Ansioäidit! Oletko väsynyt työpäivän jälkeen? Jaksatko tehdä kotitöitä yhtä paljon kuin äitiyslomalla/hoitovapaalla?

enkä jaksa ajatellakaan kotitöitä töitten jälkeen. Ehkä näin kolmen vuoden tauon jälkeen työt väsyttää alkuun enemmän. En hoitovapaallakaan ollut mikään kauhean tarmokas kotitöiden tekijä, nyt ajattelen suosiolla että saa jäädä viikonloppuun paitsi välttämättömimmät.

ja vieläkin nautin joka työpäivästä, en kyllä vaihtaisi takaisin kotiäidiksi. Lapsikin nauttii kun pääsee hoitoon ja leikkimään ikäistensä kanssa päivittäin.

Kotitöitä teen vähemmän nyt, mutta toisaalta sotkuakin on vähemmän kun päivät ollaan töissä ja hoidossa.



Itse en kotiäitiyttä kaipaa. Töissä saan aikuiskontakteja ja ns. omaa aikaa.

Viikonloput vietetään perheen kesken ja kyllä aina helpottavaa on maanantaina kun arki alkaa taas :)

Ehdin tehdä kaikki työni työpäivän puitteissa ja loppuaika on sitten aikaa perheelle ja kotitöille eikä niitäkään aina joka päivä tarvitse tehdä.

Töissäkäynti väsytti ensin, mutta nyt olen ollut töissä nuorimmaisen jälkeen jo kolme vuotta eikä ole enää aikoihin ollut mitään ongelmia. Eikä kotona sotkeennukaan niin paljon, kun olemme päivät poissa. En missään tapauksessa haluaisi takaisin kotiin. Pidän tällaisesta aktiivisesta elämästä.

kotityöt kuin silloinkin. Minun kotityöni ovat siivous kerran viikossa, ruoanlaitto joka päivä ja 2-3 koneellista pyykkiä narulle/vko ja 2 koneellista astioita kaappiin tiskikoneesta. Ei ole rankkaa ja lepoaikaakin jää vielä kolmisen tuntia iltasella.

ap

Vai kuulutko niihin nössöihin jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat näyttää olevansa superhyviä työntekijöitä ja uhraavat sitten oman ja perheensä terveyden...? Vai saatko reilut ylityökorvaukset kotona tehdystä työstä?

Kotiäitinä oli hankalaa lähinnä pitää rytmiä päällä. Nyt tulee joka päivä rytmi jota koitan pitää myös viikonloppuna. Tai no, lapset tottunu rytmiin jo niin että heräävät aikasin.



Siivottavaa on tosiaan vähempi ja mies siivoo puoliksi. Kotiäitinä siivosin kodin miltei kokonaan ja hoidin lapset. Mies kun tuli kotio töistä oli sapuskat tehty, kämppä imuroitu ja koneet pessy astioita ja vaatteita. Illalla keräsin leluja lattioilta. Niin oli aamulla mukavan siistiä; viisi minuuttia..



Nyt tuntuu että kun kerää lelut illalla ja imuroi kun tulee töistä niin kämppä on siistimpi. Jotenkin ainakin rätti on enempi käytössä! :D

Ja kun kotona ollaan kaikki kotona päivällä samoihin aikoihin niin siistiä tulee hetkessä kun yhessä laitetaan.



Ainoa mikä on haittana niin ikävä lapsia: kotiäitinä helposti piti asioita ikävinä ja itsestäänselvyyksinä. Siivoominenkin oli olevinaan NIIIIN vaikeeta ja raskasta. Rutiini tekee sen. JOskus kun meni lapsiin hermo pakkasin kassin valmiiksi ja kun mies tuli kotiin lähdin salille samalla oven avaamisella.

Nyt töissä ikävä kalvaa, toisaalta se tekee lapsien kanssa olemisen upeena asiana. Mikään ei voita sitä hetkeä kun menee hakeen lapsia ja leikkiin kotio!



