Lue keskustelun säännöt.
Tämä joulu on minulle ahdistavaa aikaa...
19.12.2014 |
Jouluna 1989 isä häipyi. Lähti baariin eikä tullut takaisin. Häneen saatiin kyllä yhteys myöhemmin ja äiti ja isä erosivat mutta joulumuisto jäi ikäväksi.
Jouluna 2002 mummi kuoli. Kuolinsyy jäi epäselväksi. Mummi oli minulle ehkä jopa läheisempi kuin äiti.
Eilen olin yksin ja itkin koko päivän.
Nyt minulla on oma lapsi. Aiemmat joulut olemme viettäneet anopin luona ja nämä ikävät joulumuistot ovat olleet taka-alalla. Nyt olemme ensimmäistä kertaa joulun kotona perheen kesken ja välillä olen yksin eli muistot tulevat herkemmin mieleen.
Eilen tein jouluruokia, samalla tavalla kuin mummi teki.
Miten saisin meidän perheelle uusia iloisia joulumuistoja?
Anteeksi jos tekstini on sekava!
Kommentit (5)
Kerro lapsillesi kuinka mukavaa on viettää joulua heidän kanssaan, ja kerro myös heille noista surullisista kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän tehdä mahdollisimman paljon itse ja lapsen kanssa että saan niitä kivoja muistoja. Eikä ne tapahtumat ole mielessä silloin kun lapsen kanssa touhuilen mutta ne tulee kun olen yksin.
Ahdistaa myös kun mietin miten rankkaa äidilläni on ollut. Emme ole koskaan näistä asioista äidin kanssa kunnolla keskustelleet. Siis äiti ei ole kertonut omia tuntemuksiaan. Mietin tässä että olisikohan hyvä jos ottaisin äidille puheeksi.
ap
No niin, nyt heräät nykypäivään ja ryhdistäydyt, nainen. On aivan tarpeetonta vatvoa 25 vuotta vanhaa tapahtumaa tai edes 12 vuotta sitten tapahtunutta. Ne ovat mennyttä elämää, ja aivan normaalia elämää aika monen ihmisen maailmassa. Voisin sanoa että suurimmalta osalta tämänkin palstan kirjoittajilta on mummo kuollut. Niin on minultakin, molemmat. Se läheisempi kuoli myös jouluna. Ja serkkuni kuoli jouluna. Ja koiranikin kuoli jouluna. No sellaista se elämä nyt on. Mutta nuo tapahtuneet kuuluvat elämään, samoin kuin oman jouluperinteen rakentaminen omalle perheelle.
Lopeta tuo itsesäälissä rypeminen, kun sinulla ei oikeasti ole edes mitään ryvettävää. Ymmärtääkseni sinulla on perhe ja kaikki ovat kotona, eivätkä esim. sairaalassa.
Turhasta vinkuvat ja vuosikymmeniä vanhoja asioita vatvovat menettävät aika paljon kun eivät osaa nauttia tästä hetkestä ja pienistä onnen sirpaleista.
Muakin ahdistaa. Vanhemmat varmasti kännissä koko joulun. Joulu on ahdistanut pikkutytöstä saakka. Silti olen menossa heidän luokseen, mistä tietää millon kuolevat pois. Pitäisi käydä siskonkin haudalla, se on ahdistanut jo pidemmän aikaa. Toivon, että joulu olisi jo ohi.
Et voi asioille mitään, se kuuluu elämään. Sinulla on lapsi ja läheisiä ympärillä, ajattele heitä ja luokaa omia uusia jouluperinteitä. Mummisi olisi sinusta ylpeä. Tsemppiä!