Mitä mieltä olet käsitteestä "erityisherkkä ihminen"?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:03"]

Vastaan alkup.kysymykseen. Uskon että on tavallista herkempiä ihmisiä, mutta se että pitäisikö heidät kategoida johonkin tiettyyn ryhmään on vähän kahtalaista. Tämän keskustelunkin perusteella näyttää että jos niin tehdään niin kyseistä termiä voi käyttää käänteisessä merkityksessä kuin narsistia. Tekosyynä johonkin tai egon pönkittäjänä. Mutta olen sitä mieltä että herkemmät ihmiset täytyy ottaa huomioon ja heidän olemassa olonsa täytyy tiedostaa. Nykyinen valtavirta suosii itsekkäitä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä ja siinä jää paljon toisenlaista ihmispotentiaalia sivuun, koska heidän on hankalampi luovia tietyille ihmisille suunnitellussa maailmassa. 

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä logiikkaa. Jos kerran voidaan osoittaa että osa ihmisistä on hermostolliselta järjestelmältään herkempiä kuin valtaväestö, niin miksi näille tälle ominaisuudelle ei voida antaa jotain nimitystä? Nyt sille on annettu nimi "erityisherkkyys". Eihän sillä nimellä niin suurta väliä ole, kunhan ymmärretään mistä ominaisuudesta on kyse.

Ja koska "erityisherkät" poikkeavat monelta osin vähemmän herkistä, on mielestäni aiheellista keskustella asiasta ja levittää tietoa, jos siitä tiedon levittämisestä on hyötyä.

Luulen että joitakin ihmisiä ärsyttää tuo termi koska eivät halua olla "vähemmän herkkiä". Siksi tästä väännetään niin paljon.

[/quote]

Mutta kuinka suurella osalla tämä ominaisuus on? Mitä jos tuleekin ilmi että tähän kuvaukseen sopivia ihmisiä onkin vaikka kolmasosa väestöstä. Niin paljon että termin käyttäminen on turhaa ja voimme puhua piirteestä, jonka jotkut omaavat ja toiset ei. Tai kuinka monelle piirteelle täytyy olla oma terminsä. Kuinka pieniin palasiin ihmisten erilaisuus täytyy lohkoa ja nimetä. On inhimillisempää suhtautua erilaisuuteen erilaisuutena kuin jollakin, mikä muistuttaa enemmän diagnoosia.

[/quote]

Kaikkien tutkimusten mukaan 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Tuo sama prosenttimäärä on myös eläimillä. Jopa banaanikärpäsistä 15-20% on erityisherkkiä. Jos kerran asian pystyy noin selkeästi toteamaan eri lajeista, voidaan kyseistä ominaisuutta pitää sen verran merkittävänä että asiaa kannattaa tutkia. Ihmisen ominaisuuksia voi pilkkoa vaikka kuinka pieniin osiin. Mitä pidemmälle tiede kehittyy sitä pienempiin osiin voidaan asiat pilkkoa. Tieteen kehittyminen palvelee meitä kaikkia.

Tietysti jos haluat palata ajalle jolloin kukaan ei tiennyt esim skitsofreniasta, niin tervemenoa.

[/quote]

Minut on todettu erityisherkäksi, mutta minä pelkäänkin inhimillisyyteni menetystä. Tai yksilöllisyyden menetystä. Sen sijaan että olisin persoona olenkin jokin kasa termejä, mitä esimerkiksi lääkärit voivat käyttää selityksinä milloin missäkin. Minun on helpompi käsitellä asiaa piirteenä. Ja oletan että muillakin ihmisillä on omia uniikkeja piirteitään, jota minulla ei ole.

Olen itse erityisherkkä. Olen kokenut sen rankkana. Hyötyjä tietysti on. Olen empaattinen ja vaisoan asioita. Mitä hyötyjä muille siitä on ollut

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:03"]

Vastaan alkup.kysymykseen. Uskon että on tavallista herkempiä ihmisiä, mutta se että pitäisikö heidät kategoida johonkin tiettyyn ryhmään on vähän kahtalaista. Tämän keskustelunkin perusteella näyttää että jos niin tehdään niin kyseistä termiä voi käyttää käänteisessä merkityksessä kuin narsistia. Tekosyynä johonkin tai egon pönkittäjänä. Mutta olen sitä mieltä että herkemmät ihmiset täytyy ottaa huomioon ja heidän olemassa olonsa täytyy tiedostaa. Nykyinen valtavirta suosii itsekkäitä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä ja siinä jää paljon toisenlaista ihmispotentiaalia sivuun, koska heidän on hankalampi luovia tietyille ihmisille suunnitellussa maailmassa. 