Miehillä on ihanaa vaikka joutuu töihin usein naista aikasemmin: saa tulla siivottuun kotiin jossa on ruoka valmiina ja lapset leikitettävänä.

Eli täähän on tehnyt miehen elämää hankalammaksi: joutuu siivoomaan ja ruoka ei odota.. ;)

Muuten on mukava jaksottaa työtään, mutta tämä työ-lapset-kotihommat -yhdistelmä onkin yllättävän raskas. -ap

Oho! Mikäs sua syö?? Eikös se oo ihan normaalia että jokkut nyt tekee kotonakin töitä.. Lapsia tai ei.. Kummallinen mielipide!



11

Opettaja täälläkin (lehtorina lukiossa), ja oikeasti kauhistuttaa, miten sitä ensi syksynä selviää, kun palaan töihin. Tämä kotonaolo on niin LEPPOISAA! :) Nautin täysin sydämin kotonaolosta lapsen kanssa.



Olen nuori opettaja, ja paljon menee vielä aikaa tuntien ja kurssien suunnitteluun, kokeiden korjaamiseen, yo-kirjoitusten korjaamiseen, abien preppauksen suunnitteluun ja sen toteuttamiseen jne. Pelottaa, millainen rumba alkaa, kun alkaa koti-ja työelämän yhteensovittaminen! Lapsen nukkumaanmenon jälkeen varmaan suunnitellaan seuraavan päivän tunnit ja korjataan kokeet. Ahdistavaa. Meidänkään koululla ei ole minkäänlaisia työtiloja, joissa em. juttuja voisi rauhassa tehdä.



Onko linjoilla opettajia, jotka ovat keksineet hyvän systeemin, miten homma toimii;) Ainakin itselläni on tarkoitus vetää kurssit samalla sapluunalla kuin ennenkin, niin pitkälle kuin on mahdollista! (Pahuksen uusi opetussuunnitelma, joka on tullut tässä välissä ja sekoittaa pakkaa -ainakin jonkun verran!)



Voimia työhösi ap! Muista, että teet äärettömän arvokasta työtä:)

No joo, joskus tietenkin väsyttää niiin paljon, etten jaksa tehdä paljon mitään...

kun lapset on hoidossa ja itse töissä niin sitä sotkua ei kehity niin paljon.

Siitä olen kyllä iloinen, että naperon päiväkotipäivä ei veny kauhean pitkäksi; haen hänet kotiin aina ennen neljää, usein aikaisemmin. Ehdin lisäksi auttaa koululaista läksyissä iltapäivällä. Mutta kuka imuroisi ja viikkaisi pyykit :)? -ap

Istun koululla 8-17 joka ikinen päivä arkena. Lauantaina en tee mitään, sunnuntaina joudun. Siitä tunnin työmatka. Tykkään todella työstäni. Olen luotu opettajaksi. Vaihdan kuitenkin alaa, koska työ vie liikaa elämääni. Menen ens alkuun yläasteelle ja luen samalla uuden ammatin.

Henkiseltä puolelta vaan kotonaolo tylsistytti pitemmän päälle, joten nyt on parempi, kun elämä on monipuolisempaa.



Mies onneksi tekee puolet kotitöistä ja ei niitä nyt niin kauheasti ole. Meillä tosin käy siivooja, mikä helpottaa. Enkä tee kotona töitä periaatteen vuoksi.

Muutenhan lukiossa on pienempi opetusvelvollisuus. -ap

Kyllä näin on. Olen ollut aikoinani 4 vuotta yläasteella ja nyt 4 vuotta lukiossa. Tiedän, mistä puhun. Olen ajatellut, että järjetöntä elää elämänsä vain työlle. Meitä ex-opettajia alkaa olla jo ihan sankaksi joukoksi asti...

50-60 tuntia on tavallinen työviikkoni, poikkeustapahtumat tulevat sitten sen päälle. Siksi en hingukaan lukion puolelle, vaikka siellä ei sitä poliisin ja järjestysmiehen työtä juurikaan tarvitsisi tehdä. -ap