**** SYYSKEIJUJEN KESKIVIIKO ****

Täällä on tänään ahistuspäivä :( Tuntuu siltä että tämä vauva ei tajua ollenkaan että eräpäivä meni jo. Pakko myöntää että olen vähän kade kun niin moni näyttää saavan vauvan jo viikkoa, pariakin aikaisemmin ja toisille on päätetty jo käynnistyspäiviä vaikka 42 viikkoa ei olekkaan täynnä. Tähän saakka olen jaksanut suhtkoht hyvin odotella rauhassa ja kaikille kyselijöille olen jaksanut vastata, mutta nyt en. Mua harmittaa sekin kun pyydettiin yksiä kummeja ja nyt ollaan odoteltu heidän vastaustaan jo kaksi viikkoa. Sanoisivat sitten ei jos siltä tuntuu. Peruisin koko pyynnön jos voisin. Pitäisköhän lähteä vähän ulkoilemaan jospa sitä piristyisi kun saa raikasta ilmaa keuhkoihinsa.



rv 40+2

Tulin pikaa pikaa ilmoitamaan että meille syntyi maanantai aamuna kello 09.58 ihana pieni prinsessa. Painoa neidillä oli 3360g, pituutta 51cm ja pipo 35cm. Neiti on ihan isoveljensä näköinen paljon pienempi vain.



synnytys oli nopea ja tramaattinen. Kirjoitan siitä illalla enemmän. onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin.



Nyt meen vähän lepäämään.



Öttis, poitsu ja neiti hätähousu 2vrk

Onnittelut Ritulle ja Dottelille! Njoammille tsemppiä - täälläkin ollaan vähän alavireessä.



Valitusta: Turvotus senkun pahenee. Jostain syystä vimmastuin eilen sen verran, että sain kiskottua sormuksen pois, vaikkei turvotus ollutkaan hellittänyt. Onneksi, sillä aamulla oli ennätysturvotus ja nakit alkavat muistuttaa enemmänkin campingeja. Sormia jäytää, varpaat hädintuskin taipuvat. Vain yhdet kengät mahtuvat enää jalkaan eivätkä ne ole kauneimmasta päästä. Vatsanahka on ihan hellänä. Plääh!



Aamulla sain tytön kaverin äidin luona israelilaisen aamupalan. Olipas ihanaa vaihtelua tähän ajantappamiseen. Kyllä tämä elo sellaiseksi on mennyt, että sitä vain toivoo, että päivä kuluisi nopeasti, yöstä selviäisi jotenkin ja uusi päivä koittaisi pian, jotta se synnytyksenkin aika vihdoin tulisi.



fullmoon 39+2

ÖTTIKSELLE hirveästi ONNEA!!!



Ja Oona se siellä sairaalassa :)



Niinkuin TYPOkin kirjoitti, oon miekin ollut kauan aikaa hoppuilematta koko synnytysasiaa ja tiiän myös, ettei miun kohdalla kannata hoppuillakaan. Silti pieni kateus iskee ja on se vaan niin jännää, miten yksilöllistä tuokin.. Toiset " saavat" nyyttinsä ennen eräpäivää ja toiset " joutuvat" odottamaan vielä pitempään. Silti kellään se vauva ei sinne asumaan jää.



Ympäripyörein ajatuksin -piias- yhä se 39+2

Paljon onnea Öttikselle, Ritulle, Dottelille ja muille nyyttinsä jo noutaneille ja tsemppiä sekä nyytinhakureissulle jo lähteneille että kaikille meille vuoroaan vielä odottaville! Ihanaa lukea jatkuvasti uusia vauvauutisia! Kummasti niitä lukiessa konkretisoituu taas itsellekin, että noin kuukauden päästä meidänkin vauva on syntynyt.