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä logiikkaa. Jos kerran voidaan osoittaa että osa ihmisistä on hermostolliselta järjestelmältään herkempiä kuin valtaväestö, niin miksi näille tälle ominaisuudelle ei voida antaa jotain nimitystä? Nyt sille on annettu nimi "erityisherkkyys". Eihän sillä nimellä niin suurta väliä ole, kunhan ymmärretään mistä ominaisuudesta on kyse.

Ja koska "erityisherkät" poikkeavat monelta osin vähemmän herkistä, on mielestäni aiheellista keskustella asiasta ja levittää tietoa, jos siitä tiedon levittämisestä on hyötyä.

Luulen että joitakin ihmisiä ärsyttää tuo termi koska eivät halua olla "vähemmän herkkiä". Siksi tästä väännetään niin paljon.

[/quote]

Mutta kuinka suurella osalla tämä ominaisuus on? Mitä jos tuleekin ilmi että tähän kuvaukseen sopivia ihmisiä onkin vaikka kolmasosa väestöstä. Niin paljon että termin käyttäminen on turhaa ja voimme puhua piirteestä, jonka jotkut omaavat ja toiset ei. Tai kuinka monelle piirteelle täytyy olla oma terminsä. Kuinka pieniin palasiin ihmisten erilaisuus täytyy lohkoa ja nimetä. On inhimillisempää suhtautua erilaisuuteen erilaisuutena kuin jollakin, mikä muistuttaa enemmän diagnoosia.

[/quote]

Kaikkien tutkimusten mukaan 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Tuo sama prosenttimäärä on myös eläimillä. Jopa banaanikärpäsistä 15-20% on erityisherkkiä. Jos kerran asian pystyy noin selkeästi toteamaan eri lajeista, voidaan kyseistä ominaisuutta pitää sen verran merkittävänä että asiaa kannattaa tutkia. Ihmisen ominaisuuksia voi pilkkoa vaikka kuinka pieniin osiin. Mitä pidemmälle tiede kehittyy sitä pienempiin osiin voidaan asiat pilkkoa. Tieteen kehittyminen palvelee meitä kaikkia.

Tietysti jos haluat palata ajalle jolloin kukaan ei tiennyt esim skitsofreniasta, niin tervemenoa.

[/quote]

Minut on todettu erityisherkäksi, mutta minä pelkäänkin inhimillisyyteni menetystä. Tai yksilöllisyyden menetystä. Sen sijaan että olisin persoona olenkin jokin kasa termejä, mitä esimerkiksi lääkärit voivat käyttää selityksinä milloin missäkin. Minun on helpompi käsitellä asiaa piirteenä. Ja oletan että muillakin ihmisillä on omia uniikkeja piirteitään, jota minulla ei ole.

[/quote]

Ei kai esim tieto heteroudestasi/homoudestasi tee elämästäsi yhtään sen monimutkaisempaa tai vähemmän inhimillistä?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:04"]

Erityisherkkyys on vain muotidiagnoosi. Ainoa mikä näissä ihmisissä oikeasti on erityisherkkää on heidän egonsa.

[/quote]

Ainoat ketkä tuosta egosta jaksavat mainita ovat epäherkät ihmiset, joiden OMA ego on uhattuna. Perse revitään heti, kun pitäisi vähän huomioida toisia jollain tavalla. Mielellään jatkaisit perseilevää käytöstäsi, eikä tarvitsisi kokea huonoa omaatuntoa toisen vahingoittamisesta. Ihmiset on aika itsekkäitä. Huomaahan sen jo siitäkin mikä viha leimahtaa jos joku vihjaakin saavansa pärfyymistasi migreenin. Oma "tuoksuminen" on tärkeämpää kuin toisen kivuttomuus. Sitä puollustellaan sillä ettei MAAILMAn tarvitse pyöriä herkän ehdoilla. MAAILMA ollaan ITSe, muut ihmiset eivät kuulu siihen maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:03"]

Vastaan alkup.kysymykseen. Uskon että on tavallista herkempiä ihmisiä, mutta se että pitäisikö heidät kategoida johonkin tiettyyn ryhmään on vähän kahtalaista. Tämän keskustelunkin perusteella näyttää että jos niin tehdään niin kyseistä termiä voi käyttää käänteisessä merkityksessä kuin narsistia. Tekosyynä johonkin tai egon pönkittäjänä. Mutta olen sitä mieltä että herkemmät ihmiset täytyy ottaa huomioon ja heidän olemassa olonsa täytyy tiedostaa. Nykyinen valtavirta suosii itsekkäitä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä ja siinä jää paljon toisenlaista ihmispotentiaalia sivuun, koska heidän on hankalampi luovia tietyille ihmisille suunnitellussa maailmassa. 

