Kannattaako alkaa parisuhteeseen tässä tilanteessa?

Olen tapaillut 6kk miestä ja olen alkanut epäroimään pahasti. Hitaasti ollaan edetty minun halustani koska sitoutuminen entisten pettymysten jälkeen pelottaa. Mies ei ole koskaan seurustellut, tapailusuhteita ollut muutama.

Minulla vain ei ole missään vaiheessa ollut sitä alkuhuumaa ja suurta ihastumista. Meillä meni alussa hyvin, vietimme paljon aikaa, mutta näimme myös ystäviä ja pidimme kiinni omista elämistämme. Minulle kävi kumminkin "huono" tuuri, että ainoat lähimmät ystävät (keiden kanssa aikaani aina vietin) muuttivat kumpikin toisille paikkakunnille opiskeluiden ja töiden perässä. Myös lomautettiin töistään samaan aikaan. Minulla ei ole seuraa eikä tekemistä. Käyn vain töissä ja istun sitten kotona. Pieni paikkakunta missä ei ole oikeen harrastustoimintaa eikä iltaisin mitään missä voisin käydä.

Mies olisi muuten täydellinen ja oikein hyvä mies, mutta olen alkanut kokea ongelmaksi lattean alkumme. Toinen ongelma on, ettei mies osaa pitää kiinni lupauksistaan ja sanoa ei. Minusta on hieno piirre kyllä, että mies tahtoo auttaa ystäviään ja viettää näidenkin kanssa aikaa. Mutta nykyään se on vain sellaista, että ollaan sovittu vaikka että tämä päivä vietetään yhdessä.. Sitten miehen kaverit soittaa että pitäisi lähteä tekemään tuota ja tätä tai kahville vaan. No eihän se minua haittaa, mutta kun sovitaan miehen tulevan vaikka takaisin klo 18 että keritään yhdessä jotain tehdä, minä istun vielä kymmenenkin aikaan yksin kotona odottamassa.

Mies on aina pahoillaan ja paniikissa kyselee enkai jätä häntä. Sanoin suoraan hänelle, että en ole sellainen ketä kiinnostaa odottaa toista päivästä toiseen. Myös se, että joka kerta kaikki menee edelleni jotenkin kyllästyttää. Kun melkeen 2kk ollut vain sellaista, että mies tulee luokseni yöllä, katsomme telkkaria tunnin ja nukkumaan. Mies ei ymmärrä turhautumistani, tämä alkaa vaan tuntua niin arkiselle ja tylsälle. Muutenkin olen ahdistunut kun minulla ei ole mitään ja pelkkä kotona oleminen ahdistaa. Tiedän kyllä, että nämä ovat suurimmaksi osaksi omia ongelmia...

Olen vain neuvoton, tuntuu ettei ole edes järkeä alkaa seurustelemaan, mutta viihdyn kyllä hänen kanssaan silloin kuin aikaa on ja ajatus ettemme ole tekemisissä tuntuu pahalle. Kokemuksia,neuvoja tai vinkkejä? :(