Peloteltiinko sinua lapsena?

Tuota lapsuuden kaipuu-ketjua lukiessani tuli mieleen oman lapsuutenu suurin kipukohta. Minun äitini huolehti meistä lapsista ja meillä oli ruokaa ja kaikkea riittävästi. Mutta lapsuuttani muistelen ahdistuen. Äitimme kertoi kaikki murheensa meille lapsille. Haukkui mummot ja papat, ystävämme ja kaikki sukulaiset. Hän pelkäsi sairauksia ja keksi itselleen vähän väliä jotain kuolemaan johtavia sairauksia joita lähti lääkäriin näyttämään. Monesti sanoi lähtiessään että "voi olla ettei äiti enää tule takaisin". Äiti saattoi myös suuttuessaan "muuttaa pois" ja kaasutteli autolla pois jättäen meidät lapset kotiin (isä töissä). Äiti pelotteli myös joulupukilla, peikoilla, demoneilla yms kaikilla hirveyksillä jotka vie tuhmat lapset pois.

Vielä aikuisena, kahden lapsenäitinä, pelkään ja ahdistun kaikesta mahdollisesta. Jos esim lapsellani on jotain terveyshuolia, googletan kaikki sairaudet läpi ja saan jopa hengenahdistuksia ja rytmihäiriöitä.

En nyt viitsi avata enempää äitini tuottamasta surusta. Hän on saanut kaiken käännettyä niin että minä kiittämätön kakara en ole tyytyväinen vaikka on antanut minulle lahjoja yms...