Se on nyt sitten 7kk selibaattia täynnä.

On meillä ollut hiljaista jo vuosia, mutta ei sentään 7kk taukoja. Pisin tauko ollut n.5kk.

Mies ei vaan halua ja minä en enää jaksa n'hdä ns vaivaa asian eteen, suren kyllä ja välillä olen niin pohjattoman ahdistunut ja myönnän, olen myös katkera.

Suurin osa olisi varmaan jo pettänyt tai hankkinut rakastajan, mutta ei minusta ole siihenkään. En halua että muut koskevat minuun tai näkevät kroppani ja sen "viat". Meillä on 2 murkkuikäistä lasta ja raskaudetkin jätätneet jälkensä, on arpia yms. Ja rinnat on mitä on, ja peppu. Listaa voisi jatkaa.

En minä ruma mielestäni ole, enkä mikään lihavakaan mutta en hoikkakaan. Huolehdin puhtaudestani, ei ole rämemajavaa, käyn kampaajalla säännöllisesti, olen kokeilunhaluinen ym sängyssä, otan suihin ja kaikenlaista mutta ei vaan kelpaa.

Kyllä, naisen itsetunoni on asian suhteen miinuksella ja en tod tiedä mitä tehdä.