Tukiperheenä olosta kokemuksia?

Me ollaan kuutisen vuotta oltu, kahdelle eri perheelle. Suosittelen, että omat lapset on jo sen ikäksiä, että pystyvät asiasta keskustelemaan, koska alkuun voi olla hankalampaa, koti-ikävää tms ja myöskin sosiaaliset taidot voivat tukilapsilla olla mahdollisesti puutteelliset yms. Tarvitsevat silloin paljon aikuista rinnalleen. Meillä on mennyt tosi hyvin ja aivan ihania lapsia ollaan saatu :) Kerran kuussa on se normaali käytäntö, mutta voi olla myös tarve sellainen, että joskus tulevat joka viikonloppu tms. Sellainen perhe mielestäni sopii tukiperheeksi, jonka aikuiset pitävät lapsista, ovat pitkäpinnaisia, ei parisuhdekriisejä, on niitä voimavaroja vaikka muille jakaa ja jaksaa sitä lasten kiukuttelua ja tappeluakin välillä. Ja on ehdottoman tasapuolinen kaikille! Tuo voimavara-asia on mielestäni ihan ykkösjuttu, lasten kavereita vaan yökylään useasti ja katsotte sitten miltä tuntuu, onko ne vieraat lapset nurkissa jees juttu pidemmän päälle.

Ja kakkonen jatkaa: vanhempien kanssa on mennyt hyvin. Rehellisyys ja avoimuus on se juttu :) Ja pitää olla joustava, sekä keskittyä niihin lapsiin. En siis kehoita rupeamaan vanhempien "terapeutiksi", vaan selkeä linja siihen, että te huolehditte lapsista, ette vanhemmista.