Olen työtön ja annan hyväntekeväisyyteen 350 euroa vuodessa

0e. Menisi edes oikeaan tarkoitukseen lahjoitusrahat eikä johtajien taskuun.

Ompa paha :D Työttömät saa tosi hyvät etuudet verrattuna vaikka opiskelijoihin tai kotiäiteihin.

Itse annan 0 euroa, koska ylimääräistä rahaa ei ole. Enkä toisaalta usko sellaiseen omatunnon puhditamiseen. Myös lahjoituksista karhun osa menee yleensä organisaation sisäisiin kustannuksiin.

Lasketaanko oma lähipiiri? Mulla on lähisuvussa sairaseläkeläiset *2, 2 opiskelijaa yms. Heille vien ruokakasseja ja muuta tarpeellista ja autan tarpeen tullen. Muutoin sitten annan mieluummin aina hetkessä kuin tuntemattomille. Sellaisia spontaaneja pikkujuttuja. 

Verojen muodossa kymmeniä tuhansia -kiitos verosuunnittelun summa on noinkin mitätön.

Oikein työtön ja lahjoitat voi kunniat sulle. Mäkin olen työtön ja rahaa jää käteen yhtä paljon kun töissä ollessani.  En silti lahjoita koska rahat menee väärille ihmisille. Liian pieni osa menee sinne minne kuuluukin.

Eikö kukaan muu palstalainen lahjoita esimerkiksi suomalaisen luonnon suojeluun, ihmisoikeuksien puolustamiseen tai kehitysmaiden lasten terveydenhuoltoon?

Centtiäkään en anna mihinkään, koska ei kiinnosta vittu hyväntekeväisyys, oma napa kiinnostaa enemmän.

Annoin SPR:lle 2,75 e (kerääjä oli söpö nuori mies), amurintiikereille 50 e ja Itämeren suojeluun 1000 e. En tosin ole työtön, jos sillä on tässä merkitystä. Totuushan on se, että meistä melkein kaikilla on liikaa rahaa, ja jos olisi yhtään moraalia, antaisimme suuren osan rahoistamme pois.  Kysykää vaikka moraalifilosofi Peter Singeriltä.

Jos pystyisi lahjoittamaan suoraan jollekin tietylle ihmiselle (se nätti ruskeasilmäinen Amina Syyriasta, 8 v.), antaisimme paljon enemmän. Nyt järjestöjen kautta jää fiilis, että "rahat menee väärille ihmisille. Liian pieni osa menee sinne minne kuuluukin". 

Jos näkisin omin silmin miten Amina ilahtuu ja pääsee kouluun, lahjoittaminen olisi minulle itselleni palkitsevampaa. Joten antaisin enemmän. Järjestelmässä on siis vika.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:36"]

Jos pystyisi lahjoittamaan suoraan jollekin tietylle ihmiselle (se nätti ruskeasilmäinen Amina Syyriasta, 8 v.), antaisimme paljon enemmän. Nyt järjestöjen kautta jää fiilis, että "rahat menee väärille ihmisille. Liian pieni osa menee sinne minne kuuluukin". 

Jos näkisin omin silmin miten Amina ilahtuu ja pääsee kouluun, lahjoittaminen olisi minulle itselleni palkitsevampaa. Joten antaisin enemmän. Järjestelmässä on siis vika.

[/quote]

aivan samaa mieltä.

Käytän kaikki korvaukset talouspaperiin, jotta saan kutipapereita.

Silloin kun olin töissä, annoin 10% bruttopalkasta. Nyt kun olen työtön eikä työttömyyskorvaus kata edes elinkulujani, en koe voivani antaa, koska mieheni joutuu elättämään minut. En voi toisen puolesta päättää, että hänen rahojaan annetaan pois.