millaisena pidät psyykkisestähäiriöstä

Helvetin ärsyttävää porukkaa, näin yleensä. Siis masentuneet, syömishäiriöiset, mielialahäiriöiset jne. Itsekin kun olen päästäni sekaisin niin joutuu pyörimään samoissa piireissä (terapiaryhmät). Eniten vitutusta kasvattaa nämä "ei mee hyvin... emmä haluu puhuu siitä... voih nyyh" -tyyppiset huomionhakuiset vollottajat. Ehkä tämä siksi koska olen assburger, vähän tunnekylmä ja empatiakyvytön ja pääasiallinen keinoni käsitellä asioita on huumori.

Hyvänmakuisina.

Yritän ymmärtää, mutta pidän välimatkaa tai sanon välillä suoraan kun se tekee sille ihmiselle hyvää. Lähiomaisissa näitä riittää.

Väsyvät helposti kaikesta.

Up

Riippuu millainen ihminen. Minulla on skitsofrenia, paniikkihäiriö ja syömishäiriö, toimin yläasteen tukioppilaana ja nyt lukiossa olen oppilaskunnassa. En anna mun pään vaikuttaa liikaa mun elämään, vaikka joinain päivinä harhat yms ovat pahoina :) t. teini

Eräs ihminen on todellakin energiaa vievä siis se valittaminen,vanhojen asioiden vatvominen,takertuminen ovat niitä asioita joita en jaksa! Sitten se liika riippuminen minussa, en sitäkään enään jaksa.

Jokainen saa vetää rajat itselleen ja terapiat ovat sitä varten ,että niissä käydään asioita läpi.Liika avoimuus ahdistaa ainakin minua, en halua tietää jonkun päästä kaikkia ajatuksia ja ongelmia.

En halua lähelleni. Tai no oikeati vakavasti sairaita joo, mutta nämä tod.näk. luulotautiset valittajat pysyköön kaukana. Tekevät aina hirveän ison numeron itsestään, "kun mulla on tää masennus JA paniikkihäiriö JA ahdistusta JA...".

Suurin osa on ihan normaalia porukkaa, joista ei päälle päin edes huomaa että olisivat jotenkin häiriöisiä.

Mielenvikaisena.

Noin mäkin ajattelin ennen. Sitten poikani sairastui. Nykyään ajattelen heitä ihmisinä, joita ei voi niputtaa yhteen lokeroon.

Minä olen mt-häiriöinen ja haluan vain muistuttaa että minä en ole yhtä kuin psyykkinenhäiriö. Minulla on sellaiset aivot, jotka reagoivat stressiin ja vastaavaan herkästi, mutta se ei määrittele sitä kuka minä olen. Minulla on myös vaikea menneisyys. Arvostan sitä että jos et ymmärrä tai halua ymmärtää kaltaisiani niin älä ole tekemisissä kanssani tai yrittää parantaa minua tietämättömyydelläsi ymmärtämättä mitä mt-häiriö todella tarkoittaa. Voin jo valmiiksi sanoa että meitä on sitten ihmisinä laidasta laitaan.

ne on hulluja.

Onpa mukavaa lueskella näitä kommentteja näin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana. En ole tätä sairautta itselleni halunnut enkä voi tälle mitään. Onneksi läheiset hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.

Uskon, että aika monella on itse asiassa psyykkinen häiriö. Diagnosoimaton. Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän uskon, että jokainen on jotenkin vinksallaan. 

Eli pidän aivan tavallisena ihmisenä. 

Muuten: "psyykkinen häiriö" kirjoitetaan erikseen. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:48"]

Onpa mukavaa lueskella näitä kommentteja näin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana. En ole tätä sairautta itselleni halunnut enkä voi tälle mitään. Onneksi läheiset hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.

[/quote]

Miksi sitten kysyit? Pelkkiä positiivisia vastauksiako odotit?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:48"]

Onpa mukavaa lueskella näitä kommentteja näin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana. En ole tätä sairautta itselleni halunnut enkä voi tälle mitään. Onneksi läheiset hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.

[/quote]

Miksi sitten kysyit? Pelkkiä positiivisia vastauksiako odotit?

[/quote]

En ole kysynyt mitään. Lähetin ainoastaan tuon yhden viestin. Järkytyin vastauksista.

Ei voi mielestäni yleistää. Esim. olen itse epävakaa ja tunnen epävakaita; minä olen pitkässä parisuhteessa, en sekoile päihteiden kanssa enkä ole väkivaltainen tai huomiohakuinen. Sitten taas yksi kavereista on vähän väliä sairaalassa kun vetää ranteet auki tai syö liikaa pillereitä, ja toinen taas vaihtaa miestä kuin sukkaparia ja hankkii lapsia eri ukkojen kanssa jatkuvasti. Joukossamme on kaikenlaista porukkaa.

Olen myös ahdistuneisuushäiriöinen, dissosiaatioon taipuvainen sekä kroonisesti masentunut. Silti käyn kaupassa, teen kotihommia vointini mukaan jne. kuten kuka tahansa muukin. Ei minua tunnista ulkomuodon perusteella "sekopääksi", kuten osa sanoisi, pelkkien diagnoosieni perusteella.

Pidän uuvuttavina, raskaina, mieliala tarttuu muihinkin. Välttelisin pitkiä vierailuja tai varsinkin alkoholin ottamista sellaisen seurassa, koska illat muuttuvat usein itkemiseki ja itsesääliksi. En kävisi mielelläni kylässäkään.

Ja puhun itsestäni. Vetäydyn omin oloihini, koska en halua rasittaa muita ihmisiä ennen kuin olen ns. terveempi ja hyväntuulinen, ahkera, ilopilleri ystäväksi.

Kylläpä ihmiset on ahdasmielisiä. Suurimmalla osalla historian suurista kirjailijoista, taiteilijoista, säveltäjistä ja näyttelijöistä on ollut jokin psyykkinen häiriö. Moni on sen takia itsensä myös tappanut - osaltaan myös ympäristön ymmärtämättömyyden vuoksi. 

Henk.koht: mieluummin joku jolla on psyykkinen häiriö kuin ahdasmielinen, empatiakyvytön urpå.