Viime viikonlopuna saimme mekin viimein hankittua ja kasattua pinnasängyn ja kovasti sekin tuntui tekevän vauvan tulon konkreettisemmaksi. Mä kun olen jotenkin asennoitunut siihen, että yli la:n mennään selvästi (vertaan raskauttani monellakin tapaa siskoni raskauksiin, ehkä liikaakin). Välillä oon joutunut muistuttamaan itselleni, että lapsi saattaa oikeasti syntyä milloin vain. On ollut pakko alkaa valmistautua henkisesti siihen, että synnytys ei ole enää kovin kaukana.



Sitten viime pinoutumisen olen ehtinyt käymään neuvolassa pariin otteeseen, viimeksi tänään. Vauva oli jo viikko sitten kiinnittynyt, muttei ole laskeutunut vielä. Th arveli, että vauva painaisi la:n tienoilla noin 3,6 kg; ei kuulemma tunnu kovin isolta, mutta ylä- ja keskikäyrän välillä viime kuukaudet pysytellyt sf-mitta antaa odottaa aavistuksen keskimääräistä isompaa vauvaa.



Rv 37+5

Paino +300 g/vko (ihme, että näin vähän...)

Turvotus +/-

RR ensin 116/72 ja toisella otolla 114/66

Pissa puhdas

Hemppa 138

Sf 34

Tarjonta RT I

Syke 140 +

Liikkeet ++



Muuten olo on ok. Sokeriarvot on pysyneet kurissa, vaikka välillä sorrunkin herkkuihin :( Öisin kylkeä vaihtaessa liitoskivut vähän vaivaavat ja nyt on parina aamuna jomottanut lonkkaa. Ajoittainen turvotus on saanut myös nivelet tuntumaan aroilta. Kivuttomia supistuksia tulee vaihtelevasti välillä vain pari kolme päivässä ja välillä yli kymmenen. Veikkaanpa, että mulla kivuliaat supistukset alkavat vasta sitten kun on tosi kyseessä (kuten siskollani).



Mitään suurta kiirettä mulla ei (vielä) ole päästä tästä vatsasta eroon. Olisi kiva saada koti kuntoon ennen muksun syntymää, mutta mun tahtini ei ole toistaiseksi päätä huimannut, vaikka joka päivä jotain saan sentään aikaiseksikin. Kaipa ensi viikolla voisi kuitenkin pikkuhiljaa alkaa panostamaan oikein kunnolla niihin kolmeen s:ään, niin ei toivottavasti menisi kovasti yli la:n.



Parit syyskeijut on viime päivinä kiitelleet tän palstan olemassaoloa ja niin kiittelen minäkin! Täältä on saanut hurjasti sellaista tietoa ja vinkkejä, jotka olisi hyvin todennäköisesti jääneet saamatta jos en olisi aikanaan eksynyt tänne. Kuten joku meistä keijuista parisen kuukautta sitten totesi, niin meillä syyskuisilla on ollut koko ajan tosi positiivinen henki eikä onneksi ollenkaan sellainen meininki, josta esim. tuoreessa Vauva-lehdessä kerrottiin (artikkelissa " Miksi äidit ovat julmia toisilleen?" ). Odottavan aika on pitkä, mutta väitänpä, että syyskeijujen ansiosta aika ei ole tuntunut niin pitkältä =)



Riina rv37+5

Suloisia uutisia koko pino pullollaan!! ONNEA RITU,ÖTTIS,DOTTELI JA MYTTY JA OONAKIN VIELÄ (muistinkohan kaikki??)



Ja terveisiä viho viimeiseltä (?) neuvolakäynniltä:



*rv 39+2

*painoa viikossa +400g (yhteensä 8.8kg)

*verenpaineet 135/84 (neuvolantäti ennusti lähentelevää synnytystä)

*SF-mitta pudonnut viikossa 2cm ollen nyt 32cm(pää todella alhaalla)

*rikoin sitten sen hemppakoneen viime viikolla joten nyt ei keneltäkään hemppaa saada.No ei vaiskaan, en rikkonu mutta miun kohdalla se rikkoontui näyttäen ne huikeet 903 arvot.



