoat vain itseäsi jos siihen jäät ja yrität ymmärtää.
Itse tuhosin itseni kun yritin aina ymmärtää ja annoin anteeksi kaiken pahan kun aina oli joku syy. Kun erosimme mies muuttui ja tajusi mitä menetti. Me tosin ei koskaan palattu yhteen sillä minä en enää halunnut, mutta välimme ovat nykyään paljon paremmat kuin silloin kun asuttiin yhdessä (meillä yhteinen lapsi).
Eli olet ollut miehen sivusuhde 10 vuoden ajan, nyt kun hän erosi muutitte yhteen asumaan ja samoihin aikoihin hän on ollut uskoton myös sinulle?