Outo juttu, että silloin 21-vuotiaana

Minusta olisi tuntunut ja tuntuu vieläkin, varmasti vuosia. t. 22 v

Samaa mietin. Naimisiin en ehkä ihan vielä mene, mutta kihlat on tiedossa kesällä. Häät ehkä 5v sisään. Seurustelua takana 4v :) t. 17v

Kolmoselle tiedoksi, että seuraavan kerran menin naimisiin 25-vuotiaana. Outoa sekin tietty, mutta perspektiiviä ehkä siihen, kuinka järkevä se eka keikka oli.

Ja jos tyttäreni moista aikoisi, pitäisi keksiä joku keino estää hanke niin, että hän luulisi itse sen keksineensä...

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:46"]Kolmoselle tiedoksi, että seuraavan kerran menin naimisiin 25-vuotiaana. Outoa sekin tietty, mutta perspektiiviä ehkä siihen, kuinka järkevä se eka keikka oli.
[/quote]

Keretään me sentään seurustella vajaa 5v ennen kihloja ja 10v ennen häitä, jos menemme naimisiin minun ollessa 23-v :) Ei mikään kiire. Tiedän useamman päälle 20-veen, jolla on seurustelu, kihlat ja yhteenmuutto vain 2-veen tuntemisen/seurustelun perusteella. Osa kerennyt tuona aikana pamahtaa vielä paksuksikin. t. 17v

Mekin menimme naimisiin minun ollessa 19v (mies muutaman vuoden vanhempi), eikä se tunnu tähänkään päivään mennessä oudolta. Tiedostan, että olemme olleet valtavirtaan nähden nuoria, mutta suhteemme on ja on ollut hyvä eikä ole mitään syytä epäillä, että olisimme tehneet jotenkin "väärin". En koe, että olisimme myöskään hätiköineen kun suhdetta oli kuitenkin pari vuotta takana ja se tuntui oikealta. Myös suku ja ystävät ovat suhtautuneet avioliittoomme ns normaalisti, eivät ihmetelleet vaan olivat järjestelyissäkin innolla mukana. Ja on meillä tuttavapiirissä monta muutakin parikymppisenä "nainutta" paria. Sen sijaan nyt kun avioliitossakin on oltu jo vuosia ja viimeaikoina uusia ihmisiä tavatessa olen tullut maininneeksi siitä alkaa ihmiset usein hämmästelemään miten "kamalan" nuorina olemme naimisiin menneet :) Tuntuu, että pitää olla joku erityinen selitys sille, että menimme nuorina naimisiin (= uskonto tmv) vaikka samasta syystä me sen teimme kuin kuka tahansa muukin. Rakkaudesta ja omasta halusta, se tuntui ja tuntuu hyvältä ja oikealta. Minusta on hyvä, että jokainen voi itse päättää omien tuntemustensa mukaan missä vaiheessa naimisiinmeno tuntuu hyvältä vai tuntuuko ollenkaan. Meitä kun on niin moneen junaan. Toiset ovat valmiita sitoutumaan ja löytävät hyvän kumppanin aiemmin kuin toiset. Sitä ei voi kukaan naimisiin menevä tietää kestääkö juuri se liitto lopun ikää, mutta omalta osaltani voin sanoa etten ikinä voisi menneitä vuosia mitenkään katua vaikka joskus tulevaisuudessa liian suuria kareja kohtaisimmekin. Parhaamme olemme tehneet niillä tiedoilla ja tunteilla mitä meillä on kullakin hetkellä ollut.