Hitto kun ärsyttää!!!

Mä voisin ihan kirkua raivosta! Mua ottaa niin hitosti päähän miehen asenne, että pakko oli tulla tänne päästämään pahimmat höyryt ulos etten halkea.

Mä oon itse vanhempainvapaalla, ts. teen KAIKEN kotona; hoidan vauvan aamusta iltaan, siivoan (nyt täytyy imuroida joka päivä kun tyllerö on alkanut konttaamaan ja syö lattialta aivan kaiken), tiskaan, pesen ja silitän pyykit, hoidan juoksevat asiat... Mies tulee kyllä mukaan kauppaan, että saadaan isoimmat ostokset kerran viikossa kotiin. KAIKESTA muusta mitä toivoisin/haluaisin miehen tekevän täytyy erikseen sanoa. Ei riitä, että hän näkee tiskivedet valmiina odottamassa (kuten tänään, kun jouduin kesken tiskaamisen uudelleen nukuttamaan parkuvaa vauvaa) tai avonaisen pesukoneen puolillaan märkää pyykkiä.. Kaikki jää minulle, jos en erikseen ole pyytänyt tekemään. Vaikka olisin tekemässä ruokaa tai silittämässä tms ja vauva olisi isänsä kanssa samassa huoneessa (isä toki tietokoneella tai tekemässä muuta " tärkeää" ) ja syystä tai toisesta alkaisi itkeä, mies puolen minuutin hyssyttelyn jälkeen kiikuttaisi lapsen luokseni höpöttäen tytölle " mennään katsomaan äitiä" ja liukenisi sitten itse takaisin " tärkeiden" asioidensa pariin jättäen itkevän lapsen minulle.

Mies ei osallistu lapsen hoitoon muuten kuin nimellisesti, lähinnä leikkimällä tytön kanssa töistä tullessaan hetken, mutta muistaa kyllä huomauttaa, että " tytöllä on varmaankin nälkä" tai " onko hän väsynyt?" . Ohjeita on kyllä jakamassa, mutta toteuttaminen jää minulle. " Haluan että lapseni on paljon ulkona" tarkoittaa siis sitä, että minä vien tyttöä ulos; hän ei voi/uskalla/kykene viemään lasta puistoon ilman minua, " haluan että lapseni syö itsetehtyä ruokaa" siis minä teen... jne.



Täytyy vielä sanoa, että teksti on kovin kärjistetty koska olen NIIIIIN vihainen tällä hetkellä. Miehessäni on valtavasti hyviäkin puolia ja rakastan häntä suunnattomasti ja tiedän, että hänkin rakastaa meitä, mutta välillä ajattelemattomuus vaan pistää vihaksi. Ei hän toki aina ole tälläinen, mutta välillä tulee kausia jolloin kaikki vaan jää minulle; minähän olen " vain" kotona eikä siitä voi väsyä, kuten " oikeasta" työstä. Hän ei kylläkään koskaan ole sanonut näin, mutta...

Missään nimessä en tarkoita, etten haluaisi hoitaa lastani. Hän on oma aarteeni ja mielelläni hänen kanssaan touhuan, mutta ymmärrätte kai?



Anteeksi rönsyilevä teksti, mutta pakko oli kirjoittaa.