Ja neuvolan tädin arvion mukaan päivä tahi kaksi synnytykseen.



TIITIÄINEN: se on se limatulppa se vihree joiku!!! Mulla tuli ma-iltana ja työnteli sitä vielä eilenkin. Sen jälkeen on supistellu napakammin mutta säännöllisen epäsäännöllisesti etenkin iltasin. Vajaa viikko siitä kuulema synnytykseen. Max kaksi.



Oma olo on kyllä sellanen, että....en uskalla edes ääneen sanoa. Supistaa välillä, mutta se johtunee kävelemisestä neuvolaan ja takasin (yht.3km). Olin eilen illalla jo ihan valmis lähtemään. Ravasin vessassa tutkimassa pikkuhousun suojaa joka napsahduksen jälkeen, että lirahtiko lapsivettä?? No ei lirissy. En ihan oikeasti usko että menee enää kovin montaa päivää mulla synnytykseen, on sellanen olo tuolla alapuolessa, pää on todellakin niin alhaalla että tuntuu esim.istuessa, liitokset on kipeänä ja jotenkin sellanen " avonainen olo" .



Nyt päiväunille, tänään olis hyvä päivä lähteä, onhan nyt keskiviikko (aiemmatkin keskiviikon lapsia)



PIIAS: viestiä pukkaa, jos ennätän laittaa siinä hötäkässä :)



Minjuska 39+2

No niin, nyt sitten on oikeen todenteolla jo alkanut tapahtua!

Oikein paljon onnea öttikselle ja hänen koko perheelleen pienestä prinsessasta :)



Manta taas..

Hui, kuinka jännää. Laita vaikka tyhjä viesti, jos et jaksa naputella ;D



-piias-

Juuri kun olin toissailtana tulossa valittamaan vauvapalstalle, etten kerta kaikkiaan JAKSA enää olla raskaana, niin lorahti lapsivedet lattialle. :)) Sairaalassa oltiin noin klo 22.30 ja poika putkahti maailmaan klo 07.49. Synnytys oli uskomattoman helppo. Otin kyllä epiduraalin, jotta sain nukuttua pari tuntia ennen ponnistusvaihetta. Ponnistus kesti 11 minuuttia eikä tarvinnut edes tikkejä. Omin jaloin pääsin suihkuunkin ja vauva oppi heti rinnalle. :) Mielettömän hieno kokemus verrattuna edelliskertaan, jolloin alapää oli tikkejä täynnä, konttasin suihkun lattialla puolitajuttomana ja vaan itkin väsymystä.. Tästä synnytyksestä nautin täysin rinnoin! kuulostaa älyttömältä, eikö? :O Olin osastolla pojan kanssa yötä ja tänä aamuna päästiinkin jo pois lääkärintarkastuksen jälkeen. :)



Poika syntyi siis rv 39+5, mitat 3535g ja 51cm. Täydellinen pikkuihminen, joka on saanut koko perheen onnesta sekaisin. Isovelikin 1v3kk lepertelee vauvalle ja silittää tukkaa. :) Tästähän tämä vauva-arki vasta alkaa, saapa nähdä mitä se tuo tullessaan!



Onnea muiden syyskeijujen loppuodotukseen. Pidetään peukkuja, että kaikki pääsevät onnellisesti " maaliin" . Palaillaan asiaan sitten vauvapuolella. :)



Ulpunen, iskä & pojat



Ps. Kyllä elämä on ihanaa!!!!!

Eihän tästä pääse mihinkään, kun koko ajan pukkaa tämmösiä uutisia ;) No nyt kone, naps kiinni!!!



