Lue keskustelun säännöt.
Minulla outo vaiva.. kyyneleet tulee helposti silmiin
17.12.2014 |
jos puhun jostain vähänkään liikuttavasta asiasta niin heti silmät vettyy, hävettää, tosi noloa.
Mitä ajattelet jos joku on tälläinen?
Kommentit (34)
Mitä hävettävää siinä on? Tiedän kyllä itsekin itkuherkkänä, että jotkut ihmiset eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen tunteita, vaan ehkä jopa nauravat niille, mutta sehän on noloa heille eikä tunteikkaalle osapuolelle. Toki tunteita on hyvä osata joskus hillitä, kuten vaikka jossain julkisessa tilanteessa esim hautajaisissa, jotta jokainen saa kohdata oman surunsa, eikä tarvitse vain lohdutella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama riesa, ja se korostuu jos silmät on kuivat, "herahtaa" herkemmin. Todella **ttumaista, en edes tiedä liikuttavani mutta yhtään jos tunnen esim. ylpeyttä tai iloa lapsestani kun kerron kaverille jotain juttua (vaikka se ilon/ylpeyden aihe olisi sivujuonne tarinassa eikä mikään pointti mutta ajatus käy mielessä) niin silmät kostuu ja se näyttää ihan naurettavalta joissain tilanteissa.
Eikä edes ole mitään hormonitekosyytä, nuorinkin on 5...
Vierailija kirjoitti:
Mitä hävettävää siinä on? Tiedän kyllä itsekin itkuherkkänä, että jotkut ihmiset eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen tunteita, vaan ehkä jopa nauravat niille, mutta sehän on noloa heille eikä tunteikkaalle osapuolelle. Toki tunteita on hyvä osata joskus hillitä, kuten vaikka jossain julkisessa tilanteessa esim hautajaisissa, jotta jokainen saa kohdata oman surunsa, eikä tarvitse vain lohdutella muita.
Joo mutta kun ainakin mulla näitä tulee muissakin kuin surua sisältävissä tilanteissa. Viimeisin: pomo tuli sanomaan että meidän tiimissä ei ole nyt oikein töitä joten menisinkö lainaan toiseen tiimiin joksikin aikaa. Mulla alkoi kyyneleet valua silmistä väkisin, vaikkei asia ole minusta edes erityisen ahdistava. Yritin pyyhkiä silmät huomaamatta ja sanoa että toki menen, kivampihan se on kuin työttömänä istua töissä, mutta pomo näytti äärimmäisen huolestuneelta, mistä minulla lisääntyi vaan itku. Olen vielä ainoa nainen työpaikallani ja nuo miehet ei ollenkaan ymmärrä tällaista pillittelyä.
Mulla tämä myös, mikä on kiusallista kun olen "ihmisalalla" töissä. Mun silmistä vieläpä huomaa heti, luomet menevät punaisiksi ja silmät muutenkin alkaa näyttää erilaiselta, kun kyyneleet tulevat. Monta kertaa päivässä mulla käy näin, kahvihuoneessa jutellessa, asiakkaiden kanssa tai ajatellessani jotain mikä nostattaa tunteita, tai esim. tunteikas musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Hävettää lasten palavereissa, olen töissä päiväkodissa. Pitäisi pitää ammatillisuus eikä alkaa kyynelehtimään. Joskus vaan on niin äärettömän rankkoja taustoja lapsilla ja haluaisi tietenkin että kaikilla olisi hyvä olla.4
Mitä sinä tiedät niistä rankoista taustoista kun ethän perheitä tunne? Vai päätteletkö sinäkin siitä että äidillä on kulunut paita ja isällä vanha auto, että lapsen täytyy olla kurjista oloista? Teillä päiväkodin työntekijöillä tuntuu olevan vilkas mielikuvitus.