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä logiikkaa. Jos kerran voidaan osoittaa että osa ihmisistä on hermostolliselta järjestelmältään herkempiä kuin valtaväestö, niin miksi näille tälle ominaisuudelle ei voida antaa jotain nimitystä? Nyt sille on annettu nimi "erityisherkkyys". Eihän sillä nimellä niin suurta väliä ole, kunhan ymmärretään mistä ominaisuudesta on kyse.

Ja koska "erityisherkät" poikkeavat monelta osin vähemmän herkistä, on mielestäni aiheellista keskustella asiasta ja levittää tietoa, jos siitä tiedon levittämisestä on hyötyä.

Luulen että joitakin ihmisiä ärsyttää tuo termi koska eivät halua olla "vähemmän herkkiä". Siksi tästä väännetään niin paljon.

[/quote]

Mutta kuinka suurella osalla tämä ominaisuus on? Mitä jos tuleekin ilmi että tähän kuvaukseen sopivia ihmisiä onkin vaikka kolmasosa väestöstä. Niin paljon että termin käyttäminen on turhaa ja voimme puhua piirteestä, jonka jotkut omaavat ja toiset ei. Tai kuinka monelle piirteelle täytyy olla oma terminsä. Kuinka pieniin palasiin ihmisten erilaisuus täytyy lohkoa ja nimetä. On inhimillisempää suhtautua erilaisuuteen erilaisuutena kuin jollakin, mikä muistuttaa enemmän diagnoosia.

[/quote]

Kaikki muutkin nimitykset pois saman tien. Sanotaan vaan että tuo nyt on tommonen. Mää nyt oon tämmönen piip piip tiiäthän. Tai jonkun verran ja enemmän ja vähemmän ja lälälälällää

Olen hyvin herkkä, ehkä jopa erityisherkkä. Olen kokenut sen lähinnä rasitteena. En toitottaisi siitä kenellekkään, on vain huojentavaa tietää ettei minussa olekaan mitään vikaa varsinaisesti vaan ihan oikeasti olen herkkä. Diagnoosi auttaa minua hyväksymään itseni ja olemaan itselleni armollinen, määrittelemättä minua kuitenkaan ihmisenä.

Jos nuori niin yleensä äitinsä neuroottinen luulotautinen, jos aikuinen niin työtävieroksuva luulotautinen

Niinpä luulotautisia ja huomion kipeitä narsistejahan ne kaikki totta kai ovat.  Miten muka ei voi olla suuriakin eroja ihmisten hermostollisella kyvyllä otta ärsykkeitä vastaan? Pitäisikö teidän vänkyttäjien oikeasti avata se vaaleanpunainen linkki sieltä ketjun alusta ja lukea se, ennenkuin tulette vittuilemaan?

Minulle se että huomasin 99% piirteistä sopivan minuun hyvin tai hyvin voimakkaasti, ei ollut mikään lottovoitto. Tavallaan ihan hyvä että tiedän asiasta, mutta ei se kyllä yhtään helpotakkaan elämää, etenkään kun tästä ei voi parantua. En tunne itseäni mitenkään hienommaksi tai erityisemmäksi vaan epäonnistuneeksi ja vialliseksi. Tosin tunsin jo ennen "diagnoosia", nyt vaan tunnen perustavammanlaatusesti.

Tämän kanssa on nyt vaan elettävä, ja pidettävä turpansa kiinni.

Voi samaistua homojen ja transujen elämään, kun pitää olla kaapissa, ettei saisi vihaa niskaansa. Muutenkin pitää olla paljon yksin, kun ei kestä liikaa aisti ärsykkeitä ja informaatiota, kun aivot käsittelevät sitä liian paljon, mistä seuraa ylikuumeneminen.

Neuroottinen nainen

Tottahan tuollaiset ominaisuudet ovat. Lähisukulaisissa yksinääniyliherkkä... meillä lapsiperhe ja itseni mukaanlukien olemme äänekkäitä kaikki... ei ole helppo yhtälö tälle sukulaiselle, eikä minullekaan. Pahana tuo varmasti rajoittaaa elämää. Hankalaa myös meille, joilla piirrettä ei ole. Empatiasta huolimatta ei toisen kokemaa voi täysin ymmärtää ja ei omaa elämää nyt voi loputtomiin muuttaakaan toisen vuoksi. Esim tuo kyläily, ääntä tulee varomisesta huolimatta välillä liikaa. 