-piias-

Tänään on huono, huono päivä. ärsyttää, ja itkettää. eikä ole mitään syytä. paitsi se ettei tiedä koska pääsee synnyttämään. viikkoja vielä niin vähän ja silti olen jo aivan valmis ja kypsä!!! Viimeinen polikäynti takana ja edelleen on pehmentynyt ja 0,5-1cm jäljellä ja reilu kahdelle sormelle auki, mutta sehän ei välttämättä tarkoita yhtikäs mitään!! Äsken oli pikkareissa taas pieni klimppi kirkasta venyvää limaa eli sitä limatulppaa, mutta kun sitä tulee noin vähän kerrallaan niin kätilö totesi että voipi valutella viikkojakin!! Tulisi kunnon klöntti sitten. Ekaksi joutuu makaamaan estopiikin kanssa sairaalassa ja sitten ei kuitenkaan synny ajoissa =`(((( ja itseä harmittaa kaikista eniten tämä oma typerä mieliala, ei ole mitään hätää eikä paniikkia ja parempi sen vauvan on kasvaa mahassa vielä. voi voi ja vali vali.



parempi uutinen on se että meidän kuopus ilmoitti ettei aio enää käyttää yövaippaa koska ei ole enää vauva =) eka yö meni hyvin, viime yönä tuli vahinko ja poika oli niin häpeissään ettei tullut edes herättämään vaan itkeä tihrutti ihan hiljaa ja kävi viemässä märän yöppärin pesuun. heräsin kun kodinhoitohuoneen ovi kolahti. voi minun pientä miestäni. onneksi nukahti heti kun sai kuivan petin ja yöppärin, minä vaan jäin taas valvomaan pariksi tunniksi, haukotus.



jahas ja sitten lähden hakemaan pikku-ukkoa hoidosta, on saanut silmätulehduksen ja täytyy viedä lääkärille. On enää lapsilla tämä kuu hoitoa, joten siksikin toivoin että vauva syntyisi viikon päästä, pääsisi ehkä jotenkuten alkuun imetyksen ynm kanssa ennenkun täysi härdelli päällä.



tsemppiä kaikille loppuodotukseen ja kunhan taas rauhoitun niin oikein hävettää tämä oma purkaus kun viikkoja on tosiaan vasta 37+3



t.tuisku

t.Riina_77

Ei juu täältä koneelta pääse mihinkään, kun noita vauvauutisia kyttää kuin hai laivaa =) Aivan ihana juttu!! Onnea vielä kerran ja kohta varmaan voi onnitella jo Oonaakin, kun vauvanhakumatkalle lähti =)



Nyt nukkumaan esikon kanssa, shoppailureissu teki tehtävänsä ja selkää särkee pirusti...



-frodo 40+1 tai 39+6-

En enää muista ketkä kaikki niitä ovat saaneet, kun kauhiaa vauhtia uusia pikkukeijuja putkahtaa maailmaan :)



Omalla kohdalla päivä on ollut aivan kamala!! Henkinen puoli on täysin maassa. Kävin eilen Jorvissa viimeisessä synnytystapakeskustelussa, enkä todellakaan saanut vastauksia joita olisin halunnut. Positiivisesti katsottuna meidän perheeseen syntyy huomenna noin kahdeksan aikaan uusi perheenjäsen :) Tavasta en vain tykkää eli sectiolla.

Sain esikoisen sectiolla perätilan takia eikä sinäänsä leikkauksessa ei ole mitään vikaa. Parannuinkin siitä nopeampaan kuin alatiesynnytyksestä jostai sain IV-asteen repeämän, mutta en vain pidä yhtään ajatuksesta, että vietän taas jälleen kerran heräämössä aikaa ilman vauvaa ja miestä!! Jotenkin nämä hormoonit tekevät nyt tepposiaan. Kuinka ihmismieli onkin hassu, kun olisin kerrankin halunnut kokea sen " täydellisen" synnytyksen jossa saan jäädä lapsen kanssa heti syntymästä saakka.

Ja tämä sectiohan olisi helpommin " hyväksyttävissä" , jos lääkärit olisi minulle sanoneet, että " ei saa synnyttää alakautta" . Mutta EI... laittoivat sen täysin minun päätettäväkseni... He eivät kuitenkaan suostuneet seuramaan lapsen kokoa ettei painoarvio lähene 4kiloa... sen tiedän, että tuo on painoraja jonka kirurgi on antanut rajaksi alatiesynnytykselle...