Se on kummallista, miten ihminen voikin olla niin toivottoman herkkä itkemään. Viimeksi tuli kyyneleet silmiin, kun olin kotona itsekseni ja lauleskelin vanhaa lastenlaulua, jossa peikkoäidillä on 11 lasta. Olen jo viisikymppinen, joten tuskin tämä tästä enää muuksi muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Hävettää lasten palavereissa, olen töissä päiväkodissa. Pitäisi pitää ammatillisuus eikä alkaa kyynelehtimään. Joskus vaan on niin äärettömän rankkoja taustoja lapsilla ja haluaisi tietenkin että kaikilla olisi hyvä olla.4
Mitä sinä tiedät niistä rankoista taustoista kun ethän perheitä tunne? Vai päätteletkö sinäkin siitä että äidillä on kulunut paita ja isällä vanha auto, että lapsen täytyy olla kurjista oloista? Teillä päiväkodin työntekijöillä tuntuu olevan vilkas mielikuvitus.
Sulle ei tullut mieleen, että se perheen äiti on ehkä kertonut tälle työntekijälle? Kyllä todella moni kertoo, ellei sitten nimenomaan yritä salata asioita...
Mulle tulee kyyneleet silmiin aina kun joku käy surullisella tai ilon ja surun sekaisella tavalla tunteisiin. Saatan lukea töissä tai bussissa lehteä ja siinä on jokin koskettava juttu vakavasti sairaasta ihmisestä tai onnettomuudesta, tai kerrotaan että joku vanhus on joutunut eroon puolisostaan vanhainkodissa, ja heti tulvii kyyneleet. Yritänkin välttää lukemasta tai ajattelemasta tällaisia asioita jos olen seurassa. Olen tosi herkkä ja alan heti ajatella miten surullista tilanne se on asianomaisille. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa luin iltiksestä siitä nuoresta Kristiinasta joka ei saanut apua mielenterveyden ongelmiin ja vollotinkin sitten kymmenen minuuttia niin että nyt aamulla herätessäni silmät oli ihan turvoksissa.
Toisaalta saatan myös nauraa jollekin jutulle niin kovaa, että lopulta tuntuu etten saa henkeä ja kyyneleet tulee silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Hävettää lasten palavereissa, olen töissä päiväkodissa. Pitäisi pitää ammatillisuus eikä alkaa kyynelehtimään. Joskus vaan on niin äärettömän rankkoja taustoja lapsilla ja haluaisi tietenkin että kaikilla olisi hyvä olla.4
Mitä sinä tiedät niistä rankoista taustoista kun ethän perheitä tunne? Vai päätteletkö sinäkin siitä että äidillä on kulunut paita ja isällä vanha auto, että lapsen täytyy olla kurjista oloista? Teillä päiväkodin työntekijöillä tuntuu olevan vilkas mielikuvitus.
Sulle ei tullut mieleen, että se perheen äiti on ehkä kertonut tälle työntekijälle? Kyllä todella moni kertoo, ellei sitten nimenomaan yritä salata asioita...
Niinpä. Jos moni kertoo somessakin asioistaan todella vapaasti eri ryhmissä, niin ei ole yhtään kummallista, että ammatillisessakin tilanteessa vanhemmat puhuvat niistä työntekijälle, jolla on sentään vaitiolovelvollisuus.
Ihanaa, etten olekan yksin! Mulla kanssa tulee kyyneleet silmiin ihan pienestäkin liikutuksesta, stressistä tms. Menen myös ihan valtaville ylikierroksille esim. normaalista kahvipöytäjutteluista, ihmisjoukoista, melusta jne. Ihan mahdotonta esim. töissä..olen erakoitunut ja eristäytynyt aika pahasti. Minua pidetään varmasti kylmänä ja tunteettomana. Olen useasti saanut palautetta, että olen vetäytyvä ja pidättäytyvä. No niin olenkin, kun minun täytyy koko ajan hillitä itseäni, sekä iloa että itkua.. Tämä on varmaanki synnynnäistä, ja itsehillintää korostava kasvatus ei tainnut auttaa. Ei saanut itkeä eikä nauraa, ei puhua eikä vaatia huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luontodokumentit olen joutunut hylkäämään sen vuoksi, että niiden katseleminen päättyy aina kyyneliin.
Olet tunteellinen, anna tunteiden ja kyynelien tulla niin ilossa kuin surussakin. Olet ihana <3
M35
Kuivat silmät, osta kosteuttavia silmätippoja.