Lue keskustelun säännöt.
En uskalla jättää lapsia hetkeksikään miehen vastuulle :(
20.12.2014 |
Olen väsynyt ja kaipaisin edes hetkeksi omaa aikaa. Mieskin patistaa harrastamaan ja vaikka pienelle lomallekin ystävän kanssa. Tietää kyllä että kaipaisin hengähdystaukoa kun olen aina lasten kanssa. Mutta, en uskalla jättää lapsia hänen vastuulleen kun aina käy jotain. Lapset 2v. ja 9kk, 2-vuotias on hyvin vilkas.
Siis joka helvetin kerta kun käyn vaikka ihan vain suihkussa, on joku kaaos jo päällä.
Isompi saattaa tunkea väkisin lusikalla ruokaa (siis vauvan mittapuulla valtavia palojakin) pienemmän suuhun ja toinen itkee ja kakoo hysteerisenä. Tai hypätä selän päälle, tunkea pehmoleluja ja peitoja nukkuvan vauvan naamalle "hoitaessaan" tätä. Mies tabletilla lukee vieressä päivän uutisia eikä tajua oma-aloitteisesti puuttua mihinkään.
Tai 2v. polttaa suunsa höyryäään ruokaan kun miehellä ei tietenkään käy mielessä, että pitäisi antaa ruoan jäähtyä. Tänään poltti kätensä kuumaan levyyn, vaikka mies laittoi samalla hellalla ruokaa. Ei sitten voinut yhtään ennakoida ja nostaa lasta ajoissa pois. Itse olin vessassa, että tosiaan ei kauaksi tarvitse lähteä...
Ulkona mies saattaa alkaa yhtäkkiä hääräämään ihan omiaan, vaikka olen sata kertaa sanonut ettei vilkkaan tien vieressä ja kaupunkialueella voi uteliasta ja vilkasta lasta jättää hetkeksikään valvomatta. Lapsi karkaa hetkessä pihalta, vaikka koko ajan perään katsoisi. Mies silti saattaa pikaisesti käväistä autotallissa tai sisällä, ihan vaan "nopeasti kävin hakemassa"... on vakioselitys, vaikka juuri oltaisiin sovittu, että hän katsoo nyt lapsen perään. Minä saatan sitten havahtua omista pihatöistä ihan toiselta puolelta pihaa ja huomata kun lahje vilahtaa kulman taakse ja saan lapsen viimehetkellä kiinni ennen tielle syöksymistä.
Vaaratilanteita tuntuu käyvän ihan koko ajan, vaikka kuinka koitan asiaa takoa miehen päähän. Miehen hoitovastuun jälkeen on jo tikattu, liimattu ja hoidettu yhtä sun toista ikävää mustelmaa ja ruhjetta, auringonpolttamaa ja ties mitä muuta. Tänään palovammaa. Helvetti että ottaa päähän. Ei varmaan tarvitse mainita, että niitä vähemmän vaarallisia kummallisuuksia käy ihan päivittäin (täysin säähän sopimattomat joko liian kylmät tai ihan liian kuumat vaatteet jne.). Näistä nyt en niin välitä kun eivät aiheuta mitään välitöntä vaaraa.
Mutta mihin mä menisin sitten sitä omaa aikaa viettämään? Vessaan, suihkuun, viereiseen huoneeseen ?! Kun pakko näemmä olla koko ajan vahtimassa :(
Kommentit (9)
Mies ei koskaan opi ottamaankaan vastuuta, koska olet koko ajan tättähääräämässä ja kertomasa kuinka kaikki tehdään paremmin. Kaivat omaa kuoppaasi, potkit miehen ulos lasten ja sinun muodostamasta täydellisyyden kerhosta ja jalostut ihan mahdottomaksi marttyriksi, haet eroa viiden vuoden päästä.
Hellitä nyt vähän ja luota siihen, että mies on aikuinen ja hoitaa hommansa, kun saa nauttia lasten kanssa olosta täysin rinnoin ilman sinun jatkuvaa oikomistasi. Hän tekee asiat tavallaan, ja sekin on yhtä oikein kun sinun tapasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sulla tampio mies! Huh! Teiän pitää kyllä saada toi tilanne muuttumaan, eihän noin voi jatkua. Sä et kuulosta ees mitenkään hysteeriseltä, mutta sun mies on tosi vastuuton. Voiskohan neuvola auttaa?
