Lue keskustelun säännöt.
Kuolleiden tunteellinen muistelu facebookissa joulun alla
17.12.2014 |
Nyt on se aika vuodesta, kun joillain aktivoituu kuolleiden läheisten muistelu facebookin tilapäivityksissä. Kun joulu on niin vaikeaa aikaa kun ei ole se läheinen enää siinä. Tämä on ääritapauksessa jopa ainoa henkilökohtainen teema jota ihminen tuo esille facebookissa, etenkin jos vainaja on oma lapsi. Somea käytetään surutyöhön. Mietin aina että pitääkö noihin sanoa jotain myötätuntoista tai lähettää sydämiä tai muuten on huono kaveri? Kyttäävätköhän ne surupäivittäjät kuka kommentoi?
Olen kyllä ihmisiä tukenut silloin kun menetys oli ajankohtainen ja joskus sen jälkeenkin mutta jos yhteydenpito on sitä että saan lukea aina vain suru- ja kaipuupäivityksiä facesta ja ihmisellä ei ole aikaa edes tavata minua, niin jotenkin alkaa tuntua että onko ystävyys supistunut siihen että olen vain osa someyleisöä? Tekeekö some ihmisten oikeasta kohtaamisesta jotenkin vaikeampaa, kun tunteita pääsee purkamaan sen kautta, ja myötätunnonilmaisun voi hoitaa tai se PITÄÄ hoitaa laittamalla sydänhymiön?
Kommentit (15)
Ei se olekaan minulta pois, ärsyttää vain että todellinen kanssakäyminen puuttuu mutta somesta sitten saa lueskella niitä syvimpiä tuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin valitetaan, että toiset ihmiset ovat niin pinnallisia, etteivät kerro mitään negatiivista elämästään. Sitten kun joku rohkeasti avautuu muistelemaan kuolleita omaisiaan, joku valopää haukkuu taas. Pysykää poissa Somesta, jos ette kykene arvostamaan muita ihmisiä!!!
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:24"]
Ensin valitetaan, että toiset ihmiset ovat niin pinnallisia, etteivät kerro mitään negatiivista elämästään. Sitten kun joku rohkeasti avautuu muistelemaan kuolleita omaisiaan, joku valopää haukkuu taas. Pysykää poissa Somesta, jos ette kykene arvostamaan muita ihmisiä!!!
[/quote]
En ole avautunut pinnallisuudesta. Myöskään muistelu sinänsä ei haittaa, jos on muutakin vuorovaikutusta.
Minulta tulee varmaan lähes joka joulu yksi muistopäivitys, kun on lapseni kuolin päivä. Alitajuisesti se tulee aina mieleen niihin aikoihin, vaikken asiaa aina niin aktiivisesti ajattelisikaan. Paljon tuli tänäkin vuonna sydämiä, oikeastaan en odota mitään kommentteja. Mutta hyvältähän se silti tuntuu. Ja osalla heistä on vastaavia kokemuksia.
Samalainenpäivitys on kesän korvilla kun on lapsen syntymäpäivä. Se on tapa surra, muistella. Tosin julkisena nuo päivitykset ei minulla näy.
Olet sitten varma, että henkilöt, joita muistellaan, eivät ole menehtyneet lähiaikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin lapsi kuoli juuri ennen joulua. En tosin ole laittanut mitään kaipuuviestejä faceen, mutta jos laittaisin, niin laittaisin tietysti näihin aikoihin. Ja kyllähän ihmisille tulee kuolleet läheiset mieleen nimenomaan juhlapyhinä. Ei sun tarvitse kommentoida mitään niihin kaverisi muisteloihin, jos et halua.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:48"]
Olet sitten varma, että henkilöt, joita muistellaan, eivät ole menehtyneet lähiaikoina?
[/quote]
Olen, kun he itse laittavat ajanmääreitä päivityksiin.
Toisaalta taidan ärtyä liian helposti vainajanmuistelunyyhkypäivityksistä muutenkin, paitsi silloin kun juttu on suht tuore eli vaikka reilu vuosi sitten tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna olisi mun lapsen syntymäpäivä jos hän eläisi. Laitan aina hänen synttärinään pienen muistelupäivityksen faceen. En tarkkaile sydämiä tai mitään muita kommentteja. En osaa sanoa miksi tuon päivityksen laittaminen tuntuu tärkeältä, mutta jostain syystä se on. Riittää että mun rakas sisko kommentoi sen sydämen siihen, muiden ei tarvitse, en loukkaannu tai vetele herneitä nenään.
10 jatkaa että synttäriä seuraavana päivänä on lapsen kuolinpäivä, siksi tämä muistelu sijoittuu erityisesti tähän joulumalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo sanallakaan maininnut lapsen kuolemaa omalla seinällä vaikka siitä jo aikas on. Sen sijaan käpy-ryhmässä olen suht aktiivinen.
En ole somessa, mutta sinun käsityksesi asian ajankohtaisuudesta voi olla ihan toinen kuin surijan, jonka suru on kestänyt pidempään ja ikävä vaivaa ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaverina nainen jonka aviomies kuoli monta vuotta sitten. Hän on sittemmin avioitunut uudelleen, mutta joka kevät kuolinpäivän aikaan tulee näitä yltiöpateettisia ja niiiin surullisia ja haikeita muisteloita. Toki saa surra ja muistella, ei sillä, mutta näistä paistaa niin pahasti läpi myötätuntokalastelu ja säälin kerjääminen.
Olen niin pahoillani lapsenne menettäneiden puolesta. Näitä lukiessa tajuaa että liian monelle on käynyt jotain niin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:15"]Mä en oo sanallakaan maininnut lapsen kuolemaa omalla seinällä vaikka siitä jo aikas on. Sen sijaan käpy-ryhmässä olen suht aktiivinen.
[/quote]
Anteeksi vahinko alapeukutus!
yks tapa purkaa. mitä se sulta on pois