No mutta nyt mennään sectioon ja heräämöön ja ollaan taas jälleen muiden armoilla leikkauksen jälkeen. En yhtään pidä tilanteesta, mutta ehkä se siitä, kun nään lapsen. Vaikka en saakaan häntä rinnalle leikkaussalissa...



Olipas todellinen valitusromaani... Sorry kaikille, johonkin vain piti purkaa mieltä :)



sanniina ja poppana rv39+2

Täällä kans samat ajatukset Piias kans, ettei tästä koneelta voi hetkekskään poistua, kun kokoajan syyskeijuja satelee maailmaan :)

Aika hassua ja Ihanaa!!

Käyn montamonta kertaa päivässä lukemassa täällä ja jännittämässä että kuka nyt on vauvansa jo saanut...oikeesti oon ihan koukussa tähän sivustoon!!Harmi vaan kun itsellä ei ole edelleenkään mitään lähtömerkkejä...viime yönä tuli tasan kaksi aika kovaa supistusta,mutta siinä ne...päivällä ei tunnu missään mitään!!



Äiti-lapsi-kerhossa tänään kaikki muut kyläläiset oli jo oman vauvansa saaneet,isoin oli jo kohta 6kk,pienin 1kk.Ja jokainen kyseli vuorollaan että joko tuntuu että lähtö on lähellä,ja ihmeteltiin tätä mun pikkusta mahaa(en oo voinu mitata mahanympärystää kun en löydä minkäänlaista mittaa...)

Siinä sitten katselet kun monta äitiä hyysää ja hoivaa omaa nyyttiään,ja minun syli on vielä ihan tyhjä...voivoi..ompas tämä rutinaa,mutta niin kova vauvankaipuu jo on!!



Semmonen väsähtänyt olo on edelleen.Tekisi mieli koko ajan vaan makoilla ja lueskella,täytyy varmaan hakea kirjastosta joku hyvä kirja jota saa ahmia...



Nyt vaan toivotaan kovasti supistuksia,jotka sitä omaa kääröä jo mielellään lähtisi hakemaan !!



Unelias rv 38+5

ja sit on meidän " Rusinan" vuoro syntyä..Tietty jos malttaa odottaa siihen asti..Mulla on useampana päivänä ollut kipeitä suppareita ja meidän viikon takainen muutto ei ole auttanut asiaa yhtään..

Mutta ihan kivaa kun pystyy jo laskemaan yhdenkäden sormin ne yöt mitkä joutuu tän mahna kanssa nukkumaan ja kärsimään närästyksestä.

Sanniinan kanssa voidaan ehkä törmätäkin Jorvissa,riippuen miten nopeasti kotiuttavat sut..

Mutta nyt koitan vaan ottaa rauhallisesti ja levätä,helpommin sanottu kun tehty,sillä vielä on paljon tavaraa sikisokin ja aivan jossain muualla missä pitäis..

Jalat on turvonneet kun tukit,oikein tuntee kun nytkin turpoo..Mutta kohta tää on ohi,vikaa kertaa..

Tää lapsi jää meidän viimeseks ja sektion yhteydessä mut myös steriloidaan,eipä tarvii huolehtia ehkäsystä :)

Kolme lasta riittää,varsinkin kun esikoinen aloitti jo koulun eli alkaa olemaan suht iso poika..Neitokainen onkin sit paljon pienempi eli vajaa 1v 5kk eli säpinää riittää..

Mutta nyt täytyy mennä...

Koitan vielä keretä kirjoittaamaan ennen sektiota omia tuntojani..



Terkuin:Kuningascobra ja " Rusina" rv 37+6

Siis ONNEA Öttis ja Ulpunen, onpas näitä onniteltavia tänään paljon, ihanaa!



Pientä nettiriippuvuutta siis ilmassa, kun pyörin täällä palstalla alinomaa...