Muuten suosittelen, että yrität silti päästä ottamaan sitä omaa aikaa. Pyydä joku muu lapsenvahdiksi sillä aikaa. Voisko vaikka anoppi tulla sun miehen kaveriksi?
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:33"]Mies ei koskaan opi ottamaankaan vastuuta, koska olet koko ajan tättähääräämässä ja kertomasa kuinka kaikki tehdään paremmin. Kaivat omaa kuoppaasi, potkit miehen ulos lasten ja sinun muodostamasta täydellisyyden kerhosta ja jalostut ihan mahdottomaksi marttyriksi, haet eroa viiden vuoden päästä.
Hellitä nyt vähän ja luota siihen, että mies on aikuinen ja hoitaa hommansa, kun saa nauttia lasten kanssa olosta täysin rinnoin ilman sinun jatkuvaa oikomistasi. Hän tekee asiat tavallaan, ja sekin on yhtä oikein kun sinun tapasi.
[/quote]
Tosi tehokas toi isän tapa kyllä, palovammoja sun muita päivittäin. Pitääkö lasten olla hengiltä ennen kuin huolehtiva osapuoli (tässä tapauksessa äiti) saa tulla tättähääräämään?
Seuraavan kerran kun jotain sattuu huudat sille tyhmälle ukollesi kurkku suorana, ettei tämä kykene vahtimaan omia lapsiaan. Raivostu sille tosissasi. Kerrot kaikki kauhuskenariot miten olisi voinut käydä. Esim. Jos päästää lapsen tielle, sanot, että olisi voinut jäädä auton alle ja kuolla. Lisäät, että siinäpä sitten järjestät kaksivuotiaan pienen lapsesi hautajaiset. Tunteisiin vetoaminen auttaa lähes aina. Vielä parempi jos muita ihmisiä kuulemassa. Tein ite noin, mulla siis ihan samanlainen mies. Voin kertoa, että alkoi vahtimaan esikoista 2v. paljon paremmin. Vieläkin on parantamisen varaa, mutta paremmin on mennyt kuin aiemmin.
Uskomatonta välinpitämättömyyttä se on eikä mitään muuta! Omat lapset ei kiinnosta miestä sen vertaa että oikeasti keskittyisi niihin lapsiinsa!!!
Ja kun on tarpeeksi "avuton" niin ei ikinä tarvitse edes ottaa todellista vastuuta lasten hyvinvoinnista kun äiti hoitaa kaiken :(
Väännä rautalangasta sille miehelle että kun hän on isänä ja aikuisena ihmisenä vastuussa niistä lapsista niin hän ei häärää mitään muuta eikä edes mieti muuta kuin niitä lapsia ettei tule enempää vaaratilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikooko ap suojella lapsiansa hautaan asti?
Jep, kyllä tuo on klassista välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä - kaikki muu mene lapsien edelle, omat ajatukset, touhut, jutut. Ärsyttävä äijä suoraan sanoen ja varisnkin tuo, ettei oteta mitään vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä heittäisin tuon tabletin seinään seuraavan kerran kun katselisi sitä samalla kun vieressä lapsille sattuu jotain ikävää. No joo, ehkä vaan nappaat sen pois kädestä ja sen sijaan että itse hoidat käynnissä olevan katastrofin käsket miehen ottamaan vastuuta. Onneksi, voi onneksi jätin miehen, joka vain pelasi tietokonepelejä kaiket illat..
Niin ja älykkyydestä ei pitäisi kiikastaa, mies on opinnoissaan ja urallaan menestynyt hyvin. Mutta mikä siinä on ettei minkäänlaista ennakointikykyä ole? Voiko sitä edes kehittää, vai onko loppuelämä tätä :(? tajuaa kyllä vahingon jo tapahduttua, että olisi pitänyt tarkemmin vahtia. Mutta aina on silti yhtä hämmästynyt, että miten niin pääsikin käymään kun oli a) poissa vain hetken tai b) vieressä (juu olit ehkä, mutta et seurannut yhtään...) Äh, ärsyttää.