Herkkyydestä on annettu sen verran positiivinen kuva, että ihmisiä ärsyttää kun itse eivät ole sitä. Siksi herkkyyttä vähätellään. Ei herkkyys kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia. Vaikka herkkä ihminen voi parhaimmillaan olla hyvinkin tervemielinen ja vahva, herkkyys voi tuoda paljon ongelmia mukanaan.

Itselläni on paljon pelkoja ja ja ahdistusta, jopa siinä määrin ettei koulunkäynti onnistu. Työurani on ollut yhtä alamäkeä ja lopputulos on pitkäaikaistyöttömyyttä, rahattomuutta, yksinäisyyttä ja siihen päälle ne pelot ja ahdistukset. Vaikka en voi herkkyyttäni suoraan tuosta kaikesta syyttää, uskon että vähemmän herkkänä noita ongelmia ei minulla olisi. On minulla ne herkkyyden hyvätkin puolet, olen intuitiivinen, empaattinen, hyvät sosiaaliset hoksottimet jne. Olen kuitenkin joutunut maksamaan näistä pikkuhienouksista liian kovan hinnan. Elämäni on suoraan sanottuna pelkkää paskaa. Vaihdetaanko osia?

Minulla on ollut yksi oppilas ja yksi kaveri erityisherkkiä. Tämä ominaisuus on heille merkittävä rasite. En lainkaan epäile ilmiön olemassaoloa. Sen sijaan minua epäilyttää väite, että miljoona suomalaista olisi erityisherkkiä. Itsediagnosointi lyhyen nettitestin avulla epäilyttää. Lavea määritelmä on kyseenalainen. Väitteet syvällisestä ajattelusta jne. vaikuttaa oudolta kokemuksiini nähden erityisherkistä.

Tiedeyhteisö on hyväksynyt asian, joten maallikon on paha mennä sitä kieltämään. Ihan sama onko se "muotivillitys" vai ei, totta se on joka tapauksessa. Itse olen hsp.

Tässä on muuten selkeä ja hyvin havainnoitu selitys herkkyydestä. Kannattaa katsoa.

http://www.hspelamaa.net/#!lataa-esite/c1fqt

Kiitos 2, ostin tuon kirjan lahjaksi läheiselleni, joka on juuri tuollainen erityisherkkä. Toivottavasti siitä on hänelle iloa ja hyötyä:-)

Asiassa on järkeä, mutta käsitettä käytetään liian heppoisesti. Olen itse erityisherkkä ja nyt olen vain saanut tälle ominaisuudelleni nimen. En kylläkään vaahtoa joka paikassa tai facebookissa erityisherkkyydestäni, niin kuin jotkut (ei-erityisherkätkin) tuntuvat tekevän.

Oletan että olen erityisherkkä, mutta juuri sen takia että minut leimataan sen vuoksi joksikin muodin perässä juoksijaksi, saa minut hiljenemään asiasta koska näyttää siltä että suurinosa (ainakin tällä hetkellä) on niitä erityisherkkiä.

Sitä, että aika moni on itsediagnosoinut itsensä sellaiseksi.

Mutta tiedän, että se on myös oikea juttu. Ja ne ketkä sitä oikeasti ovat, eivät vissiin koe tarpeelliseksi toitottaa. Toisinkuin taas....

Hyvä, jos ihmiselle itselleen selittää omaa käyttäytymistään.

Toinen asia on, voiko sillä sitten perustella kaikkea ja käyttäytyä miten vain. Anoppini on nostanut uuteen sfääriinsä tämän erityisherkkyyden. Hän saa käyttäytyä miten vain, ei tarvitse ottaa mistään sanomisistaan vastuuta ja ei tarvitse olla aikuinen, kun on kerta erityisherkkä. Voi luoja mua nyppii. Ja me jotka yritämme käyttäytyä kuin aikuiset, asiapitoisesti, olemme automaattisesti tunnekylmiä ja pahoja ihmisiä.

Anoppisi selvästi ei ole erityisherkkä. He eivät käyttäydy noin. Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä.

En tiedä muusta, mutta vaikeaa on elämä liian usein ellei jopa kokoajan... riippuu varmaan iästä ja tästä tiedosta.