Itiksen kauppareissulta jäi vihdoin käteen vauvan p---avaipoille poljinroskis ja sairaalaan ne makeammat eväät (suklaata, lakua, kuivattuja luumuja), nyt kun vain saisi oltua syömättä niitä.



T. Rizzu & Untamo rv 39+4 edelleen.

Ihan hetken kun on pois koneelta, on sadellut taas uusia vauvauutisia! Isosti onnea Öttis ja Ulpunen!



Ja Sanniinalle hirmuisesti tsemppiä huomiselle ja sitten pikaista toipumista! Kohta täällä luetaan siunkin uutisista :)



Hain tänään pojan koulusta ja samalla pidettiin hetken opettaja-vanhempi-keskustelua. Pojalla ja opettajalla olikin sellainen yllätys äidille, että meinasi itku päästä: poika oli oppinut lukemaan, ihan itse, ihan yllättäen! Voi miun pientä miestä! Vastahan hänkin oli ihan pieni vauva, miun esikko! Niin se aika rientää, onneksi tää mamma ei vanhene samaan tahtiin ollenkaan...:D



Kohta lähdetään shoppailemaan näille lapsille syyspuvut ja luvattiin sitten käyttää heidät mäkkärissäkii. Supistelee vaan jonkin verran, pitäisiköhän ottaa sairaalakassi varmuudeks takakonttiin, jos vaikka pääsisi tällä reissulla tositoimiin... Toiveajattelua!



Niina ja pyöriäinen rv 38+5

On hieman sekavaa kirjoitusta kun kaikki tapahtui todellakin niin nopeasti.



Sunnuntai iltana mulla oli maha hieman kipeä, sellainen olo kun maha ois menossa sekaisin (maha ei ollut toiminut muutamaan päivää). pyysin pikkusiskoni meille yöksi jos nyt kävis ihme ja vauva päättäisi syntyä. No maha kivut loppuivat kokonaan. Yöllä en juurikaan saanut taas nukutuksi kun Veeti kömpi sänkyymme nukkumaan ja mulla valui hiki ihan norona.



Aamulla mies lähti puoli kahdeksan aikaan töihin. Siinä kirosin kun ei ollut supistuksen supistusta tullut. Siinä sitten siskoni kanssa tein aamupalaa ja hän lähti koluun. Veetin viereen menin puol ysin aikaan hetkeksi vielä lepäämään. Tuli ysiin mennessä kaksi supistusta jotka olivat jonkin verran kipeitä, mutta eivät vielä kovin. Ysiltä tuli tunne että maha on menossa sekaisin ja menihän se. Seuraava supistus tuli 9.10 ja silloin laitoin miehelle viestiä että jos supistukset jatkuu ja muuttuu kivuliammiksi varautuu lähtemään töistä.



Yhtäkkiä supistuksia tulikin 2-4 minuutin välein ja todella kipeinä. Soitin miehelle että tulee heti kotiin ja hakee pikkusiskoni samalla koululta tänne Veetiä hoitamaan.



Maha oli edelleenkin sekaisin ja supistuksia tuli koko ajan. Nyt alkoi myös tulemaan verensekaista limaa. Miehen kanssa puhuin tässä vaiheessa puhelimessa ja sanoin olevani valmis lähtemään heti kun hän vaan tulee hakemaan. Mies oli jo tulossa tässä vaiheessa.



Siinä sitten soitin kättärille ja sanoin että synnytys on varmaan nyt alkanut. Kätilö toivotti tervettulleeksi sinne. Tässä vaiheessa pystyin vielä hyvin puhumaan supistuksenkin tullessa.



Aloin siinä sitten pukemaan vaatteita päälleni. Ehdin rintsikat, topin, hupparin laittaa päälleni. Housuja kun olin laittamassa tuli kamala tarve ponnistaa. Siinä vaiheessa hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen tilatakseni ambulanssin. Ehdin puhelimeen sanoa tietoni ja tilanteen. Samalla kuitenkin jo tunsin kuinka vauva alkaa vaan tulemaan ulos. Kuului kova poks ja lapsivedet meni ja samalla vauva syntyi käsiini vessassamme.



