Lue keskustelun säännöt.
Oon niin vihainen miehelleni!
13.12.2014 |
Tuli puhetta Hanna Koivusta ja siinä aikansa juteltiin ja mies sanoi että ollut varmasti rankempi elämä hänellä kun meillä. Tosi paljon loukkasi tuo kommentti. En voi oikeasti tietää mitä Hanna Koivun elämässä on tPahtunut, mutta itselläni on ollut koko elämä vastoinkäymistä vastoinkäymisten perään... Lapsena huonot kotiolot, koulukiusaamista, lukioiässä väkivaltAinen ja narsistinen mies, vaikea synnytys ja sen jälkeinen sairastelu ja nyt odottelen saavani diagnoosia elinikäisestä sairaudesta... Ja sitten saan kuulla että jollain miljonäärillä jääkiekkovaimolla on ollut vaikeampaa... En voi tietenkään tietää mitä sille naiselle on elämässä tapahtunut mutta ei nyt päälle päin kovin pahalta näytä... Mies vetosi siihen syöpään jonka Saku koivu sairasti... Huoh, jotenkin vaan tuntuu niin pahalta! Oon vaan niin väsynyt tähän epäoikeudenmukaisewn maailmaan! Eikä edes oma mies ymmärrä.
Kommentit (17)
Sanoisin provoksi, mutta koska kirjoittaja on nainen, en voi olla ihan varma onko tosissaan.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elämän rankkuus joku kilpailu? Yleensä rankst kokemukset kasvattavat ihmistä henkisesti, harmi että sinun kohdalla ei ole näin käynyt. Todennäköisesti sinun elämäsi ei ole ollut oikeasti rankkaa.
Jokaisen elämässä on sudenkuoppansa, eikä niitä voi verrata. Emmekä voi tietää kaikkea Koivun perheen sisäisistä asioista, joten vertailu on mahdotonta. Mutta ehkä miehesi on seurannut tämän perheen edesottamuksia tiiviimmin? Mene ja tiedä, mutta kurjuudella en lähtisi kilpailemaan. Tulee vaan paha mieli kaikille
No kyllä mun kohdallani on kasvattanut paljon ja olen kaikesta huolimatta hankkinut itselleni suhteellisen hienon elämän. Tuntuu välillä vaan siltä, että aina niitä vastoinkäymisiä jostain tulee. Mietin, että eikö mikään riitä? Olen vihainen että lapset kärsii lapsena ja samat ihmiset kärsii monesti myös aikuisena. Se on epäoikeudenmukaista! Niin... En tiedä. Olisi vaan joskus kiva saada ymmärrystä jostain.
Ja tuosta kilpailusta. Se oli mieheni joka alkoi vertailemaan, en minä. Ihmettelin itsekin tuota asetelmaa. Ja alko vaan ottaa päähän niin helvetisti nuo mieheni sanat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joo olen samaa mieltä siitä ettei ongelmilla voi kilpailla. Nuo miehen sanat vaan sattu sika kovasti sydämeen... Mitähän mun pitäisi vielä läpikäydä että olisin hänen silmissään sellainen samanlainen superselbiytyjä kuin Hanna koivu? :(
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 11:48"]Onko elämän rankkuus joku kilpailu? Yleensä rankst kokemukset kasvattavat ihmistä henkisesti, harmi että sinun kohdalla ei ole näin käynyt. Todennäköisesti sinun elämäsi ei ole ollut oikeasti rankkaa.
[/quote] hanki aivot ja sydän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa Hanna osaa ottaa asiat vastaan tavalla, jota miehesi arvostaa? Ei saa lannistua ja vajota epätoivoon vaan taistella vastaan ja sisuuntua! Millainen on asenteesi huonojen asioiden tapahtuessa? Osaatko iloita pienistä erävoitoista? Oletko ylpeä siitä, että taustastasi huolimatta olet saanut asiat kuntoon? Oma asenteesi heijastuu myös miehesi asenteeseen. Jos vain valitat vastoinkäymisistä etkä osaa iloita niiden voittamisesta, on miehesi vaikea antaa myötätuntoa
Siis mistä helvetistä mieheni tietää miten Joku Hanna Koivu ottaa asiat vastaan? Ei tosiaankaan ole mikään juorulehtien ym lukija että tuskinpa on syventynyt asiaan tarkemmin. Osaan kyllä iloita asioista, mutta eikö koskaan saa olla negatiivinen ja kertoa jos kiukuttaa? Kai niistä vaikeista asioista saa puhua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää muutenkin. Oli niin mukava aamu ja kaikki oli hyvin ja nyt mies päästi tuollaisen aivottoman kommentin ja tasan tarkkaan tiesi että se satutti mua... :(
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 11:48"]
Onko elämän rankkuus joku kilpailu? Yleensä rankst kokemukset kasvattavat ihmistä henkisesti, harmi että sinun kohdalla ei ole näin käynyt. Todennäköisesti sinun elämäsi ei ole ollut oikeasti rankkaa.
[/quote]
Mä olen sairastanut syövän, enkä koe kyllä erityisemmin sen kasvattaneen henkisesti. Olen puhunut paljon saman läpikäyneiden kanssa, miten monet kohtelevat syövän sairastaneita suurinpiirtein jonain buddhasta seuraavana valaistuneina, jotka varmasti ymmärtävät elämästä enemmän, koska ovat "selvityjiä". Joo, ei. Sairastaminen oli inhottavaa, toipuminen huojentavaa. Elämä näyttää ihan yhtä selkeältä ja epäselkeältä kuin ennen syöpää, enkä kasvanut henkisesti kohisten. Ehkä kaikki ei sitten osaa ottaa syövästään kaikkea irti. Tai sitten se ei ollut "oikeasti rankkaa". Tai jotai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se syöpä on varmasti ollut sellainen paikka missä mietitään selviääkö hengissä, miten lapset selviää ilman isää jos ei selviä ja sellaista mitä syöpään sairastumiseen nyt kuluu mikä on sitä raskasta elettävää,,
Naisten täytyy aina kilpailla sillä että kenellä nyt on rankinta. Naisten täytyy olla marttyyreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanna Koivu ei käsittääkseni ole sairastanut syöpää...
Miten niin naisten pitää kilpailla?? Mieshän se tässä kilpailun asetteli ja nyt syytetään naisia...
Ja siis pointti oli se, että olisin vaan kaivannut empatiaa mieheltäni mutta sainkin vähättelyä.. :(