Vauva ei heti alkanut huutamaan ja pelästyin ihan suunnattomasti. Hätäkeskuksessa naine neuvoi koko ajan mitä tehdä. Putsasin sormella vauvan nielun ja annoin luunappeja jalkapohjaan ja tulihan se parkaisu sieltä. Tässä vaiheessa hätäkeskuksen nainen kysyi kumpi tuli ja itsekkin vasta tajusin katoa että pieni tyttöhän se sieltä putkahti.

Vauvan käärin paitaan kun muutakaan ei ollut käden ulottuvilla.



Ambulanssimiehet olivat jo oven takana mutta jotuivat siellä odottamaan palokuntaa että palokunta rikkoisi oven että he pääsevät sisään. Veeti ei ovea osaa avata ja mies oli edelleen matkalla kotiin ja itse en saanut liikkua. Paniikissa koko ajan seurasin että vauva hengittä. Pelkäsin että lopettais hengittämisen. Palokunnan ei tarvinnut ovea rikkoa kun mies tuli pihaan heidän kanssaan samaan aikaan. Siinä vaiheessa lopetin puhelun hätäkeskukseen kun ensihoitajat tulivat luokseni. Mies oli mennä paniikkiin kun näki että mulla oli jo vauva sylissä. Palokunta siinä sitten rauhoitteli miestäni. Pikkusiskoni oli Veetin kanssa olohuoneessa.



Ensihoitajat tulivat minulle laittamaan tippaa ja kyselemään tapahtuneesta ja katsoivat vauvan. Mies sai leikata napanuoran. Sitten mies sai vauvan syliinsä ja haki vauvalle pyyhettä ympärille.



Minut ensihoitajat nostivat paareille ja veivät ambulanssiin. Ambulanssissa sain taas vauvan syliini. Näin lähdimme kohti kätilöopistoa ja mies lähti meidän omalla autolla perässä. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan synnytys. Ja Veeti jäi pikkusiskoni kanssa meille.



Synnytyssaliin päästyämme toinen kätilö alkoi tutkia vauvaa ja toisen kanssa + ensihoitajien kanssa käytiin läpi mitä tapahtui. Ensihoitajat olivat todella mukavia ja osaavia. Olivat joutuneet synnytyksiä ennenkin hoitamaan.



Istukka syntyi siellä synnytyssalissa. Pari pientä haavaumaa tuli alapäähän, eivät tee edes kipeää. Vauvalla oli kaikki hyvin. Itse kävin suihkussa, olin meinaan hieman sotkuinen. sitten syötiin siinä ja päästiin osastolle.



Neidillä oli siis hieman vauhdikas maailmaan tulo. Ensimmäisestä supistuksesta reilu tunti ja neiti oli maailmassa. Vaikka mitä olisin tehnyt niin en olisi sairaalaan ehtinyt. Itse ihmettelin että osasin toimia tilaanteessa oikein, mutta totesin että kait sitä osaa kun on pakko.



Mies joutui kotona hieman siivoamaan. Vessa oli hieman sotkuinen. Mies kutsui sitä että oli kun sotatantareelle olisi joutunut.



Neiti on aivan ihana vauva ja kutsunkin neitiä hätähousuksi kun oli niin kiire maailmaan. Neiti oikeastaan vaan syö ja nukkuu. Todella tyytyväinen pikku prinsessa joka päätti testata äidin kätilön taidot.



Kirjoitus on hieman sekava ja pitkä. Onneksi kaikki meni hyvin. Kyllä pelotti ja kun ajattelee niin pelottaa edelleen ja miettii vaan että mitä jos kaikki ei oiskaan sujunut noin hyvin. Mutta vauva on täysin kunnossa kuten me muutkin =)



Öttis ja neiti hätähousu